"en kyllä ihmettele että miehille suhteiden luominen on niin pirun vaikeaa - koska se ON likimain mahdotonta koska mitään kitkaa ei saa olla, paitsi sitä "oikeanlaista särmää" joka on jotain niin käsittämätöntä normaaliälyiselle miehelle ettei sitä pysty tarjoamaan kun ei tiedä mistä helvetistä on edes kyse."
- Nimenomaan ja juuri näin.
Poiminta toisesta keskustelusta:
tässä:
7349
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pohjimmiltaan siinä on kyse siitä, että kun ei tunnu siltä, että haluaa suhteilla kyseisen miehen kanssa niin ei sitten tunnu siltä. Sitä on turha ruotia ja älyllistää, sitä joko tykkää tai ei. Tunteen asia, ei älyn.
aina olemassa joku peruste mistä ne johtuu. Onpa se sitten miehen tulot, ulkonäkö, käyttäytyminen, kiinnostuksen osoitus...tai mikä tahansa mutta sille on aina olemassa joku selitys. Tällainen höpönpöppö jossa sanotaan että "sitä on turha älyllistää kun se on tunteen asia" on täyttä moskaa. Tunteet syntyvät aivoissa ja hermostossa joten se perustuu ihmisen havaintoon, vaistoihin ja ajatuksiin. Jos niitä ei pyri ymmärtämään niin sitten voi ihastua kehen vain. Sitä on turha mystiikalla selittää selittämättömäksi koska sille on joku selitys olemassa. Tietysti jos uskoo että tunteet ovat jotain ylimaallisia juttuja niin sittenhän voi uskoa ufoihinkin ja astrogologiaan.
koskaan ymmärtänyt. Nimittäin se, että ihastuminen tapahtuisi muka jostain mystisistä, selittämättömistä syistä, kun tosiasiassa jokainen tietää hyvin tarkkaan miksi ihastuu, jos vähän viitsii miettiä tarkemmin. Järki ja tunteet eivät ole toisensa poissulkevia asioita ja on suorastaan typerää ulkoistaa joku niinkin tärkeä asia kuin parisuhteenmuodostus tms. pelkästään tunteelle. Kun jotain asiaa käsittelee pelkästään tunteella, eikä yhtään järjellä, niin se ennenpitkää todennäköisesti johtaa huonoon valintaan. Mutta vaikka ei johtaisikaan, niin se voi sulkea silloin koko joukon todella mahtavia ihmisiä mahdollisuuksien ulkopuolelle. Sillä jos pystyy edes pikkaisen kyseenalaistamaan ensituntemuksiaan tai jaksaa pikkaisen kaivaa tai edes antaa aikaa jollekin ihmiselle, niin hänestä voi paljasta sellaisia mahtavia puolia, jotka sitten saavat myös sen tunteen heräämään. Ymmärrän kyllä, että ihastumista ja rakkautta ei pidä yliälyllistää tai analysoida, että se ei sen takia kuole pois. yleensä asioista tulee jokapäiväisiä silloin kun niistä tietää tarpeeksi, eikä oikein voi kokea suurta huumaa. Mutta sitä en ymmärrä, miksi ei voisi hieman kyseenalaistaa sitä, että kemian pitää löytyä aina ihan itsestään, vaivatta ja helposti. Miksei voisi antaa joskus vähän aikaa jollekin uudelle ihmiselle, joka ei heti säväytä sukkia jalasta? Hän voi sen aiheuttaa hyvin hieman myöhemminkin. Mahdollisesti.
Taas luettiin rivien väliin vähän liikaa ja piti päästä pätemään. Toki voi analysoida ja pohtia maailman tappiin asti miksi ei tykkää jostakin vaikka siinä on periaatteessa kaikki asiat joista pitää tai päinvastoin. Järki on hyvä pitää mielessä myös, mutta ilman sitä ihastumisen tunnetta -tuli se sitten heti tai ajan kanssa- seurustelusuhde on laimea. Vetovoimaan vaikuttavat myös sellaiset asiat, joita ei voi järkeillä ja analysoida, kuten feromonit. Mutta, kannattaako ap:n viestissä ihmettelevän miehen nyt uhrata sen asian vatuloimiseen kovinkaan paljon ajastaan, että miksi joku nainen ei koe kemiaa/särmää/jne. tai mitä se särmä juuri sille naiselle on. Nainen ei tykännyt tarpeeksi ja sillä selvä.
"Mutta sitä en ymmärrä, miksi ei voisi hieman kyseenalaistaa sitä, että kemian pitää löytyä aina ihan itsestään, vaivatta ja helposti. Miksei voisi antaa joskus vähän aikaa jollekin uudelle ihmiselle, joka ei heti säväytä sukkia jalasta? Hän voi sen aiheuttaa hyvin hieman myöhemminkin. Mahdollisesti." Toki joskus voi vuosikausienkin tuntemisen jälkeen ihastua johonkuhun kaveriin, johon aikaisemmin on suhtautunut neutraalisti, mutta jos joku tyyppi ei kertakaikkiaan kiinnosta niin en usko, että hampaat irvessä tapailun jatkaminen tuottaa useinkaan tulosta. Toisten ihmisten kanssa tulee helposti toimeen heti ensitapaamisesta lähtien, toisten kanssa ajan vietto on aina pakkopullaa. Kuinka kauan pitäisi itseään kiduttaa tapailemalla jotain omasta mielestä vastenmielistä tyyppiä ennen kun voi todeta että kiitos ei?
"Toisten ihmisten kanssa tulee helposti toimeen heti ensitapaamisesta lähtien, toisten kanssa ajan vietto on aina pakkopullaa. Kuinka kauan pitäisi itseään kiduttaa tapailemalla jotain omasta mielestä vastenmielistä tyyppiä ennen kun voi todeta että kiitos ei?" Naisethan on aina miesten seurassa tuppisuina ja miehen täytyy koko ajan pitää keskustelua yllä. Jos mies on hetken hiljaa ja odottaa että nainen puhuisi välillä pidempään tai jos mies heittää keskustelussa pallon naiselle, nainen vastaa vain "joo" tai "niin". Ja sitten kun mies ei jaksa koko iltaa olla äänessä se on nimittäin helvetin energiaa vievää hommaa, niin nainen kyllästyy mieheen ja pitää tätä "vastenmielisenä".
niin ei pitäisi olla niin nirso ja hieno ettei uskalla toisen seurassa edes pieraista!sitten kun sen uskallat tehdä niin tunnet jo ihmisen hyvin!ja jos piereskelystäsi ei tule eroa niin olet voittanut luottamusta... paljon.kokeilkaapas!toimii myös nenän tonkimisessa