Sanokaahan kuinka paljon sille jollekin, sille kipinälle ja vetovoimalle pitäisi antaa painoa. Jos kaikki muu on muuten hyvin ja kunnossa, mutta ei oikein vaan tunnu siltä, niin kannattaako lähteä hakemaan sitä jotakin jostain muualta.
Voiko muka olla niin, että ne epämääräiset ja usein pinnallisina pidetyt asiat kuten vetovoima ja sen sellaiset olisivat niin olennaisia, että ilman niitä ei tule mistään mitään?
Olen pöpi
Moidooo
3545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse ainakin koen ettei se pelkkä kipinä ja vetovoima riitä jaksamaan parisuhteessa...Ne mukavat muistot ja yhdessä koetut arjen surut ja ilot, jopa ne vastoinkäymisetkin... Jos pitkään olisi tuntunut ettei parisuhteessa olisi tuntunut "noita tuntemuksia", miksi ei tekisi niin... että alkaisi tuntua. Paras koettaa "kutkutella", jollain veikeällä tavalla sitä omaa puolisoaan ja samalla katsoen peiliin itseään minkä näköinen olen , voisinko piristää ensin ulkoista itseäni ja sen jälkeen samalla sitä toistakin. Kaikki hyvä kertaantuu, ja palaa jos vain itse luotat itseesi ja häneen. Näin toivon erään miehenkin ajattelevan... siellä jossain... uskon ja luotan, vielä meillekin kaikki kääntyy parhain päin. ;)
Jos on luontaisesti kipinää, se on korvaamatonta. Se kun kestää myrskyt ja myllerrykset, lamat ja sairaudet. Taloudelliset ahdingotkin se kestää jos on halu ja himo ja kipinä. Aina kun tule samaan huoneeseen mieheni kanssa, ilmakin pysähtyy, ja sähköä on ilmassa. Ja jo parikymmentä vuotta olemme yhdessä taivaltaneet läpi elämän. Talous on mättänyt, vastoinkäymisiä ollut, mutta luontainen halu toiseen ei ole kärsinyt inflaatiota. Jos se halu puuttuisi, millään ei enää olisi väliä. Ei se sitten mikää avioliitto olisi. Ystävyyssuhde vain.
Minkälainen se kipinä sitten on? Hurmos, jännite, kutkutus, seksuaalinen halu, kova tarve olla lähellä vai se että jotenkin vaan on niin jänskää olla yhdessä? Synkkaa kivasti? Tuntuu epämääräiseltä. Sitä se ilmeisesti onkin. Että vaan tuntuu siltä. Mutta vaihtelevatko tunteet ja minkä mukaan? Voisiko kipinää itse luoda. Jollain konkreettisemmalle kuin vain todeta, että tässä se nyt on, nyt tuntuu jännältä. Onko niin, että tunteita voi omalla toiminnallaan sekä syventää että haihduttaa? Entä jos ei alkujaankaan ollut sitä kipinää hirveästi, niin onko se jollain syttynyt? Mietin sitä, että onko se rakentamisen arvoinen pohja aina vain se suhinaa-korvissa-vei-jalat-alta-löysäksi-ja-tuli-vielä-housuun -tunne? Itse olen huomannut, että niiden suhina-tunteiden alta löytyy myös sellainen hiljaisempi kerros, jonka sisältö on jotenkin vahva, lämpöinen ja sitkeä. Silti en osaa sanoa onko se riittävästi vai pitääkö olla vielä sitä suhinaakin.