Hups

Sitä on noita hups-vahinkoja niin monenlaisia. Joku lyö vasaralla sormeen: hups! Toinen perseilee ihmissuhteissaan, hankkiutuu raskaaksi ja teettää abortin: hups! Mitä tahansa teetkin, älä lisäänny.

Teet abortin ja olet kertomatta.. ei kai tuossa muuta voi. ensi kerralla olet huolellisempi pillereiden kanssa... tai kondomin. Millaisia kavereita sinulla on kun tuomitsevat? eivät taida ihan ystäviä olla:( Entä äitisi/isä? Toisaalta, jos kyseessä on vahinko juttu niin ihan turha sitä mustaa (tai valkoistakaan) isiä on sillä vaivata (tai kavereita ja sukulaisia) (joo, olen pinttynyt konservatiivi ja mielestäni lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat ja mielellään biologiset... syytä mediaa ja kasvatusta, heteromatriisissa ollaan;D) Jos olet puoliksikaan yhtä tunnevammainen kuin minä niin tee abortti (en ole kyllä ikinä onnekseni tehnyt enkä ole onnekseni ollut koskaan raskaana, että hyvähän minun on neuvoa tässä...) Enkä kyllä mielestäni ole tunnevammainenkaan vaikka pienet lapset eivät minua tässä elämän vaiheessa oikein kiinnosta enkä helly lepertelemään vauvakuville. jos kello ei tikitä niin se ei tikitä. veikkaan että olet myös nuori ja opiskelet joten vauvan hankkiminen olisi virhe (etenkin kun isän kanssa on näin ja noin). Terveyskeskuksella tuskin tarvitsee selitellä ihmeitä. kerrot vain että tulit raskaaksi miehen johdosta etkä ikääsi, sos.asemaasi, koulujen kesken oloon viitaten halua lasta tässä vaiheessa. siellä on vaitiolovelvollisuus, joten eikun menoksi. Ahman exä synnytti ahman pojan ja poika on päivät pitkät mummolassa eikä ahma pääse näkemään poikaa kun on aina töissä (synttäreillä oli käynyt) joten ei ole erolapsella helppoa ja isättömällä ehkä vielä hankalampaa jos ei toivottu lapsi sitten ole (eikä silläkään aina ole helppoa vaikka sen ei tarvitsekaan miettiä että olikohan vanhemmat iloisia kun saivat minut;D). Toisaalta jos haluat pitää lapsen ja jatkaa suom miehen kanssa niin kerrot sille miehelle sitten miten kävi että nyt teistä sitten voi puhua monikossa. Ahman exällä ainakin skulaa vielä ihan jees äijien kanssa vaikka onkin tumma muksu toiselle miehelle. ja omasta perheestäni voin kertoa että aikoinaan kun isä tapasi äidin oli äidin mahassa veljeni joka sai alkunsa eräällä abiristeilyllä ja isä oikeasti halusi suojella äidin mainetta ja oli tähän niin rakstunut(siihen aikaan oli skandaali perheessä jos syntyi isätön lapsi) että hän otti äidin lapsineen kotiinsa ja sitten veli syntyi ja isällä on vieläkin ihan jees suhteet on kuin oma poika. ja sen jälkeen synnyin minä tekemällä tehty, kaunis ja ihana lapsi;D Silti suosittelen aborttia vaikka isä oli herttainen tässä asiassa hän myöhemmin löi ja huoritteli äitiä meidän lasen kuullen ja nähden että jos mies on jossakin asiassa hyvä niin ei välttämättä toisessa.. mutta tsemppiä nyt vain suosittelen edelleen ykkösenä aborttia ja kakkosena hyväksyvän värisokean miehen etsimistä;D

Kuule kun sanot lääkärille olevasi raskaana mustalle miehelle, joka on naimisissa ja jolla on vaimonsa kanssa kolme lasta , niin kyllä lääkäri heti kirjoittaa luvan abortin tekoon. Abortti on erittäin kivuton ja helppo toimenpide. Tee niitä vauvoja 10 vuoden päästä kun olet valmis vanhemmaksi. Kun olet naimisissa ja sinulla on parisuhde. Nauti nyt nuoruudestasi, tapaile nuoria miehiä ja hanki ammatti. Ei kenenkään tehtävänä ole tuomita ketään. Tuomitseminen on erittän keskenkasvuista ja lapsellista. Aikuiset tekee lapsia ei lapset.

Kaikki sujui kuitenkin mahtavasti. Loppupeleissä kerroin asiasta parhaalle ystävälleni joka ymmärsi ja tuki päätöksessä. Kerroin myös ulkomaalaiselle miehelle (joka olisi ollut lapsen isä) joka unohti siinä hetkessä kaikki abortinvastaiset puheensa ja sanoi ymmärtävänsä mitä ikinä teenkin. Kerroin myös suomalaiselle miehelle joka myös reagoi ymmärtäväisesti: ja jopa antoi minun tulla luokseen siksi ajaksi kun otin aborttilääkkeet ja tuli kivut, koska minulla ei ole tällähetkellä asuntoa enkä voinut mennä tekemään moisia vanhempieni kotiin (joilta siis salaan tämän jutun hautaan saakka). Että onpas kyllä hienoa. Kaikki ihmiset olikin ymmärtäväisiä (ehkä vähän liiankin ymmärtäväisiä) ja elämä jatkuu taas. Ensipaniikki oli turhaa.