Kaipaisin asiallisia vastauksia naisilta, jotka ovat pettäneet puolisoaan, jääneet kiinni tästä touhuilustaan ja luvanneet, että pettäminen ei tule toistumaan.
Eli se kiinnostaisi, että miten yleistä on, että ei petä enää uudestaan kiinni jäätyään.. ja oletko itse kiinni jäätyäsi pysynyt jatkossa uskollisena? Tämä kiinnostaa siksi, että kun raja on kerran ylitetty niin kynnys ylittää se uudestaan on maalaisjärjellä ajatellen suurempi kuin silloin ensimmäisellä kerralla.
Lisäksi kiinnostaisi, että mikäli olette päätyneet jatkamaan suhdettanne pettämisestä kärähtämisen jälkeen, niin millä keinoin olette pyrkineet jälleenrakentamaan luottamusta itsenne ja puolisonne välille. Jos pettäminen ja siitä kärähtäminen on tapahtunut vuosia sitten ja koet saavuttaneesi uudestaan kumppanisi luottamuksen, niin kuinka kauan prosessi kesti, kuinka kipeä se oli ja mitä siitä opit?
Kiitän jo etukäteen asiallisista vastauksista.
Kysymyksiä naisille
herra X
91376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
[yhdenyönsekoilu],halusi vain unohtaa koko tapahtuman ,mutta se ei ollut mitenkään yksinkertaista ,kun piti katsoa omaa miestä silmiin joka päivä,alkoi itsetuntoa nakertamaan tilanne kävi voimille molemmille ,paljastuin ,mutta sitten räjähti kaikki kasvoille ja vaikeaa oli mennä eteenpäin , kun tietää että oli menettänyt luottamuksen itseensä . Se luottamuksen tunne oli rakennettava uudelleen ,se on koko ajan ,epäilyä ,turhia riitoja ,ja loputonta taistelua, voimia kuluttavaa .. Helpompi oli erota ikuisesta kamppailusta ja jatkaa yksin.
täällä ei ole heitä, jotka parhaillaan parantavat tai ovat parantaneet suhdettaan kumppaniinsa pettämisensä jälkeen, toki heitä on ja paljon. Täällä on vain katkeria petettyjä, joten saamasi vastaukset tulevat olemaan sen mukaisia.
koskaan ja yhdessä ehdittiin olla 11.v !
jos vielä on intoa parannella suhdetta. Siitä sitä näkee, kuinka sitoutunut nainen on.
Elämän kauheimpia asioita!! siinä on luotto mennyt niin itseensä, saatika se että puoliso luottaisi minuun.Varmaan meni pari kolme vuotta...mutta sitten aloin elää että en välittänyt yhtään mistään mitään...enkä selitellyt menojani ja aloin elää omaa elämää.Siis todellakin mietin mitä kerron...kun joka asiasta sai sitten tehdä tiliä. Jos nyt olisi tuo tilanne....niin eroaisin heti.En edes yrittäisi!!Tosin silloin en tienyt niin monia asioita jotka nyt tiedän...sekä itsestäni että puolisostani.(siitä paremmasta puoliskosta) Niin ja siinä helvetissä sitten meni terveys jota en ole vieläkään saanut takaisin...enkä tiedä saanko koskaan. Syyllisiä näissä tapauksissa on turha lähteä etsimään!!!! Se on se vihon viimeinen helvetti...kaikki on syyllisiä.
aikanaan, mutta en sitä pystynyt itselleni myöntämään. Olin kovin keskeneräinen ihminen. Kova tuska oli jälkeenpäin kun tajusin, mitä tein ja kun ymmärsin todella, millaisessa tuskassa se oma puoliso oli joutunut elämään ja mitä kestämään. Sanoisin, että voi olla että nainen oppii jos kyse oli kertahairahduksesta. Jos kyse on seksistä, se ei ole naiselle mitenkään tärkeä asia kuten miehelle. Ellei sitten ehdi kiintymään fyysisesti ja rakastumaan siihen pettäjäkumppaniin. Sinuna keskittyisin miettimään sitä, miten arvioit kumppanisi kunnioituksen sinua kohtaan ja miten paljon hän itseään sekä sinua kunnioittaa. Jos on aidosti pahoillaan, myöntää tekemisensä ja haluaa jatkaa, niin miksei voisi luottaa siihen ettei kyseinen toistu. Jos kunnioitus on kadoksissa sinua kohtaan, niin luultavasti sinulla ei ole niin väliä. Mieti myös mitä naisesi jää suhteessa paitsi, jos pitää lähteä muille vesille. Valitettavasti moni joka ei saa tarpeeksi huomiota omassa suhteessa, hakee sitä muualta. Vaikeaa se on. Luottamuksen palauttaminen riippuu rikoksen asteesta. Itse elämää nähneenä sanoisin, että pitkässä suhteessa sattuu ja tapahtuu, mutta jos kyse on kertahairahduksesta, niin siitä voi päästä yli. Myös jos niitä tapahtuu satunnaisesti, kerran kolmessa vuodessa tms. Pahempaa on henkisen suhteen ylläpitäminen oman liiton ohessa. Jos kyse ei ole mistään sellaisesta, niin koita uskoa ja luottaa, jos katumus on aito tai ainakin halu olla sinun kanssasi.
No nuorempana tuli joskus tehtya tyhmyyksia ,nyt jo 50 mittarissa taitaa olla jo rima niin korkee ettei saa enaa ollenkaan vaikka kaipaisikin jotakuta vierelle niin ei enaa uskalla ettei sydan parka sarkyis. En kylla viela haluais loppuelamaa astella yksin . RAIJA
Minulla tilanne oli se, että muutaman satunnaisen sivusuhteen jälkeen päätin ryhdistäytyä - ja erota. Mutta exällä meni silloin niin surkeasti (mielenterveys reistaili fyysinen sairaus todettiin), lähisukulaiseni kuoli, toinenkin meinasi kuolla, joten päätin siirtää eroa parempaan ajankohtaan. Siinä pian löysin myös toisen miehen, jonka kanssa aloitin suhteen. Olin melko pitkään rinnakkaissuhteessa ennenkuin viimein hain eroa exästä, myös hänelle sopivaan aikaan. Kerroin exälle tuosta toisesta miehestä, mutta sillä ei ollut liioin vaikutusta meidän suhteeseemme tai siihen, että ex olisi halunnut erota. Eli mitä tuosta voisi päätellä? Hyvä mittari on "rakastaa - ei rakasta" -mittari. Jos antaa toiselle täyden vapauden tehdä mitä tämä toinen haluaa - se tarkoittaa joko sitä, ettei toinen rakasta enää ollenkaan - tai sitä, että rakastaa todella paljon. Tätä voisi jokainen kohdallaan miettiä. Itse ajattelin, että ex ei rakastanut minua - ollut oikeastaan koskaan rakastanutkaan. Parisuhteemme oli aina ollut enemmän järkiliitto. Exälle puolestaan riitti yhdessäasuminen, se, että siivosin, pyykkäsin jne. Kysyt miten yleistä on pettää uudestaan. Ei sitä voi tietää, koskaan. Kenelläkään ei ole kristallipalloa. Kukaan ei voi edes tietää, pettääkö hän itse kumppaniaan elämän jossain vaiheessa. Suurin osa uskottomista on niitä, jotka joskus ovat sanoneet "minä en koskaan, ikimaailmassa ole uskoton. En voisi edes kuvitella!". Minä olen yksi heistä. Voi kuitenkin miettiä uskottomuuden syitä ja motiiveja. Kysellä itseltään miksi oli uskoton. Miksi tuntui, ainakin väliaikaisesti, ettei kumppani riitä? Oliko syinä (muka) vain seikkailun/kokeilunhalu vai piilevätkö syyt syvemmällä? Onko parisuhteessa jotain todella pielessä, muttei vain halua myöntää sitä, itselleen? Paljon riippuu myös siitä, oliko kysymys yksittäisestä syrjähypystä vai lähemmästä suhteesta. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että parisuhde on kuollut, ollaan klassisesti kasvettu erilleen, jos toisella on pitkäaikainen rinnakkaissuhde. Silti jotkut ovat vuosikausia suhteessa, jossa ei ole tunteita - puoleen eikä toiseen ja ovat siihen molemmat täysin tyytyväisiä. Kun toinen huomaa (tai epäilee) haluavansa jotain aivan muuta, niin hänellekään harvemmin yhdessä päivässä välähtää mitä. Jos (ja kun) uskottomuus paljastuu juuri tuossa vaiheessa, niin on erittäin todennäköistä, että petetyn tunteet, vaatimukset ym. johdattavat petettyä lupaamaan tyhjiä. Tai jotain sellaista mitä ei oikeasti halua, mutta huomaa sen itsekin vasta muutaman viikon päästä lupaamisestaan. Siksi suhteessa on tärkeää pitää omat tunteensa ajantasalla ja selvitettyinä ennenkuin kykenee ottamaan toisen tunteita vastaan. Ajoitus on erittäin tärkeä sen lisäksi, että tietää mitä toiselle sanoo ja miten.
Epäiletkö, että pettääkö kumppanisi? Olemme jo vuosien ajan selvittäneet, että ovatko kumppanit luotettavia! Ota rohkeasti yhteyttä [email protected]!