Sinkut

Ei kai kukaan olis päivääkään sinkku jos kaikille löytyisi se oikea x) Itse en ainakaan lukeudu tohon kastiin, osaan hymyillä ja pitää huolta itsestäni ihan itseni vuoksi, en kenenkään miehen.

Varattu se vasta tylsältä näyttää kun on vuosikausia homehtunut kotona töllön ääressä kun muuta yhteistä, molemmille sopivaa aktiviteettia ei löydy. Yhdessä nyhjätessä se maailmankuvakin kapenee kapenemistaan ja lopulta huomaa että elämä on mennyt suorastaan hukkaan kun on pitänyt olla jonkun kanssa ihan sen takia kun muutkin ovat. Varatuilla on myös suuri taipumus lihoa koska yhteinen ruoanlaitto kuuluu toisen "hemmottelemiseen". Varatuilla ei myöskään ole niin paljon mahdollisuuksia päättää omista menoistaan, harrastuksistaan tai elämäntavoistaan koska kaikki on yhtä karua kompromissia. Ja sitten se perustava kysymys eli pystyykö toiselle olemaan uskollinen? Jos syöt joka päivä vaikka maitosuklaata, aamusta iltaan, maistuuko se enää niin hohdokkaalta muutaman vuoden päästä vai olisiko houkuttelevaa ajatella maistavansa vaikka valkoista suklaata?

naiset peittelee sinkkuuttaan. Hymyilee tekohymyä, puhuu lujalla äänellä.. Moni esittää siis kauhean reipasta ja pärjäävää, vaikka oikeasti kotona ollessaan onkin ihan yksin, vailla miesystävää. Itse en jaksa esittää. Mun kasvoistani näkee haikean ilmeen, sen kuinka paljon kaipaisin ihanaa miestä vierelleni.

Kait se sitten on niin että ihminen ei oo koskaan tyytyväinen olipahan sinkku tai suhteessa, semmosta se tuo elämä on...