minkä ihmeen takia on niin paljon narinaa siitä mimmonen anoppi tai hänen poikansa on!
Jatkuvaa kinaa ja valitusta,
elämä on lyhyt, miksi ei voi elää ja olla sovussa ja yrittää sopeutua ja hyväksyä toiset sellaisina kuin ovat?
Anopit eivät ole täydellisiä,ei miniät,eikä liioin heidän lapsensakaan.
Yrittäkää hyvät ihmiset rakastaa toisianne, älkääkä siirtäkö enää samaa perintöä sellasesta ajattelusta lapsillenne ja niiden lapsille.
ihmettelen
Briscilla
121111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sulla ei tunnu olevan kovin laajaa ihmistuntemusta.
Olisihan tuo ihanne. Itse en välittäisi riidellä ja vältän parhaani mukaan. Toiset osapuolet vaan ei aina halua. Sen jopa Raamattu myöntää vaikket siihen muuten uskoiskaan, että aina se ei riipu sinusta vaikka itse haluaisit elääkin kaikkien kanssa rauhassa. Ole onnellinen jos lähimpiesi kanssa se onnistuu. Kaikilla ei ole noin ja kaikki ei ole mukavia.
. . .
Ajatus on oikea, toimeen pitäisi tulla. Asenteissamme on ensin vikaa haettava. Epäilemmekö heti toisen motiiveja? Luulemmeko, että sanojen takana on muutakin? Tapaamme anoppiemme ja miniöittemme ikäisiä ihmisiä kaiken aika, tuttavapiirissä ja työssämme. Ovatko suhteemme heihin yhtä kimurantit? Torjummeko heidät iän perusteella heti kättelyssä? Suutummeko heidän tarjoamastaan avusta tai neuvoista? Tämähän se on. Asenteet ovat vinossa monissa perheissä. Tuuletus olisi paikallaan. Jos tänne kirjoittaminen auttaa ajatusten selventämisesä, niin hyvä! Mutta jos me vain pönkitämme toistemme pahansuopaisuuksia tukemalla ikäkautemme edustajaa hänen mielipiteissään, niin teemme toisillemme karhunpalveluksen.
Puolin ja toisin siinä lienee kyse mustasukkaisuudesta ja jonkinlaisesta vallasta. Anopin ja miniän välillä varsinkin, ihan sama kumpi siinä on pahempi. Eikä siihen tarvita kuin toinen hankala osapuoli, toinenkin joutuu osalliseksi vaikka ei haluaisikaan. Siksipä lienee itsetutkiskelun paikka, jos vaikka miniä tai anoppi tuntuu hankalalta. Toisaalta kai niistä asioista voisi yrittää sovuliaasti puhuakin. Yleensäkin, jos joutuu riitelemään pikkuasioista, kannattaisi miettiä ainakin oma osuus, miten itse vaikuttaa siihen, provosoituuko, mitä vikaa itsessä on. Ja varmaanhan on niin, että on hankalia anoppeja,miniöitä, appeja, vävypoikia. Toisaalta mistä johtuu se, että ärsyyntyy toisesta ihmisestä. Sepä se:)
....iloista luettavaa tällä palstalla! Hyvä, kun otit asian positiivisessa hengessä esille :) Hyvää kevättä!
kylläkään. Muuten, vanha sanonta että riitaan mukamas aina tarvitaan kaksi, on ihan pielessä. Yksikin henkilö saa aikaan riidan. Sitä pitää sitten toisten vain kestää, kuka paremmin kuka huonommin. Jotkut eivät koskaan tapaa niitä enää. Lue vaikka Asterix ja Obelix: Riidankylväjä. Niin näet.
samaan syssyyn voit haikailla vaikkapa maailmanrauhaa. Miksi maailmassa soditaan, mikseivät ne lopeta sitä? Joskus tarvittaisiin kummankin osapuolen myöntymistä ja vastaantulemista joskus vain toisen osapuolen täytyisi lopettaa pomoilu. Sinä voisitkin aloittaa rauhankyyhykysenä..
aloitinkin jo.... Kaikille se vaan ei sovi, että kunnioitetaan toisia ihmisiä.!
Meille ei ainakaan löydy niin paljoa rauhankyyhkyjä, jotta anopille meikäläinen kelpaisi. Kyllä siihen saa hakea vielä keskustorin pulutkin samaan koppaan eikä vieläkään piisaa. Ei ole yhden syy jos kaksi tappelee, mutta meillä saa anoppi kyllä sodan aikaiseksi ihan yksinkin.
Kyllähän se olisi mukavaa, jos kaikki voisivat olla sovussa. Mutta kuka jaksaa kuunnella ainaista haukkumista ja mollaamista, kun mikään ei ole oikein, vaikka mitä tai miten tekisit? Kyllä ihmisen pitää lakata olemasta liian kiltti, jos oma terveys kärsii toisen ihmisen takia. Ei aina voi alistua. Eli mielummin riidoissa kuin tekemisissä ihmisen kanssa, joka aiheuttaa vain paha oloa läheisilleen.
jos kerran ei voi olla liian kiltti vaan pitää kitistä ja riidellä - kuka siis jaksaa... sanoisin, että siinä kysymys, johon tämä edellinen joutuu itse etsimään vastauksensa.