Jos joku miespuolinen huutaa minulle kadulla jotain ikävää, siitä seuraa viikon kestävä katatonia jolloin makaan spastisessa tilassa hievahtamatta paikoiltani mihinkään.
Hyvät kehut taas aiheuttavat minussa maanisen innostuksen tilan, jolloin taiteellinen minäni saa vallan ja tekoni ovat transsendentaalisuudessaan vailla vertaa.
Elämäni
naaraspuolinen
14390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
mitä te minusta ajattelette. Itsearvostukseni on tasan nolla, koska minulla oli kauhea lapsuus enkä tuntenut itseäni rakastetuksi. Olen ulkoapäin ohjautuva. Minut saa liikkumaan tai liikkumattomaksi pelkän katseen voimalla, koska minä tarkkailen jatkuvasti ihmisten ilmeitä ja toimin niiden mukaan. Mieluiten istun kotona jolloin ilmeet eivät pääse tunkeutumaan minuun.
silloin, kun on monta ihmistä samassa huoneessa ja he suhtautuvat minuun eri tavoin. Yksi irvistää, toinen hymyilee, kolmas katsoo murhaavasti, neljäs näyttää mielistelevältä jne. Silloin minulla tulee tarve paeta, kun en pysty vastaamaan noihin kaikkiin katseisiin samalla tavalla. Olen tälläinen tunneimuri.
pysyä vastedes kotona neljän seinän sisällä, kun te olette niin vaikeita tyydyttää tunnetasolla. Heippa sitten vaan. Jään tänne neljän seinän sisälle kököttämään loppuiäkseni.
Taisin rakastua sinuun ihana nainen... Voisin tulla olemaan lämpimien tunteiden diesel-aggrekaattisi.
tuon yhden tunteen yllä? Tarvitsen puuvillan lämpöä ympärivuorokautisesti, ympärivuotisesti ylleni suojelemaan itseäni kaikelta kylmältä ja pahalta.
roikkuva lämpölamppu kasvattamassa minua varreltani reheväksi. Hihii.
Hyvä kysymys. En tiedä. Tunteeni ovat aina kytköksissä siihen miten toinen reagoi, joten jos olet tuollainen kuin olet ja tiedän sen niin mietin pystynkö lämpiämään ainaisesti... En näe sitä mahdottomana. Kai ymmärrät ettet ole perusihminen tunteellisesti ja että tapauksessasi normaali suhdedynamiikka ei oikein toimi... ja että mitä ilmeisimmin olisit hyvin riippuvainen kumppanistasi?
Jos sinusta se tuntuisi oikealta... Minulla on ollut tavallaan unelma jota olen hiukan jopa nolostellut, olen ajatellut että se on hirveän narsistinen ja itseriittoinen. Mutta... se että olisin jollekulle tuossa asemassa, välittävänä, tukena, kasvattamassa ja turvaamassa... on yhdenlainen unelma.
suhdedynamiikka? Olisin riippuvainen kumppanistani ja jos hän minut jättäisi, niin muuttuisin zombieksi.
Normaalisti ihmiset ovat keskenään ja pärjäävät kohtuullisesti jos joutuvat tai tahtovat erilleen. Kanssasi on se riski että jos suhde ei toimi on hylkäämisesi nimenomaan heitteillejättöä ja sellaista vastuuta toisesta harvempi haluaa. Itsekin kavahdan empaattisena ihmisenä moista mahdollisuutta. Mitä luulet, jos saisit sen mitä tarvit pystyisitkö olemaan hyvä kumppani, antamaan myös toiselle tilaa ja olemaan huolehtimatta liikaa jos kaikki on hyvin, siten että riippuudessasi et kuristaisi minua hengiltä?
mutta käännä se valo nyt hetkeksi pois päältä. En ole tottunut tälläiseen kuumuuteen ja välittämiseen.
Sinä taidat sitten ihan oikeasti olla ollut kylmissäsi ja pitkään? Onko sinulle käynyt sitten koskaan niin että joku on tullut ja ollut liikaa?
valitettavasti poistua tästä keskustelusta. Palatkaamme asiaan myöhemmin. :)
Toivon näin...