Ärsyttää vähän kun pariutuminen ei onnistu nopeasti ja helposti olemalla vain oma itsensä. Jos haluaa pariutua, niin pitää lähteä muuttamaan elämäänsä, kuten:
1. Parannettava ulkonäköään ostamalla hienoja vaatteita, seuraamalla perusmuotia, käymällä kuntolasalilla tms.
2. Muututtava pilehiireksi käymällä usein baareissa, festareilla, laivalla, häppeningeissä.
3. Muututava paljon sosiaalisemmaksi, jotta kaveripiirit laajenisivat, tutustuisi uusiin ihmisiin, saisi paljon kutsuja pileisiin yms.
4. Aloitettava mega-aktiivinen elämä ottamalla osaa kaikenmaailman kursseihin, aloitettava joka hetki uusia harrastuksia, kokeilemalla extreme-juttuja, liikkua silmät auki pitkin katuja, ravattava jokaisessa yleisötapahtumassa yms.
5. Roikuttava epäluonnottomasti sinkkupalstoilla vastaamalla kymmeniin emaileihin, chattaamalla tuntikausia chateissa, käytävä sokkotreffeillä joka on sama kuin tilaisi postimyynnistä kumppanin.
Mutta kun en haluisi toteuttaa noita asioita vain ja ainoastaan sentakia, että löytäisi itselleen parin. Miksei riitä, että eläisi normaalia omaa arkeaan. Esim. tällä viikolla normaali arki sitä, että aamulla töihin, iltapäivällä kotiin. Sitten käyn kaupungilla hyvän ystävän kanssa ostelemassa joululahjoja. Illalla ruokakauppaan. Teen ruokaa ja katselen telkkaria. Viikonloppuna istumaan iltaa muutaman hyvän ystävän kanssa, ulkoilua, uimassa käyntiä, lenkkeilyä.
Eikö nykyään kumppani tartu matkaan tavallisen arkielämän myötä?
1. Parannettava ulkonäköään ostamalla hienoja vaatteita, seuraamalla perusmuotia, käymällä kuntolasalilla tms.
2. Muututtava pilehiireksi käymällä usein baareissa, festareilla, laivalla, häppeningeissä.
3. Muututava paljon sosiaalisemmaksi, jotta kaveripiirit laajenisivat, tutustuisi uusiin ihmisiin, saisi paljon kutsuja pileisiin yms.
4. Aloitettava mega-aktiivinen elämä ottamalla osaa kaikenmaailman kursseihin, aloitettava joka hetki uusia harrastuksia, kokeilemalla extreme-juttuja, liikkua silmät auki pitkin katuja, ravattava jokaisessa yleisötapahtumassa yms.
5. Roikuttava epäluonnottomasti sinkkupalstoilla vastaamalla kymmeniin emaileihin, chattaamalla tuntikausia chateissa, käytävä sokkotreffeillä joka on sama kuin tilaisi postimyynnistä kumppanin.
Mutta kun en haluisi toteuttaa noita asioita vain ja ainoastaan sentakia, että löytäisi itselleen parin. Miksei riitä, että eläisi normaalia omaa arkeaan. Esim. tällä viikolla normaali arki sitä, että aamulla töihin, iltapäivällä kotiin. Sitten käyn kaupungilla hyvän ystävän kanssa ostelemassa joululahjoja. Illalla ruokakauppaan. Teen ruokaa ja katselen telkkaria. Viikonloppuna istumaan iltaa muutaman hyvän ystävän kanssa, ulkoilua, uimassa käyntiä, lenkkeilyä.
Eikö nykyään kumppani tartu matkaan tavallisen arkielämän myötä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Laskepa huviksesi joku päivä tai viikko kuinka monta mahdollista tyttö/poikaystäväehdokasta näät siellä työmatkalla, kaupassa, lenkillä jne. Mieti kuinka moni niistä on varattuja ja laske siitä onko mahdollista löytää kumppani arkielämän myötä.
Käsi pystyyn ne joille elämänkumppani on ilmestynyt yhtäkkiä vain oven taakse!
Aika epätoivoista puuhaa tuo on jos vain kumppaninmetsästyksen vuoksi rupeaa tuommosta harrastamaan. Itse en ainakaan semmoseen rupea, ei tuommoset jutut kiinnosta. No ehkä kuntosalilla voi käydä joskus mutta ei nyt tarvitse ravata joka puolella "elämässä" täyttä elämää. Jos haluaa jonkun voi yrittää kaupan kassajonossa iskeä jonkun jos kehtaa. Ei se sen vaikeampaa ole.
No ylipäätään jos alat liikaa tekemään asioita muiden odotusten mukaan, niin olet hakoteilla. Muutoshalu (tai mikä lie) pitää lähteä susta itsestäsi, ei siitä millaisena kuvittelet muiden sut näkevän. Elä elämäsi omien intressiesi/halujesi mukaan ja jos lopulta jää luukouraan, niin shit happens! Olet ainakin elänyt omaa elämääsi.
Kyllä sen kumppanin halutessaan löytää ilman tuollaistakin keinotekoista tekemistä! Rohkeutta, avarakatseisuutta, aloitteellisuutta, kiinnostunutta otetta, avoimuutta... näillä pienillä asennemuutoksilla löytyy ihan varmasti kumppani jokaiselle.
Kuinka moni tulee pyytämään treffeille kaupassa tai varsinkin uimahallissa?
Miks ihmeessä pitäis ilman mitään panostusta saada joku unelmaliitto aikaseksi?
Ihan sama nykynuorten ja työn kanssa. "En mä halua käydä töissä, kun olen paljon mieluummin kotona pieremässä. Haluan olla omassa kämpässä ja käydä kavereiden kans ulkona. Töihin pitää herätäkin nii bitun aikasin."
Tämä tietenkin onnistuu Suomen kaltaisessa hyysäysvaltiossa, mutta kumppanin löytyminen onneks ei oo nii helppoa.
Poikaystäväni liikuskeli kuulemma vielä muutamia vuosia sitten liian lyhytlahkeisissa, korkeavyötäröisissä 80-luvun housuissa, joiden lahkeiden lyhyys tietenkin paljasti valkoiset urheilusukat, lisäksi käytti keskeltä yhteen teipattuja silmälaseja. En tavannut häntä ikinä tässä hänen ex-lookissaan, toivon myös ettei se palaa nyt kun hän voi rentoutua olemaan oma itsensä kun kumppani on löytynyt...