Laitetaan tämä nyt tälle palstalle, vaikka joku muu paikka saattaisi olla osuvampi. Ilmiö on useimmille työpaikoilta tuttu: aina löytyy pari tyyppiä tai laajempikin verkosto, joilla on hirveä tapa ruotia toisten ihmisten persoonallisuutta, ulkonäköä, yksityiselämää sekä taustoja asianomaisen seläntakana. Asia toimitetaan antaumuksella ja sylki roiskuen, aivan kuin suu tulisi makeaksi.
Haluaisin tietää, mitä nämä ruotijat ajattelevat itsestään? Kuvittelevatko olevansa luotettavia, arvostettuja ja miellyttäviä työtovereita, kun heillä on teräviä näkemyksiä ihmisistä? Jos olet kuulut näihin ilkeämielisiin, valaise asiaa. Miksi käyttäydyt, kuten teet? Kuvitteletko olevasi "kohteen" yläpuolella? Voitko myöntää olevasi kateellinen henkilölle, jota kyyläät pirullisella katseellasi? Oletko koskaan ajatellut, minkä vaikutelman annat itsestäsi, kun töräyttelet haukkuja ja juoruja ilmoille?
Oletko täydellinen arvostelija?
ällöä
10363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eräässä työpaikassa oli ilkeä nainen, joka mustamaalasi minulle (sopivasti, siten että oli uskottava) entistä työntekijää, joka oli siirtynyt pois niistä tehtävistä. Kun minulla ei itselläni ollut mitään tietoa siitä poislähtijästä, tämä kiusaaja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että se nainen oli lähtenyt siitä työstä pois, koska piti itseään muita parempana. Syy miksi se nainen oli lähtenyt pois siitä työstä oli työpaikkakiusaaminen ja nälviminen. Itse sain kokea saman. Se ilkeä nainen ei kestänyt sitä, että me muut olimme nuorempia, hoikempia, paremmin koulutettuja, kielitaitoisempia yms. kuin hän. Hän aina vertaili itseään muihin ja haukkui muita takanapäin ammatillisesti osaamattomiksi ja laiskoiksi. Minusta hän keksi tarinoita, joita sitten syötti sopivasti ihmisille. Ne, jotka tunsivat hänet, mutta eivät minua, uskoivat sitä naista. Hän mm. aliarvosti ammatillista osaamistani ja koulutustani ja vähätteli sitä muille. Jotkut uskoivat vastoin parempaa tietoa. Nainen oli dumpattu yksinhuoltaja, mielettömän katkera entiselle miehelleen (joka oli lähtenyt toisen naisen matkaan) ja kosti sitten elämänsä kärsimykset kiusaamalla työkavereita. Esimiehet eivät tehneet mitään, koska sen naisen toiminta ei täytä työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistöä. Inhottava luonne oli sen naisen ominaisuus. Kaikki muut joutuvat aina vaihtamaan työtehtäviä hänen takiansa. Senkin hän onnistuu kääntämään toisin päin. Kuulin huhuja, että myös esimiehet pelkäävät, koska hän on niin ilkeä.
häirikkö t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Puran oman elämäni katkeruutta muihin, siinä se. Kuvittelen olevani luotettava, arvostettu ja miellyttävä ihminen sekä ajoittain myös enkeli. Kuvittelen myös olevani ihmisten yläpuolella, enkä myönnä olevani kenellekään kateellinen. Annan mielestäni kauniin ja fiksun vaikutelman itsestäni, ja kaverini ovat tätä mieltä myös. Toivottavasti tästä oli apua!
En kuulu ilkeämielisiin, mutta jos erikseen pyydetään, kuten tällä palstalla, voin innostua arvostelmaan. Arvioinnit kannattaa yleensä pitää omana tietonaan ja antaa vain positiivisia arvoita kanssaihmisista esim. työpaikalla Yleensä pilkka osuu omaan nilkkaan, jos rumasti äityy arvostelemaan.
Haluaisin tietää, ovatko tämäntyyppiset ihmiset autuaan tietämättömiä tarpeestaan jatkuvaan arvosteluun ja muiden hämmentämiseen? Eivätkö he käsitä peilaavansa toisiin omia ongelmiaan vai onko toiminta täysin harkittua siitä koituvan hyödyn ja sairaan nautinnon vuoksi? Itse taivun jälkimmäiselle kannalle useimpin tapausten kohdalla. Nämä tyypit tietävät täsmälleen, mitä tekevät. He ovat tulkinneet, että kääntämällä sosiaalisten suhteiden pelisäännöt nurin, saa porskutella kuten tahtoo. Myrkynkylväjän eli työpaikkakiusaajan käytös vähintäänkin hipoo mielisairautta. Pyrkiihän hän kaikin keinoin vakuuttamaan muille, että hänen harhaiset käsityksensä ihmisistä ja asioista ovat todellisuutta. Hän myös kieltäytyy näkemästä oman käytöksensä vääjäämättömiä seurauksia, eikä ota teoistaan vastuuta. Syyt ja vastuut siirtyvät aina toisen kontolle. Työilmapiiri- ja kiusaamisongelmien kova ydin onkin, että kukaan ei uskalla, eikä nykyisen lainsäädännön mukaan oikein saakaan sanoa vinksahtaneelle, että tämän olisi hoidatettava päänsä kuntoon! Kiusaajalle ei saa sanoa, että hän kiusaa. Sen sijaan, että työelämässä edellytettäisiin henkistä terveyttä sekä käytöstapoja, siedetään sekopäiden vaahtoamista. Heitä pelätään, arimmat pyrkivät olemaan mieliksi ja sopuisimmat, kuten vastuuta karttavat esimiehet, tahtovat hellyttävästi jopa osoittaa arvostusta sekojen "työpanokselle". Useimmat johtajistakin tekevät ja sietävät mitä tahansa, että hullun tuhoisa huomio ei kohdistuisi heihin, vaan minne tahansa muualle. Pahinta on, jos muita mitätöivä ongelmakimppu mielletään oikeasti tehokkaaksi, mutta "sanavalmiiksi" työyhteisön korvaamattomaksi tukipilariksi, jollaista hän esittää - ilmaisemalla luovin keinoin ympäriinsä kuinka laiskoja, osaamattomia ja huonoja ihmisiä muut työntekijät ovat Häneen verrattuna.
Osattomuus luo vihaa. Työpaikkakiusaajat ovat itse elämässään (lähinnä yksityiselämässä) epäonnistuneita ja kostavat sitten kärsimyksensä muille, täysin ulkopuolisille kanssaihmisille. Oma tulkintani on se, että ainoastaan työpaikalla he voivat kiusata ihmisiä, koska ovat yksityiselämässään onnistuneet karkoittamaan kaikki luotaan. Tuo itsensä korvaamattomaksi tekeminen työpaikalla voi onnistua myös siten, että savustaa omalla käytöksellään (kiusaamalla) kaikki kyvykkäät yksilöt pois samoista työtehtävistä, jolloin sitten voi loistaa esimiesten silmissä hyvillä työsuorituksillaan. Jos väki vaihtuu, niin se kiusaaja vaikuttaa ulkopuolisten esimiesten silmissä luotettavalta ja hyvältä työntekijältä. Eli voisiko olla, että työpaikkakiusaaja on ihminen, jolla on itsellä paha olla, mutta työpaikka on ainut paikka maailmassa, missä hän voi purkaa sitä pahaa oloaan muihin. Moni on pakotettu käymään töissä, mutta ketään ei voi pakottaa elämään kiusantekijän kanssa samassa taloudessa. Pitää olla tarkkana kun menee uuteen työpaikkaan ettei vaan joudu kiusatuksi. Sen tunnistaminen ei ole helppoa.
Työpaikka voi olla kiusaajalle suuren ilon ja riemun lähde. Ei ole ihme, että eläkkeelle joutuminen pelottaa, kun ei enää ole leikkikenttää, ei esiintymislavaa, eikä ihmispelinappuloita. Eläkkeen ensivuodet kuluvat lievittäessä elämänmuutosmasennusta ryypäten ja tupakoiden. Naapureiden ja sukulaisten asioita voi aina yrittää hämmennellä, mutta pian nekin pakenevat otteesta. Eläkeläisten harrastekerhot tuntuvat nöyryyttävän vääriltä paikoilta korskealle ihmiselle, joka ei käsitä vanhenevansa. Golfia voi yrittää pelailla ja joskus matkustaa, ehkä näiden tiimoilta löytää satunnaisia nöyryytettäviä. Entisellä työpaikalla ei voi ihan päivittäin vierailla, alkavat uudet pomot vilkuilla siihen malliin. Onneksi on kaupan kassat ja muut palvelutyöntekijät, joiden on pakko kuunnella widduilua! Heidän varalleen voi kehitellä jotain, josta saa kiksit. Nämä pikkujutut eivät kuitenkaan vedä vertoja työvuosien rajattomalle vallalle, jolloin pystyi vaikka tuhoamaan jonkun ikävän tuntuisen ihmisen toimeentulon, terveyden ja tulevaisuuden! Noh, ainakin maineen. Näin se elämä hioo toivoakseni myös vanhaa vittuilijaa. Lopulta.
Taloyhtiöt tarjovat näille entisille työyhteisöjen kiusaajille temmellyskentän. Myös vapaehoishommiin voi mennä jotta pääsisi pätemään. Kyllä ne jatkavat samaa tyyliä myös muualla. Taloyhtiöt ovat täynnä kiusantekijöitä. Sukulaiset ja omat lapset ovat tietysti myös tulilinjalla. Kamalia ihmisiä, oikeasti. Miksei niille kukaan pysty tekemään mitään.
Näiden häiriintyneiden ihmisten "oireet" ja toimintamallit ovat hyvin tunnistettavissa. Siksipä odotankin aikaa, jolloin riittävä määrä psykiatrian ammattilaisia uskaltaa ruveta puhumaan heidän kohdallaan diagnosoitavissa olevasta, hoitoa vaativasta sairaudesta. On ihan turha höpöttää uhreille, että tekijää ei saa syyllistää, yrittäkää ymmärtää, vaihtakaa työpaikkaa/osoitetta ja pysykää työelämässä pitkään! Häiriintyneiden ihmisille aiheuttamat seuraamukset maksavat niin paljon rahaa, että yhteiskunnalla pitäisi jo olla motivaatiota myöntää tosiasiat. En ymmärrä miksi henkinen terrori on yhä sallittua. Onneksi edes fyysinen väkivalta on ymmärretty kieltää paitsi rikoslaissa myös käytännön työelämässä, muuten olisin jo itsekin vainaa ;)
omassa elämässä mitään,niin täytyy halveerata muita. Säälin:/.