Meillä on sama ongelma kuin varmaan monella muulla: rahaa ei ole, laskut ja maksettavat myöhässä. Vuokrakin yli 2viikkoa myöhässä. Ihme että vielä on kämppä.
Tuntuu välillä ettei miehelläni mitään tajua, kun hän saa rahaa, ostaa heti kaikkea turhaa ja kallista harrastuksiinsa liittyvää. Minä makselen hänen vanhoja velkojaan ettei jouduttas ulosottoon. Rahattomuus tekee hänestä kiukkuisen ja minuunhan hän sitä purkaa kiroillen. Onko kellään tai siis kuinka monella on sama tilanne ja kuinka olette selvinneet?
Tuntuu välillä ettei miehelläni mitään tajua, kun hän saa rahaa, ostaa heti kaikkea turhaa ja kallista harrastuksiinsa liittyvää. Minä makselen hänen vanhoja velkojaan ettei jouduttas ulosottoon. Rahattomuus tekee hänestä kiukkuisen ja minuunhan hän sitä purkaa kiroillen. Onko kellään tai siis kuinka monella on sama tilanne ja kuinka olette selvinneet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Maksa vuokra aina ensin, muiden laskujen ei ole niin kiirusta...
Muistelen opiskeluaikoja niin tulee mieleen että rahattomuus alkoi jatkuessaan turhauttamaan ja pahasti. Ja sitten kun sai rahaa niin teki mieli käyttää se johonkin "turhaan". Mutta en kuitenkaan laskuja jättänyt maksamatta, miehesi taitaa olla aika vastuuntunnoton siinä asiassa. Tuo vastuuntunnottomuus taitaa olla nyt avainsana tässä asiassa, teidän täytyy jutella siitä.
Meillä oli vähän sama tilanne. Itse olin töissä ja rouva opiskeli. Siihen vielä päälle kahden lapsen hoidot. Muutama vuosi siinä kitkuteltiin ja ero tuli lopuksi. Ja suurin syy oli juuri rahan puute. Se vaikuttaa kuitenkin niin paljon arkielämään. Jos suhde on muuten kunnossa, niin kannattaa jutella asiasta hyvissä ajoin ja miettiä budjettia, ennenkuin on myöhäistä.
helvetti sentään. Älä maksa sen velkoja ja heitä äijä pelolle, jos ei tuon enempää tajua.
Mä en sitten ymmärrää naisia, jotka hoivaavat äijiään ja makselevat näiden velkoja viimeiseen asti, kun se on niiiiiin ihana ja rakkaus on kantava voima. Hyvässä tapauksessa otetaan vielä turpiin. On äijien sitten mukava köllötellä täysihoidossa. Ei ihme, että miehien mielestä naiset ovat hieman outoja.
" ja heitä äijä pelolle, jos ei tuon enempää tajua."
Usein kuultu neuvo tällä palstalla ja ilmeisesti ratkaisu kaikkeen.
Jos et ton parempaa neuvoa osaa antaa, niin olsikohan parempi pitää joskus se pieni ja katkeroitunut suu ihan kiinni?
ÄLÄ MAKSA sen velkoja. Jos se on omin lupineen pistäny nimensä alle johki osamaksu kauppaan tms. niin se ei kuulu sulle. Miehes hoitaa omat velkansa ja jos ei hoida niin velkojat pitävät huolen omistaan, omahan on häpeensä. Sinulle ei sen velat kuulu pätkääkään.
Kenen nimi on vuokrasopimuksessa? Jos on molempien niin sit sullakin on vastuu siitä. Siinä tapaukses jätä ukko elään yksikseen ja aloita oma talous.
Vähän on samanlainen tilanne meijänkin huushollissa, mä olen se joka huolehtii raha-asioista. Äijä pienen omaisuuden velkaa mulle, ku oon maksellu omasta pussista kaikennäköstä.
Sopimus yhteenmuuton alussa oli se, että äijä maksaa vuokran ja mä maksan ruuat ym., mikä menikin suurinpiirtein tasan. Ja muutenkin tuntu reilulta, kun mä olin sillon työttömänä ja äijä töissä. En kuitenkaan sen rahoilla varsinaisesti elelly. Päinvastoin, sillä oli usein rahat lopussa jo parin päivän päästä palkkapäivästä ja maksoin sitten jotain sen omia juttuja...
Nyt maksetaan kaikki yhteiset menot puoliks, mutta siltikin tuntuu, ettei äijällä oo yhtään "omaa" rahaa, saattaa pyytää multa rahaa ennen seuraavaa palkkaansa. Oon kyllä lopettanu lainailut sille melko lailla kokonaan, oon sanonu, että sen on tultava toimeen omillaan, nyt kun kuitenkin maksetaan kaikki yhteiset menot yhessä.
Mulla oli aika isot säästöt, kun muutettiin yhteen ja siitä se varmaan johtukin, että jouduin maksajan rooliin. Ne säästöt on nyt huvennu ja paniikki meinaa iskee aina ajoittain. Mä olen semmonen ihminen, että mulla pitää olla pahan päivän varalle jotain, en vaadi miljoonia tililleni, mutta sen verran pitää olla turvaa, että tiiän pärjääväni jos jotain sattuu.
Mun kysymys onkin se, että mitä siinä tilanteessa tapahtuu, jos päädytään eroon ja molempien nimet on vuokrasopimuksessa (tietääkseni), mutta takuuvuokrat on mun rahoissa? Kumpi sillon saa jäähä kämppään? Kaiken järjen mukaan mulla on etulyöntiasema, mutta äijä on vähän erimieltä. Vaikka tosiasia on sekin, että yksinään se ei tota kämppää saa itellään kovin kauan piettyä. Nykyään siis vuokra maksettu puoliksi, mutta oli aika, jolloin mä maksoin sen kokonaan itekseni.
Kaikesta huolimatta mä oon pitäny huolta siitä, että vuokra on maksettu ajallaan ja maksetaan tästä eteenkinpäin. Miestä se ei tunnu huolettavan, kuten ei muutkaan laskut.
Tuttua on. Meillä mies on työtön ja minä töissä. Miehellä aina silloin tällöin pätkätöitä. Toivoa paremmasta on kuitenkin tiedossa, kunhan kevät saapuu. Mies sai duunipaikan, mutta talvikelien takia lomautettiin. Nyt sitten elellään minun palkallani ja miehen työttömyyspäivärahoilla. Ei niistä iloa riitä pitkäksikään aikaa. Laskut täytyy maksaa ja elääkin pitäisi.
Me olemme kumminkin pärjänneet, ja pärätään jatkossakin. Olemme kovasti koettaneet saada menoja pienemmiksi. Keinoja on vähän, mutta yritetään saada toimimaan. Laitettiin saldorajat puhelinlaskuihin, ei ostella kotiin kaljaa/viinaa, käydään ulkona juhlimassa harvemmin, ulkonasyömistä vähennetty, mietitty muutenkin ostoksia. Nyt on päällä ylimenokausi. Tammikuussa nähdään pikkuhiljaa, ovatko toimenpiteet auttaneet. Jos ei, kovempaa linjaa noudattamaan.
Mun ex jätti vuokra-asiat hoitamatta, kun rahat meni viinaan ja firmaansa. Hädissäni luin vuokrasopimuksen tarkasti (myös lomakkeen toisen puolen) ja ymmärsin olevani omalta osaltani vastuussa vuokran maksusta siitäkin huolimatta, että sopimus oli tehty yksinomaan mieheni nimiin. Tarkistin asian myös lakimieheltä.
Häätö tuli. Se oli elämäni karmeimpia kokemuksia.
Vauhditti kyllä avioeroaikeitani kummasti...
Sen olen oppinut talouden hoidosta, että vuokra on numero yksi maksettavien listalla heti, kun rahaa tulee tilille. Sen jälkeen muut laskut. Jos jotain jää, vasta sitten toisarvoiset menot.
Sun on saatava miehesi ymmärtämään tilanne. Kummankin on hoidettava oma osuutensa menoista ajallaan. Liiasta kiltteydestä ei ole muuta kuin harmia. Sinun on korkea aika ottaa asiat miehesi kanssa puheeksi.
Meille tuli ero raha-asioiden takia. En jaksanut enää jatkuvasti vahtia toisen holtittiomia menoja jotka jouduin sitten maksamaan jossain muodossa; toisella ei ollut enää varaa vuokraan ja laskuihin. Vahtiminen oli hirveää ja siitä sai vielä kuulla haistattelua; en olisi mitenkään halunnut aikuisen ihmisen menoja pitää silmällä, en ole luonteeltani minkäänlainen poliisi. Ja sellaiseksi hän minut teki.
Olen kyllä eron jälkeenkin lainannut ruokarahaa hänelle, mutta vain siksi että meillä on lapsia ja olisi ollut liian inhottavaa jättää heitä miehen hoitoon kun kaapeissa ei ole ruokaa.
Kummallisesti hän saa kyllä rahaa hankittua jos tarve alkaa olla liian kova ja jos minä en lainaa (saan kuulla haukkuja). Mutta ei sillämenolla isompaa ryhmää viedä eteenpäin. Varsinkin tuo rahattomuuden tuoma kiukkuisuus ja sen purkaminen toisiin on todella epäreilua. Lapsellista. Rasittavaa.
Uskalla hypätä omille siivillesi, älä imetä aikuista.