Vanhemmat miehet...

Imartelee tottakait,,,mutta,,,mutta. En minä ainakaan voisi ajatella yhteiselämää tyttäreni ikäisen naisen kanssa. Ajatuksemme ja arvomme olisivat todennäköisesti niin eri maailmoista,että ei onnistuisi.

mutta täysin yksilöistä kiinni.Mielestäni kahden ihmisen luonne ja arvot ratkaisee,ei ikä.

Kyllähän nuoremman naisen huomio aina miestä imartelee ja varmaan moni olisi valmis suhteeseen. Mutta oletko miettinyt minkälaista yhteinen elämä olisi pidemmän ajan kuluttua? Mies jää pian eläkkeelle ja itse olet vielä 20 vuotta työelämässä. Sellainen rassailee väkisin parisuhdetta. Saattaa jopa mies keksiä jotain päiväkahviharrasteita yksinäisinä hetkinä. Siinä vaiheessa kun lopulta itse jäät eläkkeelle, ukko saattaa olla jo mullan alla tai vaatii jatkuvaa hoitoa. Eläkeikäisen lesken voi olla vaikeaa löytää uutta kumppania ja omaishoitajan arki on raskas. Noh, järki on harvoin ohjannut ihmisiä parisuhdeasioissa. Onhan lyhytkin onni toki parempi kuin elää koko elämä onnettomana. Onnea vain elämääsi, päädyitpä sitten mihin ratkaisuun tahansa.

Elämäntilannehan sen sanelee. Jos nuorempi nainen muhun ihastuisi ja vielä paljastaisi sen, niin kyllä se minut saisi miettimään kummaltakin puolelta mitalia. Eri asia sitten menisikö ne odotukset yksiin. Mutta en ainakaan naiselle mitenkään torjuvasti suhtautuisi.

Onkohan tämä viesti ihan oikeasti nuoren naisen kirjoittama? Ettei vaan olisi vanhemman miehen toiveajattelua tai keski-ikäisen naisen provo? Nuoremmat naiset tuntuvat harvoin näkevät yli nelikymppisissä muuta viehättävää kuin lompakon tai aseman. Olisiko sitä toisenlaisiakin alle kolmekymppisiä naisia?

Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen. Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani. Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta. Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään, mutta toisaalta tiesimme olevamme melko näyttävä pari mittasuhteiltamme. Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi. Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi. Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Uskoakseni suuri syy siihen oli hänen vanhempiensa leimaus. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut uskallusta lähteä ottamaan "riskiä". Sosiaalinen paine ja yleinen paheksunta oli liikaa. Ystävien vinot katseet, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!" Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa. Ikäero ei tiettävästi korreloi, ainakaan negativiisesti, suhteen epäonnistumiseen. Jonkun pitäisi tutkia tätä asiaa huolella ja tieteellisesti. Kun puhutaan onnellisesta avioliitosta ja etsitään esimerkkejä julkkiksista, niin ensimmäisenä mainitaan aina Hollywoodin unelmaliitto Humbrey Bogartin ja Lauren Bacallin välillä. Humbrey oli 45-vuotias, kun tapasi 20 vuotiaan Laurenin. On selvää, että tähtien elämällä ei ole juurikaan tekemistä tavallisten ihmisten arjen kanssa, mutta lähempääkin löytyy esimerkkejä. Paavo Lipponen on 26 vuotta vanhempi kuin siippansa Päivi ja Jari Kurri on 17 vuotta Vanessaansa vanhempi. Eräällä yrittäjätuttavallani on hyvin onnellinen avoliitto itseään 24 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tapasin muutama vuosi sitten ulkomailla kollegani, noin ikäiseni naisen, siinä 40...45, jonka mies oli 70 ja siis pitkästi jo eläkkeellä. Kysyin naiselta, eikö tilanne ollut vaikea. Hän vastasi, että hänestä oli ihanaa mennä kotiin valmiiseen ruokapöytään, kun mies oli vanhoilla päivillään innostunut kokkailemaan. Oli kuulemma muutenkin ihan mies vielä nivelvaivoista huolimatta. Sanoi, että hänen miehessään oli enemmän miestä kuin viidessä kolmekymppisessä, että hän ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ainoa mikä häntä häiritsi, oli se, että asiasta aina kysyttiin. Pyysin anteeksi. Tuli sellainen tunne, että sen täytyi olla aitoa. Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kerrassaan kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli. Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen. 25-30-vuotias mies on sittenkin perin lapsellinen. Vasta yleensä lapsen syntymä, lainojen lyhennykset ja karu arki tekevät pojasta miehen. Ja kun se puolet liitoista päättyy, niin mies vapaana ollessaan katsoo asioita uudesta vinkkelistä, viisaampana ja osaa antaa nuorelle naiselle paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Loppujejn lopuksi se taitaa olla perin luonnollista. Miehen lisääntymisaika on käytännössä noin 15-65 välillä eli noin 50 vuotta. Naisen vastaava aika on 15-45 vuoden välillä eli 30 vuotta. Raskaus on nini paljon kuluttavampi naiselle kuin miehelle, että hedelmällinen aika jää väkisinkin lyhyemmäksi naisella. Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa.

Se ikäero? Näin TV:tä ohjelman jo ajat sitten, joka jäi mieleeni. Siinä keskusteltiin meistä miehistä ja naisista ja ennenkaikea ikä erosta. Jos puhumme niin sanotusta RAKASTELUSTA, jota toivottavasti ainakin joskus harjoitamme. Ainakin me naimisissa olevat, ja miksei muutkin. Eli TV.ohjelmaan. Siinä kerrottiin että Naisten vaihde-vuosien päätyttyä, (eli v.48-60.) Naisista 82% loppuu niin-sanotut halut. Mutta meiltä miehiltä siinä iässä 27%. Ja sen jälkeen tuli viagra tai muut. Eli meidän miesten % hukka määrä pieneni huoomattavasti. Mutta mitä lääkkeitä tuli Naisille???? Itse olen naimisissa 7.vuotta nuoremman Naisen kanssa. Valitettavasti hiljaiseloa ollut nyt 2,5 vuotta vaimoni suunnalta. Eli ei hyvältä näytä. Eli ajattelin että liian iäkäs vaimoni on sittenkin. Olen ajatellut naimisissa olevia joiden ikäero on toisinpäin. Tuleeko todella vaikeuksia?? (Jousimies, syntynyt v.41.)

miehissä,niin kuin myös naisissa.Useat hakevat nuorempaa.Näin viriilinä minua myös kiinnostaa pirteämpi nainen,mutta ei välttämättä tarvi olla nuorempi.