Onko ikäerolla niin väliä. Tiedän, että tästä on keskustelut täällä. Olen itse 21v ja tapasin miehen, joka täyttää 28v. Katsotaanko tällaista jotenkin kieroon ja saako se ikäero olla este tutustumiselle :/
Ikäero
nainen...
141425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
????
eihän tuo ole ikäero eikä mikään. Ja kyllä se toimii jos niin haluaa, kannattaa tutustua, ikähän on vaan numeroita. Itse olen suhteessa 12 vuotta vanhemman miehen kanssa ja menossa naimisiin :)
mutta kyllä sen kanssa vielä pärjää. Enemmän on jo todella hankalaa. Onhan toki kolmikymppinen jo "aika vanha" parikymppisestä.
Joo, kyllä sitä sitten ollaan vanhoja yhdessä, kun ollaan 64 ja 54 vuotiaita.
Parikymppisenä kolmekymppiset miehet olivat minusta aika NUORIA :D.
Tämä on nyt sitten tallennettu vakiovastaukseni ikäeroaiheeseen. Taitaa olla lähemmäs 10. kerta kun tämän liimaan tänne. Minulla on kokemusta suuresta ikäerosta parisuhteessa. Minä siis tiedän, en siis vain luule tietäväni. En puhu uskomuksista tai luuloista vaan omista kokemuksistani. Olin pitkään avoliitossa itseäni 17 vuotta nuoremman naisen kanssa. Kun salasuhteemme tuli aikanaan julki, se oli aikamoinen shokki läheisillemme. "Hänhän voisi olla isäsi", "Haluatko omaishoitajaksi?", "Hänhän on täysi pedofiili!". Hänen äitinsä kysyi joka kerta tavatessaan häneltä: "Joko pian eroatte?" Samainen noita kuiskasi minulle, että hänen tyttärensä jättää minut heti, kun on saanut minulta pari lasta. Meille kahdelle ikäero ei ollut koskaan mikään ongelma. Meidän omassa arjessamme se ei tullut vastaan koskaan ainakaan negatiivisesti. Joskus tosin kiinnitimme huomiota siihen, että kävellessämme käsikkäin jotkut ihmiset katsoivat pitkään, mutta toisaalta tiesimme olevamme melko näyttävä pari mittasuhteiltamme. Ystäväpiirimme eivät sekoittuneet, mutta siihen liittyi vähän muitakin ongelmia. Suuri osa omista ystävistäni oli ystäviä myös aiemman vaimoni kanssa enkä halunnut aiheuttaa vaikeita tilanteita kenellekään. Minä ystävystyin avopuolisoni yhden ystäväpariskunnan kanssa hyvinkin, muut jäivät aika etäisiksi. Ajan myötä ennakkoluulot tuntuivat karisevan monilta avopuolisoni ystäviltä. Mutta loppujen lopuksi tilanne ei eronnut aiemmasta yhtään. Parisuhteen myötä muut ystävyyssuhteet aina ohenevat muodollisemmiksi. Seksi sujui mainiosti ja meistä kahdesta minä, selkeästi vanhempi, olin aina se aktiivisempi. Aika on nyt jättänyt suhteemme. Ikäerolla ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä eromme kanssa. Sittemmin tapasin naisen, johon kiinnyin tahattomasti hyvin syvästi, pikkuhiljaa. Hän oli minua yli 20 vuotta nuorempi. Tästä ei lopulta kuitenkaan tullut mitään. Uskoakseni suuri syy siihen oli hänen vanhempiensa leimaus. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut uskallusta lähteä ottamaan "riskiä". Sosiaalinen paine ja yleinen paheksunta oli liikaa. Ystävien vinot katseet, puheet selän takana, odotus siitä, että joku, jolla ei ole omaa kokemusta asiasta, saa sanoa: "Mitäs minä sanoin!", "Tuossahan ei nyt ollutkaan mitään järkeä!" Ikäeroasian yhteydessä unohdetaan usein se tosiasia, että puolet avioliitoista päättyy eroon joka tapauksessa. Avoliitoista päättyy vielä suurempi osa. Ikäero ei tiettävästi korreloi, ainakaan negativiisesti, suhteen epäonnistumiseen. Jonkun pitäisi tutkia tätä asiaa huolella ja tieteellisesti. Kun puhutaan onnellisesta avioliitosta ja etsitään esimerkkejä julkkiksista, niin ensimmäisenä mainitaan aina Hollywoodin unelmaliitto Humbrey Bogartin ja Lauren Bacallin välillä. Humbrey oli 45-vuotias, kun tapasi 20 vuotiaan Laurenin. On selvää, että tähtien elämällä ei ole juurikaan tekemistä tavallisten ihmisten arjen kanssa, mutta lähempääkin löytyy esimerkkejä. Paavo Lipponen on 26 vuotta vanhempi kuin siippansa Päivi ja Jari Kurri on 17 vuotta Vanessaansa vanhempi. Eräällä yrittäjätuttavallani on hyvin onnellinen avoliitto itseään 24 vuotta nuoremman naisen kanssa. Tapasin muutama vuosi sitten ulkomailla kollegani, noin ikäiseni naisen, siinä 40...45, jonka mies oli 70 ja siis pitkästi jo eläkkeellä. Kysyin naiselta, eikö tilanne ollut vaikea. Hän vastasi, että hänestä oli ihanaa mennä kotiin valmiiseen ruokapöytään, kun mies oli vanhoilla päivillään innostunut kokkailemaan. Oli kuulemma muutenkin ihan mies vielä nivelvaivoista huolimatta. Sanoi, että hänen miehessään oli enemmän miestä kuin viidessä kolmekymppisessä, että hän ei vaihtaisi mistään hinnasta. Ainoa mikä häntä häiritsi, oli se, että asiasta aina kysyttiin. Pyysin anteeksi. Tuli sellainen tunne, että sen täytyi olla aitoa. Kun olen näitä palstoja seurannut, olen kerrassaan kauhistunut, kuinka ihmiset kirjoittavat mielipiteitään faktoina. Yleensä kyse on pelkistä uskomuksista, luuloista. Niin kovin harvalla on omaa kokemusta asiasta. On niin helppo luulla tietävänsä, kun todellisuudessa vaan luulee. Ja sitten kun oikein moni luulee tietävänsä, niin siitähän vasta varmuus syntyykin. Tulee mieleen se hullu, joka 1500-luvulla luuli tietävänsä, että maa onkin pyöreä pallo eikä lättänä. Mitähän sekin oikein luuli. Olisiko tämä nyt sitten jotain yleistä viisautta, mutta kyllä minusta on selvää, että mies kypsyy paljon hitaammin kuin nainen. 25-30-vuotias mies on sittenkin perin lapsellinen. Vasta yleensä lapsen syntymä, lainojen lyhennykset ja karu arki tekevät pojasta miehen. Ja kun se puolet liitoista päättyy, niin mies vapaana ollessaan katsoo asioita uudesta vinkkelistä, viisaampana ja osaa antaa nuorelle naiselle paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Loppujejn lopuksi se taitaa olla perin luonnollista. Miehen lisääntymisaika on käytännössä noin 15-65 välillä eli noin 50 vuotta. Naisen vastaava aika on 15-45 vuoden välillä eli 30 vuotta. Raskaus on nini paljon kuluttavampi naiselle kuin miehelle, että hedelmällinen aika jää väkisinkin lyhyemmäksi naisella. Miehen tehtävä on levittää perimäänsä ja naisen tehtävä on synnyttää perillinen. Sitä ei minkään poliittisen suunnan tasa-arvoilijat voi muuttaa.
Kuinka ollakkaan sinun naisesi vain nuorenevat. Sinäkin levität omaa mielipidettäsi faktana, joka on vain sinun kokemustasi. Joka sinänsä on sinulle se totuus, mutta ei välttämättä muille. Minä en ole ikinä viehättynyt itsäni paljon vanhemmasta miehestä, en tiedä miksi, mutta niin vain on. En varmaankaan ole tavannut, vanhempaa miestä joka osaa päästää jarruistaan irti ja heittäytyä hupsuttelemaan. Kokeilemaan kaikkea uutta ja vaihtelevaa.
Viimeiseni on ollut 37 vuotias, joten eivät ne vain nuorene. Kaikkihan ne sitäpaitsi vanhenevat :))) "Kokeilemaan kaikkea uutta ja vaihtelevaa" ... tuo on vähän kaksipiippuinen juttu, kas kun vanhempi mies on jo kokenut kaikkea. Ei hänelle mikään yllätyksenä enää tule. Itse olen kyllä mielestäni heittäytynyt aina suhteeseen hyvin intensiivisesti, joten eiköhän tuo ole ennemminkin luonne kuin ikäkysymys.
Mitään estettä ei ole tutustumiseen teillä.Suhteet toimii vaikka ikäeroa olisi pitkälti yli kymmenen vuotta.Ei tuota kannata jäädä enää miettimään.Jos kaikki toimii niin mahdollisuudet ovat hyvät.
ei teillä ole mitään ikäeroa.
Kun itse aloin seurustelemaan nykyisen vaimoni kanssa, ikämme olivat 23 ja 30, eli ikäero oli sama kuin teillä, ikää vain pari vuotta enemmän. Kyllähän se ainakin aluksi näkyi, koska toisella voi olla niin erilainen elämäntilanne. Minä olin jo vakiinnuttanut paikkani työelämässä, vaimoni oli opintojensa alkupuolella jne. Onneksi vaimollani oli takana yksi pidempi suhde, ettei tarvinut ihan ummikkoa tutustuttaa seurustelun saloihin.
Eli kyllä kakskymppiselle kolmekymppinen on ihan eri maailmasta jo. Vanhempana se tasoittuu - eli ei ole enää ihan niin suurta eroa, kun toinen on 80 ja toinen "vain" 70 vee.
niin sitten ei kannata alkaa millekään. Mitätön ikäero.. Huoh. Ps. itse avoliitossa ja kihloissa 5 v nuoremman miehen kanssa..
toisinpäin, mies 37, minä 45. En ole kyllä tullut mieleen täällä kysellä ikäeron "sopivuutta"... ;)