Kommentoinkin jo tuota keskustelua "mies petti raskaana olevaa vaimoaan". Pakko silti vielä ihan erikseen ihmetellä, että miksi siihen keskusteluun tuli lähes pelkästään "olet sika" -tyyppisiä kommentteja? Vähän aiemmin oli keskustelua, jossa miestään kahdeksan kertaa pettänyt nainen avautui ja siellä riitti lohduttajia ja suunnilleen oltiin sitä mieltä, että onpa hyvä että olet nyt ymmärtänyt että haluat olla miehesi kanssa. Mikä tekee naisen suorittamasta pettämisestä jotenkin hyväksyttävämpää? Minun mielestäni pettäminen on pettämistä, oli sukupuoli kumpi tahansa. Vai onko naiset vaan omalle sukupuolelleen niin sokeita, että uskotaan että naisilla muka olisi paremmat, tunneperäiset syyt pettämiselle? Täyttä roskaa, sanon minä...
Ihmettelen tosiaan
uskollinen nainen
14953
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hieno ja kannatettava mielipide, kun itsekkin on petetty ja uskollinen.
paskamainen ja alhainen teko - mutta toisissa olosuhteissa vielä hivenen pahempi juttu kuin toisissa. Jos nyt pannaan vastakkain tuo mainitsemasi katumusta lykkäävä tapapettäjä-nainen ja tämä raskaana olevan naisen mies, joka nai vaimonsa sisarta, niin on niissä kuitenkin pieni ero... Tämä mies-sikahan katsoi oikeudekseen hakea seksia muualta (ja törkeää kyllä, vaimonsa siskolta, joka myös itse on sellainen saasta, jota en itse tuollaisen tempun jälkeen siskokseni kutsuisi) koskei vaimonsa sitä voinut raskaudesta johtuen harrastaa. Herranen aika, siinähän oli kyse YHTEISEN lapsen edusta kaiken lisäksi!!! Petturinainen pettää "vain" miestään, tämä toinen pöljä vaaransi aiheuttamillaan lieveilmiöillä oman lapsensa!
No, minä en lähtisi tässä sitä lasta sotkemaan asiaan. Kyse on kuitenkin vielä syntymättömästä lapsesta, joka ei vielä edes tunne isäänsä. Sitä paitsi mies ei voinut tietää, että naisen sisko menee asian kertomaan vaan oletti, ettei siitä mitään fyysistä vaaraa ainakaan koidu vaimolle/tulevalle lapselle. En tiedä miksi kahdeksan kerran pettäminen voisi olla jotenkin lievempi ilmiö kuin yhden kerran pettäminen, oli tilanne mikä tahansa. Tarkoitukseni ei todellakaan ole puolustella miehen tekoa, ihmettelin vain sitä, mikä saa ihmiset (oletan että naiset) puolustelemaan naisen suorittamaa pettämistä.
Sinä et siis lähtisi lasta sotkemaan asiaan... Hoh hoijaa! Noiden asianomaisten ihmisten elämässä se syntymätön lapsi on hyvinkin konkreettinen asia, raskaushan on aivan loppusuoralla. "Joka ei vielä edes tunne isäänsä"... Voi herran jestas! Tunsi tai ei, niin mies on tulevan lapsen isä! Ja toimi todella tökerösti mennessään panemaan tulevan lapsensa tädin kanssa. Sanot, ettet puolustele miestä - mutta mitäpä muuta tuo on, kun sanot, ettei mies voinut tietää vaimonsa siskon menevän asiasta kertomaan... Typerä mies, joka ei pysty ajattelemaan muuta kuin itseään! Naisen suorittama pettäminen ei ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin miehen - mutta olosuhteissa on eroja!
Totta kai mies oli itsekäs, typerä ja hölmö, mutta et silti selittänyt, miksi kahdeksan kertaa pettänyt nainen sai niin paljon myötätuntoa ja kannustusta osakseen? Tuolla, että mies ei voinut tietää, että sisko menee kertomaan vaimolle asiasta tarkoitin vain sitä, että mies ei ajatellut nenäänsä pidemmälle ja sen takia tuskin kuvitteli vaarantavansa vaimonsa ja lapsensa terveyden. Ylipäätään on minun mielestäni naurettavaa ajatella, että olosuhteiden takia joku toinen pettäminen olisi jotenkin hyväksyttävämpää, ei se sitä itse asiaa miksikään muuta kuitenkaan.
ymmärrä tai tunne myötätuntoa tuota naispetturia kohtaan. En käyttäisi sanaa "hyväksyttävämpää", koska eihän se ole - mutta siitä et pääse yli etkä ympäri, että tässä nimenomaisessa tapauksessa mies vaaransi myös syntymättömän lapsensa, eikä pelkästään liittoaan!
Niin, en väittänytkään että ei olisi vaarantanut. Sitä sen sijaan emme tiedä, tuliko hän ENNEN tekoaan huumassa ajatelleensa vaarantavansa vaimon ja lapsen terveyden. Eikä sillä ole mitään väliäkään, minä tässä vain ihmettelin miksi pettäjänainen saa myötätuntoa.
hyvällä kyllä kummankaan sukupuolen pettämistä.. mutta kyllä se valitettava tosiasia on että kyllä sillä aina on merkitystä jos lapsia liittyy tilanteeseen.. oletko itse äiti ollut raskaana.. jos et sitten et voi tietää minkä tunne myllerryksen tuollainen aiheuttaa raskaana olevalle ihmiselle.. jos olet niin mieti jos oma miehesi tekisi noin.. aina on helpompi jättää pettäjä jos lapsia ei siihen liity syntymättömiäkkä.
"mies vaaransi myös syntymättömän lapsensa" Kerrohan nyt ihan rautalangasta vääntäen, kun minä en millään ymmärrä miten se sen sikiön vaarantaa jos mies käy vieraissa. Tai ehkä tarkoitat sitä, että kun se raskaana oleva nainen saa hysteerisen kohtauksen miehensä syrjähypyn takia, niin voi tulla keskenmeno? Mutta miksi tässä tapauksessa se sikiön vaarantaja oli se mies, eikä se sisko, joka meni asiasta lörpöttelemään? Tai sen puoleen se vaimo itse. Syrjähyppy on toki ikävä juttu ja selvä perheriidan aihe, mutta minä en ymmärrä yhtään niitä joiden mielestä se on maailmanlopun ja vedenpaisumuksen vertainen elämää suurempi kriisi, jonka jälkeen mielenterveys ja perheonni ja luottamus ihmisiin ei voi koskaan enää olla kunnossa teki mitä tahansa, erosi tai pysyi yhdessä. Kyllä sen verran pitää olla suhteellisuudentajua että tuollaisista inhimillisistä erheistä pääsee yli ja pystyy jatkamaan normaalia elämää. Mutta kun on kasvanut pumpulissa eikä ole koskaan kokenut mitään oikeita ongelmia eikä välitä muusta kuin omista tunteistaan ja niiden loukkaamisista, niin voihan niitä ongelmia sitten kehittää vaikka yhdestä syrjähypystä. En myöskään ymmärrä miksi se on niin hirveän "loukkaavaa" jos A käy vieraissa koska B ei syystä tai toisesta itse halua tai ei voi rakastella. Mitkä muut asiat ovat tällaisia? Jos B:llä on jalka kipsissä eikä hän voi käydä lenkillä, niin eikö A saa silloin käydä lenkillä kaverinsa kanssa? Jos B ei voi juoda alkoholia, niin eikö A:kaan saa ottaa edes viinilasillista aterialla? Jos B ei jaksa lähteä urheilukisoihin tai konserttiin, niin eikö A:kaan saa mennä? Ainakaan kaverin kanssa, vaan korkeintaan yksin? Miksi? Eipä silti, oli minullakin joskus poikaystävä, joka pahastui kovasti ja piti minua itsekkäänä kun menin lomalla pihalle ottamaan aurinkoa vaikka hän makasi sängyssä flunssassa.
"Pakko" pistää pari kommenttia. ;) Olen samaa mieltä kanssasi, ettei mies tietenkään vaarantanut lasta sen enempää kuin lörpöttelevä siskokaan, mutta välillisesti tietysti, jos odottavan äidin maailma romahtaa. Ja siitä sanoisinkin, että vaikka periaatteessa syrjähyppy ei ole maailman suurin asia, niin ei toki uskollisuutta parisuhteessaan kuvittelevalle pienikään. Oleellista on kumminkin, että kukaan ei voi tietää, miten joku toinen reagoi johonkin. Siksi on vähän nuljua arvostella raskaana olevaa siitä, jos hän ottaa voimakkaasti pultit. Kun ne hormonit heittävät silloin iloisesti häränpyllyä, kuulemma. Suhteellisuudentaju tulee myöhemmin, kun shokki on ohi, mutta tuollaisen shokin aiheuttaminen raskaanaolevalle ei ole kovin järkihommaa sekään. Ja sitten tuosta muusta suhteuttamisesta. En oikein usko, että monessakaan parisuhteessa ihan kaikkia asioita laitettaisiin noin tarkkaan vaakakuppeihin, että jos toinen ei voi jotain, niin ei toinenkaan saa. Niin kauan kuin kysymys on vain ihmistä itseään koskevista asioista, lenkkeilystä tai ryypiskelystä tai siitä auringonotosta, niin eiköhän se A:lle ole sallittua, vaikka B ei kykenisi. Muuten ei olla terveillä linjoilla. Mutta tuo uskollisuusjuttu on erilainen, kun monet tekevät siitä oikein lupauksia toisilleen (osa jopa vihkivaloissaan papin pakeilla). Ja silloin se ei enää kosketa pelkästään sitä, joka käy vieraissa. Siinä on hiukan eri asia ottaa palkokasvi nenukkiin, voihan sitä miettiä, että muistiko se puoliso olla hankkimatta sukupuolitautia kun vieraan kanssa huseerasi, vai kävikö vastuuntuntoisesti ensin kumikaupoilla. Että siinä mielessä, uskottomuus on ainakin minusta aina huono homma, mutta toisen kykenemättömyyden käyttäminen tekosyynä on vielä hiukan lierompaa kuin se muuten olisi.
En ole lukenut sitä toista keskustelua, joten en tiedä, millaisia argumentteja siellä käytettiin. Mutta se tuli mieleen, että eihän molempiin ketjuihin ole tarvinnut tulla vastauksia samoilta kirjoittajilta. Ja jos kirjoittajat ovat eri henkilöitä, he painottavat asioita eri tavoin ja lopputulos voi olla se, mitä ihmettelet. Tätä pitäisin loogisimpana selityksenä. Omana kantanani sanon, että tämän miekkosen tekemiset ainakin omasta mielestäni ovat törkeämpiä, koska vaimo on ollut kykenemätön sekstaamaan. En tarkoita, että henkinen kyvyttömyys olisi yhtään vähäisempi syy olla harrastamatta seksiä, jos sellainen sattuu kohdalle osumaan. Mutta tässä tapauksessa naisen mielipidettä ei edes tavallaan kysytty, koska lääkäri hänet oli tauolle kaikesta rasittavasta määrännyt vaimon ja lapsen turvallisuuden vuoksi. Ja sen vuoksi miestä kutitti niin paljon, ettei kuukautta kestänyt... :o No, olihan apu kuitenkin lähellä kälyn muodo(i)ssa... Itse en tykkää, että minkäänlainen pettäminen on hyväksyttävää. Mutta asioissa on aste-eroja, ja minun mielestäni tässä ei ole kyseessä erottelu pettäjän sukupuolen mukaan. Minusta mies toimi erityisen ikävästi puolison tilanne huomioiden, ja se on tässä oleellista, ei sukupuoli.
Niin, olen ihan samaa mieltä siitä, että mies oli törkeä. Ehkä muotoilin asian vähän väärin aloitusviestissä. En itse asiassa toivo miehelle mitään lohdutusviestejä, varmasti hän nuo "olet sika" -viestit on tuossa tilanteessa ansainnut. Sitä vaan ihmettelen, että tapapettäjänaiselle satoi myötätuntoa. Jos on täysjärkinen ihminen niin pettäminen on ihan yhtä paha vaikka se kuinka olisi tunteisiin perustuvaa tai "itsensä etsimistä".
Minun kommenttia tänne varmaan viimeiseksi haluaisitte... Mutta sen haluan vain sanoa, että en odota ymmärrystä enkä lohdutusta, koska en edes itse ymmärrä pettämistäni. Tekoni oli anteeksiantamaton, kylmä ja täysin vastuuton. Pistin parin minuutin ''helpotuksen'' vaimoni ja syntymättömän lapseni edelle ja vihaan itseäni ikuisesti sen takia. Ja kyllä tilannetekijät todellakin voivat pahentaa pettämistä. Vaimoni on viimeisillään raskaana ja hän voi menettää lapsemme takiani! Kun luin ensimmäistä viestiäni uudestaan hävetti todella että kehtasin siinä vielä selitellä tekoani! Miten heikko ja kamala ihminen olen, että sorrun niin väärään. Tämä ei ole itsesääliä, vaan itsetutkiskelua... En ikinä olisi uskonut että olisin pettävää-tyyppiä ja tässä sitä ollaan. Eilen menin kotiin. Puhuimme Maritan(vaimon) kanssa ja hän sanoi, että haluaa selvittää asian lapsen synnyttyä... että nyt unohtaisimme koko asian vähäksi aikaa. Silti näen kivun hänen silmistään... Vihaan itseäni. Hän sanoi haluavansa ymmärtää minua. Sitä en ikinä odottaisi häneltä! Toivon, että pystymme jotenkin jatkamaan eteenpäin.
En tiedä pitäiskö tätä edes sanoa, mutta tunnen myötätuntoa sinua kohtaan, koska taidat olla tässä pelissä se suurin syyllinen ja pahin häviäjä. Loukkasit ja aiheutit vaimollesi moninkertaista tuskaa, joka saattaa vaikuttaa suoraan syntymättömään lapseesi. Sotkit vaimosi ja hänen siskonsa välit. Aiheutit itsellesi valtavat syyllisyyden taakat tilanteessa, jossa sinusta on tulossa isä ja sinun tehtäväsi olisi suojella perhettäsi ja tukea vaimoasi synnytyksessä ja äitiydessä. Ja kaikki vain yhden panon takia. Luoja sinua mies armahtakoon! Jos jotain voin sanoa, niin koita olla itsellesi armelias ja yrittää antaa itsellesi anteeksi tekosi ja sen mahdollset vaikutukset. Vaimosi anteeksiantoa voit vain toivoa, odottaa ja rukoilla. Se on hänen käsissään kuinka teidän käy.