vastatkaaoikeesti

Itselläni oli "vähän samaa vikaa" aikoinaan. Tarpeeksi monta tuntia, kun on syömättä, niin alkaa maha ensin murista ja jos ei vieläkään tajua syödä murinasta huolimatta, tulee seuraavana vaiheena heikko ja huono/oksettava olo. Sitten kun yrittää syödä, niin kaikki ruoka tuntuu vaan oksettavan. Tuttu kaava;-) Pikkuhiljaa, kun vaan yrittää syödä jotain oksettavasta olosta huolimatta, niin olo alkaa lopulta helpottamaan. "Lääkkeeksi" sulle suosittelisin, että alat nyt ekaksi syömään säännöllisesti. Heräät aamuisin pikkuisen aikaisemmin niin, että ehdit syödä aamupalan. Koulussa käyt myös syömässä ruokalassa. Jos siellä joskus on pahaa ruokaa, niin käyt syömässä edes leipää ja juomassa. Eiköhän sitten illemmallakin äidin ruoka maistu ihan hyvin taas, kun sulle ei ole ehtinyt päivän aikana tulla pahaa oloa syömättömyydestä. Jos et jostain syystä tykkää käydä koulussa syömässä, niin ota edes jotain evästä mukaan, mitä voit vaikka sit välitunnilla syödä. Esim. banaani tms. Mieluummin kuitenkin käy ruokalassa syömässä, koska joku banaanikin on kuitenkin vasta tosi vähän verrattuna kunnon kouluateriaan. Muille kirjoittajille muistuttaisin, että aina ei välttämättä ole syynä syömishäiriö, jos nuori ei käy koulussa syömässä. Itse en esim. aikoinani käynyt koulupäivän aikana syömässä, koska en tykännyt istua kaikkien koulukiusaajieni kanssa samassa ruokapöydässä. Tunneilla heidän kanssaan istuminen riitti mulle... Siispä kitkuttelin syömättä pitkät päivät:-( Missään vaiheessa en pitänyt itseäni liian lihavana tai rumana ja kotona söin kyllä. Jos kuitenkin sulla Aloittaja on joitain syömishäiriötaipumuksia (mitä kuitenkin epäilen, että ei ole?), niin älä häpeä sitä ja käy vaikka terveydenhoitajan juttusilla. Muista, että olet just hyvä tuollaisena kuin olet, äläkä vaadi itseltäsi liikoja! Meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme. Joku pitää jotain ehkä ei-niin-hyvän-näköisenä ja joku toinen taas pitää samaa tyyppiä persoonallisen näköisenä ja tosi kauniina. Meillä jokaisella on oma makumme!:-) Joidenkin mielipiteet kannattaa myös joskus jättää ihan omaan arvoonsa. ;-) Enkä halua kuulostaa saarnaavalta tädiltä, mutta ala oikeasti syödä, joohan?:-) Itse jatkoin syömättömyyttäni pitkälti yli parikymppiseksi, älä kysy miksi... Luulen, että se oli osasyy erään sairauteni puhkeamiseen 24-vuotiaana. Toki siihen oli perinnöllistä taipumusta myös, mutta hyvin syöden se ehkä olisi puhjennut vasta paljon myöhemmin. Olet kasvavassa iässä ja sun keho tarvitsee riittävästi "rakennusaineita" ruoasta eli erilaisia vitamiineja, hivenaineita ym. Älä pilaa terveyttäsi olemalla syömättä. Vaikutuksia ei vielä nuorena ehkä huomaa, mutta sitten vanhempana ottaa päähän, kun on kaikenlaista kremppaa ehtinyt muodostua. Ei kuitenkaan pidä pelästyä, että olet nyt jo tuhonnut kaiken. :-) Pelästy kuitenkin sen verran, että alat huolehtia itsestäsi ja syödä tarpeeksi. Vielä ei ole liian myöhäistä.

nyt fiksumpi;-) kirjoitti:

Itselläni oli "vähän samaa vikaa" aikoinaan. Tarpeeksi monta tuntia, kun on syömättä, niin alkaa maha ensin murista ja jos ei vieläkään tajua syödä murinasta huolimatta, tulee seuraavana vaiheena heikko ja huono/oksettava olo. Sitten kun yrittää syödä, niin kaikki ruoka tuntuu vaan oksettavan. Tuttu kaava;-) Pikkuhiljaa, kun vaan yrittää syödä jotain oksettavasta olosta huolimatta, niin olo alkaa lopulta helpottamaan. "Lääkkeeksi" sulle suosittelisin, että alat nyt ekaksi syömään säännöllisesti. Heräät aamuisin pikkuisen aikaisemmin niin, että ehdit syödä aamupalan. Koulussa käyt myös syömässä ruokalassa. Jos siellä joskus on pahaa ruokaa, niin käyt syömässä edes leipää ja juomassa. Eiköhän sitten illemmallakin äidin ruoka maistu ihan hyvin taas, kun sulle ei ole ehtinyt päivän aikana tulla pahaa oloa syömättömyydestä. Jos et jostain syystä tykkää käydä koulussa syömässä, niin ota edes jotain evästä mukaan, mitä voit vaikka sit välitunnilla syödä. Esim. banaani tms. Mieluummin kuitenkin käy ruokalassa syömässä, koska joku banaanikin on kuitenkin vasta tosi vähän verrattuna kunnon kouluateriaan. Muille kirjoittajille muistuttaisin, että aina ei välttämättä ole syynä syömishäiriö, jos nuori ei käy koulussa syömässä. Itse en esim. aikoinani käynyt koulupäivän aikana syömässä, koska en tykännyt istua kaikkien koulukiusaajieni kanssa samassa ruokapöydässä. Tunneilla heidän kanssaan istuminen riitti mulle... Siispä kitkuttelin syömättä pitkät päivät:-( Missään vaiheessa en pitänyt itseäni liian lihavana tai rumana ja kotona söin kyllä. Jos kuitenkin sulla Aloittaja on joitain syömishäiriötaipumuksia (mitä kuitenkin epäilen, että ei ole?), niin älä häpeä sitä ja käy vaikka terveydenhoitajan juttusilla. Muista, että olet just hyvä tuollaisena kuin olet, äläkä vaadi itseltäsi liikoja! Meissä kaikissa on hyvät ja huonot puolemme. Joku pitää jotain ehkä ei-niin-hyvän-näköisenä ja joku toinen taas pitää samaa tyyppiä persoonallisen näköisenä ja tosi kauniina. Meillä jokaisella on oma makumme!:-) Joidenkin mielipiteet kannattaa myös joskus jättää ihan omaan arvoonsa. ;-) Enkä halua kuulostaa saarnaavalta tädiltä, mutta ala oikeasti syödä, joohan?:-) Itse jatkoin syömättömyyttäni pitkälti yli parikymppiseksi, älä kysy miksi... Luulen, että se oli osasyy erään sairauteni puhkeamiseen 24-vuotiaana. Toki siihen oli perinnöllistä taipumusta myös, mutta hyvin syöden se ehkä olisi puhjennut vasta paljon myöhemmin. Olet kasvavassa iässä ja sun keho tarvitsee riittävästi "rakennusaineita" ruoasta eli erilaisia vitamiineja, hivenaineita ym. Älä pilaa terveyttäsi olemalla syömättä. Vaikutuksia ei vielä nuorena ehkä huomaa, mutta sitten vanhempana ottaa päähän, kun on kaikenlaista kremppaa ehtinyt muodostua. Ei kuitenkaan pidä pelästyä, että olet nyt jo tuhonnut kaiken. :-) Pelästy kuitenkin sen verran, että alat huolehtia itsestäsi ja syödä tarpeeksi. Vielä ei ole liian myöhäistä.

siis en syö koulussa koska se on pahaa ruokaa ! Kyllä syön aina kotona hyvin ja muualla mutta ei mulla mitää anoreksiiaa oo! välillä vaan on sellainen olo ettei maistu mut ihasama ei teist kukaa tajunnu tota viestii -.- turha tänne mitää on laittaa !