Miten oppii elämään kun sitä puolisoa ei ole enää jakamassa arkisia asioita. Omasta erostani on vaan pari viikkoa ja tuntuu oudolta elää ilman miestäni ja hakea tavaroita entisestä yhteisestä kodista jossa ex asuu. Ikävä vaivaa mutta toisaalta en haluaisi takaisin hänen luokseen. Miten selvitä yksin nukkumisesta ja siitä että ei ole kotona ketään kenelle kertoa päivän tapahtumisista? Ei olkapäätä kun on paha olo?
miten selvitä
yksin...
61272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
totutuista tavoista oppii pois. Keksi elämääsi jotain uutta harrastusta, myös itkut pitää itkeä, ajan myötä helpottaa. Pura tunteitasi paperille tai vaikka tänne, jos ei olkapäätä. Jos olet innostunut lukemisesta, lainaa kirjastosta eroa käsitteleviä kirjoja. Muista syödä, nukkua ja liikkua. Alussa voi olla unettomia öitä, mutta ajan oloon helpottaa ,jos ei, niin käy lääkärissä tai mene terapeutille puimaan asioita. Liikunta ja muutenkin tekeminen on myös hyvä keino purkaa omia tunteita. Alussa itsekin kyllä nökötin peiton alla muutaman päivän, mutta sitten lähdin liikkeelle, ja esim. matka ulkomaille on myös hyvä keino ottaa etäisyyttä asiaan ja katsella ja kokea jotain muuta elämässä. Työnteko, haasteet töissä ja työkaverit ovat myös terapiaa jollain lailla, mikäli kykenee surultaan töihin. Neljä kk erosta ja jollain tavalla voiton puolella takapakkien kautta ja niin käy ajan oloon sullekin. Älä pidä yhteyttä eksääsi niin paremmin pääset siihen voittoon kiinni ja ehkä jossain vaiheessa olet sinut itsesi kanssa, ja kykenet juttelemaan lopullisesti asiat halki murtumatta.Vain käymällä tunteensa läpi voi olla vahva jälleen ja kasvaa myös ihmisenä.Kesällä oot jo varmasti paremmissa fiiliksissä, voimia sulle!
Yksikään suhteesi ei onnistu, jos et osaa olla yksin. Joskus toinen kyllästyy siihen olkapäänäoloon. Älä ainakaan ala kiertopalkinnoksi eli kunhan nyt joku viettää yön kanssasi, kun on sellainen ikävä. Itsenäisyyttä, omaa elämää eikä pelkkää toisen miellyttämistä, niin suhdekin voi onnistua.
Kyllä siihen tottuu - alku on vaikeaa. Tee asioita, joita et aiemmin tehnyt, muuta päivittäisiä rutiineja ja ennenkaikkea itse, kun siltä tuntuu. Mieti omia asioitasi ja järjestele niitä..älä hurahda alkoholiin tai yhden yön suhteisiin.. Itse olen eron kahdesti kokenut ja tämä toinen ekrta on huomattavasti helpompi kuin ensimmäinen - nyt jo tietää, että tästä selviää hengissä.
kun aloin pitämään itseni seurasta,enkä hakenut heti uutta. Vaikka kierskelin tuskissa,varsinkin pitkinä pyhinä,niin kyllä sitä vaan ajan kanssa soputu niihinkin. Nyt ei tunnu missään oliko pyhiä tai arkea,minulla oma elämä. Myös kotityöt autto alussa paljon,oli kodikas fiilis,vaikka tuntukin välillä,viitsiikö nuy itselle vaan ruokaa tehdä?,mutta sekin vaihe menny ohi. Annan itsen levätä kun väsyttää,enkä väkisin ole tekopirteä,annan itseni olla se mikä olen!
En minäkää etsinyt heti uutta, enkä etsi vieläkään oikei netsimällä. Jos minulle on joku tarkoitettu, niin kai se sieltä joskus vastaan tulee, tai sitten ei. Minu auttoi liikunta - aina kun meinasi pää räjähtää, niin lähdin ulos lenkille. Kunto kasvoi ja liiton aikana tulleet ylikilot karisivat pois. Minusta tuli aikaa myöten sellainen, joka olin ollut ennen yhteen menoa - kaikki ulkonäköä myöten muuttui. Asiat kannattaa miettiä, surra surut pois ja keskittyä itseensä. Jos yhtenä yönä ei saa nukuttua, niin seuraavana yönä uni tulee taatusti. Pienin askelin eteenpäin elämässä, ei kiirettä mihinkään.
moi.... mulle kanssa käyny samalla tavalla.... se sattuu aikansa.... mulla ilmeisesti loppu elämän, kun oli mun ensi rakkaus.... olen jatkanu eteenpäin kohta 6 v nykyisen miehen kanssa ollut... 2 lasta.... mutta silti välillä pysähdyn muistelemaan.... ja ikävä on... :(