Lainaus täältä: http://209.85.229.132/search?q=cache:tmIHXSqC4WMJ:www.oulu.svk.fi/?sid=10&tid=1420 hedelmä yhdeksän makua&cd=4&hl=fi&ct=clnk&gl=fi&lr=lang_fi
"On tärkeä muistaa, että hedelmä ei kasva yhdessä yössä eikä kristittykään heti ilmennä tätä hedelmää täydellisenä. Kasvu vaatii aikaa. Pidän myös sanonnasta Hengessä vaeltaminen. Minulle vaeltaminen tuo mieleen hiljaista pitkäjänteistä kävelyä. Se ei ole hengellistä turboilua, jossa menee koko ajan lujaa. Joillakin se saattaa hetkellisesti olla sellaista, mutta ennemmin tai myöhemmin siihen väsyy. Pikakulttuurimme haluaa tuottaa hengellistä elämääkin pikavauhtia. Kirjapisteestäkin löytyy kirja Raamattu sadassa minuutissa. Hengen hedelmään ei kuitenkaan ole oikotietä. Se kasvaa hitaasti ja huomaamattomasti pitkäjänteisessä yhteydessä Herran kanssa. Nuorena uskovana luulin, että yksi Pyhän Hengen kastekokemus muuttaisi kaiken tai yksi väkevä kirja, kovasti mainostettu puhuja tai seminaari. Muistan, kun kerran osallistuin eräässä koulutuksessa kanavaan nimeltä Jumalan dynaaminen läsnäolo elämässäsi. Luulin saavani uudet avaimet tehokkaampaan hengelliseen elämään. Pettymykseni oli suuri, kun siellä puhuttiin ihan perusasioista kuten rukouksesta, raamatunluvusta, seurakuntayhteydestä jne. Mutta nimenomaan nämä ovat ne ratkaisevat askeleet Hengen hedelmän kasvamisessa ja uskonelämän vahvistumisessa. Hiljattain mainostin David Pawsonin kirjaa eräälle pitkään uskossa olleelle. Tämä vain sanoi: En ymmärrä, miksi tätä niin paljon kehutaan, kun siinä ei ole mitään uutta. Vastasin: Siinä onkin Pawsonin salaisuus. Hän tuo esille Raamatun keskeistä sanomaa, sitä vanhaa perusevankeliumia, joka ei tule muuttumaan. Meidän ongelmamme on, että me haluamme koko ajan uutta, ihmeellistä ja yliluonnollista, ja siksi olemme joskus valmiita hyväksymään mitä kummallisimpia oppeja."
Oulun vapaaseurakunnasta hyvä lainaus
Saara
6853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
oli Risto Wotschke 19.08.2008
90-luvulla oulun vapaaseurakunnassa ns. Jumalanpalveluksissa kerran viikossa. Tilaisuudet olivat lämminhenkisiä ja koimme pyhäpäivän viettoa kristillisen vakaumuksemme tueksi. Mutta sitten seurakuntaan tuotiin mm. Juhani Kaukkisen Torontosta tuotua eksytysksen henkeä manifestaatioineen. Maahan kaaduttiin ja suusta tuli erilaisia eläineten ääniä ja sairasta nauruherätykseen liittyvää. Henki oli niin oksettava että täytyi välittömästi poistua, muutaman kerran taka vasemmalta seurattuamme. Tämä poikkesi äärimmäisellä tavalla siitä hengellisyydestä, mitä vapaaseurakunnissa yleensä tavattiin aikaisempina vuosikymmeninä. Ja heidänkin myötävaikutuksella uskoontulleena. Piste. Jos tilanne on muuttunut, haluan kuulla julkisen todistuksen siitä.
Muuten, O:n vauva jäi henkiin. Kotiutuu näillä näkymin maanantaina. On päällepäinterveen näköinen, mutta on hyvin vaikeasti vammainen. Elinikä yksin Luojan tiedossa. Olin mukana sairaalassa tämän viikon ma-to. Nyt on käyty teholla hoitelemassa.
lohdullista. Näiden puolesta täytyy rukoilla. Ymmärrän, että tämä on Jumalan "puhetta". Katso minä luon uutta. Ihminen ei sitä käsitä. Usein Jumalan puhuttelussa ollessa, Hän laittaa meidät kysymään Miksi?-kysymyksiä. Jos ihminen ymmärtää "oikein", niin se on hänelle siunaukseksi. Tuo W:n teksti oli oikean henkistä, ja rukoillaan että sellainen perinteinen kristillisyys palaisi myös vapaisiin suuntiin. Huom. Norjalaisen näyssä on tähän päivään peilaten toteutunut näky juuri lopunajan seurakunnan tilasta. Siinä kristillisyys muuttuu menestys ja eräänlaiseksi "instant-kristillisyydeksi". Esim. pidetään mieluummin parantamiskokouksia kuin parannuskokouksia. Tämä on kokonaisuudessaan aloituksessa, viiden enkelin ilmestys Patmoksella.
Eilen minusta näytti siltä kuin vauva olisi hiipumassa pois. Saa nähdä nyt kun mennään. Meillä on sellainen rukous, että tapahtukoon Isä sinun tahtosi. Hän tietää kaiken ja tekee aina oikein. Pieni ihminen saa turvallisesti luottaa, että kaikella on tarkoitus, mitä me emme täällä ajassa välttämättä saa tietää. On vapauttavaa, kun voi luottaa Jumalaan kaikessa, ihan lapsen lailla.
He opettavat muuttumatonta evankeliumia. Vaeltamisestakin olen kanssasi samaa mieltä, mutta voisit välillä pitää kappalejakoja:) Ole siunattu sisar! Terv. Pekka