Minkälaisia huonoja tapauksia kohdallesi on sattunut? Oletko kenties heti tavatessa huomannut jonkin vian? Vai onko seurustelusuhteessa ilmennyt jokin ongelma jonka takia yhteiselämä on ollut mahdoton ajatus?
Itse olen huomannut, että miehenä minun tulisi heti viedä ns "jalat alta". Kyllähän minä sen tiedän kuinka se onnistuisi, vaan jos olen ihan oma itseni niin harvoimpa seuraa muuta kuin korkeintaan seksiä...
Sellaistakin on sattunut, että jos kirjoittelen sähköpostia jonkun naisen kanssa, aluksi ollaan hirveän kiinnostuneita, ja yllättäen, ilmoittamatta, ei mitään?
Olenkin olettanut, että siinä tapauksessa siellä on joku "se oikea" kirjoittanut, vaan sama kohtalo luultavasti ollut edessä.
Tekeekö sinkkuus naisille sen, että heti jos ei täysillä kolahda ja vipelletä jalat metrin ilmassa, niin sitten so long, seuraava...
Sama juttu on myös avo/avioliitossa olevilla naisilla (ainakin kun lukee näiden palstojen juttuja). Kun arki astuu kuvioihin, eikä niin kivaa olekkaan koko ajan, vaihdetaan miestä, sillähän se paranee, viis lapsista tai ex:stä, taas on kivaa vähän aikaa.
Eikö siis suomenmaasta löydy sellaista sinkkua, jolle kelpaa normaali mies, ei Forresterin veljesten kaltainen satuolento. Ja vieläpä pitäisi olla sellainen nainen, joka ymmärtää, että suhteessakin voi olla sitä arkista aherrustakin, eikä koko ajan voi liitää seitsemännessä taivaassa. Harmaampien aikojen jälkeen tulee aina hyvät ajat.
No se siitä, taisin hiukan eksyä aiheestakin. Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta.
Sinkkumies
Itse olen huomannut, että miehenä minun tulisi heti viedä ns "jalat alta". Kyllähän minä sen tiedän kuinka se onnistuisi, vaan jos olen ihan oma itseni niin harvoimpa seuraa muuta kuin korkeintaan seksiä...
Sellaistakin on sattunut, että jos kirjoittelen sähköpostia jonkun naisen kanssa, aluksi ollaan hirveän kiinnostuneita, ja yllättäen, ilmoittamatta, ei mitään?
Olenkin olettanut, että siinä tapauksessa siellä on joku "se oikea" kirjoittanut, vaan sama kohtalo luultavasti ollut edessä.
Tekeekö sinkkuus naisille sen, että heti jos ei täysillä kolahda ja vipelletä jalat metrin ilmassa, niin sitten so long, seuraava...
Sama juttu on myös avo/avioliitossa olevilla naisilla (ainakin kun lukee näiden palstojen juttuja). Kun arki astuu kuvioihin, eikä niin kivaa olekkaan koko ajan, vaihdetaan miestä, sillähän se paranee, viis lapsista tai ex:stä, taas on kivaa vähän aikaa.
Eikö siis suomenmaasta löydy sellaista sinkkua, jolle kelpaa normaali mies, ei Forresterin veljesten kaltainen satuolento. Ja vieläpä pitäisi olla sellainen nainen, joka ymmärtää, että suhteessakin voi olla sitä arkista aherrustakin, eikä koko ajan voi liitää seitsemännessä taivaassa. Harmaampien aikojen jälkeen tulee aina hyvät ajat.
No se siitä, taisin hiukan eksyä aiheestakin. Olen pahoillani jos loukkasin jotakuta.
Sinkkumies
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi Yksi,
No, tämähän on vain sitten minun näkökulmani enkä tarkoita loukata ketään tai tehdä rankkoja yleistyksiä.
En odota että mies heti veisi jalat alta. Jos niin käy, on kyse lähinnä omista kuvitelmista, eihän sitä edes tunne koko miestä (vielä). Nykyistä ihastustani katselin aika kauan ennenkuin hoksasin, mikä mies! Nykyään rakkaus ja seksi on niin ylimainostettua ja -ihannoitua että siitä alkaa todellisuus olla hyvin kaukana.
Minä peräänkuulutan lähinnä kahta asiaa, jotta homma toimisi; sielujen sympatiaa ja sitä, että toinen vetää puoleensa myös miehenä. Olkoon sitten kemiaa, feromoneja tai sitä jotakin.
Ulkonäon suhteen en ole niin hirveän nirso mutta henkisten ominaisuuksien suhteen kyllä. Olen aika vaikean elämänkoulun käynyt, ja odotan vastakappaleelta sen verran ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta että käsittää muutakin kuin ydinperheidyllin ja uraputken päiväkodista tohtorintutkintoon. Huonoja tapauksia? No, monesti vain tuntuu ettei meillä ole ollut paljoa yhteistä, huumorintaju ei natsaa tai alkoholi maistuu miehelle liikaa. Eksän kanssa tuli todettua myös, että pelkkä kaveripohja ei suhteeseen riitä. Rakkautta ja intohimoa ei yrittämällä tehdä.
Se Oikea on minusta silkkaa kukkua. Joillekin se näyttää olevan hyvä syy kiertää kompromisseja ja selitellä suhteidensa epäonnistumista. Kun ei haluta hyväksyä että suhteen eteen pitää tehdä töitä. Ehkä joku on minulle Se Oikea, mutta hän ei ole sitä vielä, vaan tekee itsestään sellaisen vuosien varrella.
En tiedä vastasinko yhtään siihen mitä hait mutta tämmöistä tuli mieleen:)
Olen sinkku ja minusta tuntuu että miessuhteiden alkaminen kunnolla lopahtaa siihen että ei tapahdu mitään riittävän konkreettisesti, itse syyllinen siinä missä miehetkin, esim sähköpostikirjottelu on kivaa mutta jää pian muun elämän(työ,ystävät ym muut menot, ei välttämättä toinen mies)varjoon ja jää.Itsestä tuntuu että on elänyt sen verran vanhaksi ja itsenäistynyt että ei jaksa tuhlata aikaa ellei tunnu siltä että toinen on oikein tosissaan kiinnostunut, kun on kuitenkin jo joitain kokemuksia suhteista "katellaan" meiningillä vuosikausia, elän mieluummin omaa elämääni kuin alan "sählätä" miesten kanssa tai sitten alan elää parisuhde-elämää kunnolla ja perustan vaikka perheen.Eli jos tapaan miehen jonka kanssa tulen juttuun ja joka viehättää niin hänen pitäisi vielä olla tarpeeksi vahva ja päättäväinen, ettei tule tunnetta että "jaaha taas yks häntäheikki joka ei tiedä mitä haluaa".
"Eli jos tapaan miehen jonka kanssa tulen juttuun ja joka viehättää niin hänen pitäisi vielä olla tarpeeksi vahva ja päättäväinen, ettei tule tunnetta että "jaaha taas yks häntäheikki joka ei tiedä mitä haluaa"."
Eli siis miehen pitää tietää heti tavatessa että haluaa naisen ja miehelle ei suoda sen suhteen harkinta-aikaa? Naiset taas eivät tiedä mitä haluavat ennenkuin mies näyttää sen heille? Miehenkin on monasti vaikea tietää onko nainen tosissaan, kun naiset ovat niin passiivisia. Miksiköhän edelleen on niin että miesten on tehtävä päättäväisesti kaikki aloitteet ja naiset vaan passiivisina odottavat. Etkö ole ikinä itse tuntenut että haluaisit jonkun miehen ja tehnyt sen asian suhteen jotain? Silloinhan saisit itse valita sen mieleisesi, eikä tarvisi odottaa sitä päättäväistä miestä.
olen tehnyt päättäväisesti aloitteita ja soitellut ja pyytänyt tapaamisia kun olen tavannut jonkun mukavan mihen ja halunnut tutustua paremmin, mutta miesten osalta se on jäänyt sellaisekis "tapailemiseksi" silloin kun HE haluavat ja vain kahdenkesken ettei tule mitään siteittä :-/.
Ja tarkoitin sillä"että tietää mitä haluaa" että mies tietää tavanneensa mielenkiintoisen naisen ja haluaa keskittyä tutustumaan tähän kunnolla, kuten MINÄ TEEN ;) jos tapaan mielenkiintoisen miehen.
naiset valtaosin jotka tunnen tietävät nimen omaan mitä haluavat ja
1)tekevät hyvinkin paljon sen eteen, antavat suorastaan kaikkensa tai sitten
2)sanovat että tästä ei tule mitään,
toisin kuin valtaosa miehistä jotka ovat sitä kastia
1)etteivät saa mitään aikaiseksi ns. naisten pitää kokoajan kertoa mitä pitää tehdä tai tuuppia eteenpäin, tai sitten ovat
2)sitoutumista pelkäävää sorttia jotka haluavat että on nainen joka on sitoutunut häneen mutta he itse voivat elää ilman siteitä.
Hmm, tällä hetkellä itse asiassa hieman välttelen seurustelun aloittamista, koska en ole vielä ehkä täysin toipunut viimeisimmän suhteen aiheuttamasta "seurustelukammosta". Joten tällä hetkellä miehen pitäisi todella viedä jalat alta, jotta jaksaisin innostua... Muuten minulla on lukko päällä. Kuulostaa kamalalta, mutta muita miehiä kuin ystäviäni ajattelen pelkkänä panoseurana. Näin vältän satuttamasta itseäni ja ennen kaikkea muita.
Huonoista tapauksista mainitsisin pikkuhiljaa lisääntyvän mustasukkaisuuden ja omistushaluisuuden. Sellainen saa minut ottamaan jalat alleni.
Moi !
Huonoja tapauksia, hmm.
Itse asiassa olen huomannut päin vastoin: meikäläinen esim. kirjoittaa takaisin ja sitten yht'äkkiä ei mitään viestiä enää. Tai toinen yrittää sovittaa treffit ja sitten jos se ei heti puolen tunnin päästä käy, niin sitten ei tule enää mitään viestiä. Voisihan se toinen vaikka laittaa viestin, etten enää viitsi sun kaa...
Ja monet miehet (kuten monet naisetkin) etsivät seikkailua, suotakoon se heille, mutta sitten ei pitäisi sitoa naista suhteeseen, jos ei kerran itse kestä sitä arkea - niin minulle ainakin on käynyt :o(. Koska hyvä arki se on kuitenkin se mikä kantaa ja mikä elämässä on tavoittelemisen arvoista, kun sitä juhlaa ei voi olla kuin satunnaisesti.
Ja voihan se olla niinkin, että (joku) mies kaipaa sellaista satuolentonaista, joka käy työssä ja silti laittaa gourmet-ruokaa ja siivoaa ja hoitaa lapsukaiset siinä sivussa ja pitää itsensä kauniina ja raikkaana ja sitten vielä jaksaa aktiivisesti ottaa miehenkin huomioon, vaikka tämä makoilisikin sohvalla, kun nainen imuroi...? Oli miten oli, ei sellaisia energiapakkauksia ihan oikeasti löydy kummastakaan sukupuolesta kuin ehkä yksi miljardista.
Mutta varmaan sinulla niin kuin minullakin on vain käynyt huono tuuri, ehkä "se oikea" on kulman takana ?
Joka tapauksessa kannattaa olla oma itsensä edelleenkin, ei voi elää kuitenkaan vale-elämää pitkän päälle. Jos se seuraava sinullakin olisi "se oikea", niin sitten vasta olisit pahoillasi, jos heittäisit jotain roolia ja toinen olisikin tosissaan.
terv
Sinkkunainen