Olen seurustellut todella ihanan jätkän kanssa kohta puolitoista vuotta. Olemme edelleen rakastuneita ja voin luottaa häneen täysin, siis pettämistä ei todellakaan ole, kumminkaan puolin. Meillä vain riidanaihe numero yksi on tupakka. Ymmärrän että valtava määrä teistäkin polttaa ja osa kavereistanikin, mistä en heille rupea saarnaamaan. Joten tämä voi kuulostaa ihan oudolta.
Poikakaverini polttaa salaa, nyt jo harvemmin, mutta kuitenkin. Minä en siedä tupakointia ja aina kun jotakin tulee esiin, siitä tulee aina vain suurempi riita. Tämä tupakka-juttu on paisunut ja poikinut muita ongelmia. En halua päästää häntä kavereiden kanssa minnekään kun luulen hänen polttavan. Eihän se välttämättä ole totta, mutta nyt selvisi että hän käy salaa baarissa. Ei baarissa käynti ole niin paha, mutta se asioiden salailu, musta tuntuu samalta kuin mua olisi petetty!
Poikaystäväni on luvannut yrittää lopettaa, mutta tavallaan "varaa" itselleen mahdollisuuden epäonnistua, siis polttaa ihan tavalliseen tapaan.
Tää asia on pyörinyt mun päässäni jo niin kauan, että tuntuu että suhteellisuudentajuni on kadonnut!
Poikakaverini polttaa salaa, nyt jo harvemmin, mutta kuitenkin. Minä en siedä tupakointia ja aina kun jotakin tulee esiin, siitä tulee aina vain suurempi riita. Tämä tupakka-juttu on paisunut ja poikinut muita ongelmia. En halua päästää häntä kavereiden kanssa minnekään kun luulen hänen polttavan. Eihän se välttämättä ole totta, mutta nyt selvisi että hän käy salaa baarissa. Ei baarissa käynti ole niin paha, mutta se asioiden salailu, musta tuntuu samalta kuin mua olisi petetty!
Poikaystäväni on luvannut yrittää lopettaa, mutta tavallaan "varaa" itselleen mahdollisuuden epäonnistua, siis polttaa ihan tavalliseen tapaan.
Tää asia on pyörinyt mun päässäni jo niin kauan, että tuntuu että suhteellisuudentajuni on kadonnut!
Vastaukset 13
Vanhimmat
sulla mitään pahetta, josta voisit luopua (karkit, sipsit jne.)? Alkaisitte lakkoon yhdessä ja tukisitte toisianne? Vois toimia paremmin kuin tollanen ykspuolinen vaatiminen ja pakottaminen.
Poikaystäväni onnistuu väistämään senkin sanomalla ettei minussa ole mitään vikaa?! Ja taatusti on, olen melkoisen räiskyvä luonne kun taas hän on rauhallinen ja harkitseva. Olen huomannut niin paljon sellaisia tapoja, jotka ärsyttävät itsänikin mutta hän väittää silti toista!
Riitely tuntuu toisinaan aivan mahdottomalta, sillä kun minä hermostun niin hän rauhaarakastavana yksilonä väittää ettei siihen ole mitään syytä ja haluaa vain että lopetetaan se. No, olen kokeillut sitä ja "unohtanut" asian, mutta myöhemmin olen niin katkeroitunut että pienikin erimielisyys saa koko ryöpyn taas tulemaan pihalle ihan hallitsematta.
Salailuun on vain yksi syy. Poikaystäväsi ei viitsi kuunnella nalkutustasi asiasta! kokemuksesta tiedän, että puhuminen ei auta. Se nalkuttaminen jatkuu taas seuraavalla kerralla entiseen malliin.
Enhän minä itsekään voi sietää omaa nalkutustani, hirvittää huomata että kuulostan omalta äidiltäni! Mutta miten saan taottua sen jätkän päähän järkeä? Se nalkutus kaiken lisäksi saa aikaan vain sen, että hän huokaa syvään ja sanoo että joko taas.
Meillä kävi näin että kun tapasin nykyisen tyttöystäväni niin olin jo lopettanut tupakoinnin. Silloin häiritsi tosi paljon kun naiseni haisi usein röökille ja tulihan siitä valitettuakin sille usein. Ratkesin kuitenkin ite sitten parin kk:n päästä ja nyt käydään aina yhdessä tupakilla. Ei enää häiritse se röökin haju sillen. Vaikka tästä tuleekin varmaan keuhkosyöpä niin onpahan yksi asia elämässä helpompaa :p
En ole koskaan itse edes maistanut enkä sitä aio tehdä, vaikka onhan tuo käynyt mielessä että ongelmaa ei olisi jos minäkin polttaisin. Mutta se etten halua hänen polttavan johtuu siitä että välitän rakkaani terveydestä enkä haluaisi että kymmenen vuotta hänen eliniästään häipyy tuollaisen tyhmän tavan vuoksi.
Ehkä teiltäkin yksi ongelma katosi eikä keuhkosyöpä ihan varma ole, mutta oletkos miettinyt että kuinkahan monta vuotta sulla vielä seisoo?
No onhan se viagra keksitty.
En oikein tiedä miten tuohon suhtautua.. toisaalta ymmärrän sinua ja inhoasi tupakointia kohtaan, toisaalta mietin voiko se nyt olla niin hirvittävän vaikeaa hyväksyä tuo pahe toisessa.
Oli niin tai näin, poikakaverisi ei ilmeisesti ole edes sinun vuoksesi valmis luopumaan tupakoinnista. On aika lapsellisen kuuloista tuo teidän kissa-hiiri -leikki. Ottakaapa asia puheeksi kunnolla. Mieti itsesi kohdalla mitä haluat, missä olet valmis tekemään myönnytyksiä ja mihin vedät rajan. Ja mitä sitten tapahtuu jos se raja ylitetään.
En tiedä, ajattelin vain tässä että ihmekkö se että kaikki eroaa jos koko suhteen kaatava asia voi olla tupakka...
Sanoit, että sinusta tuntuu, että sinun suhteellisuudentajusi on kadonnut. Kyllä, niin se on tainnut tehdä.
Miehesi on aikuinen: hän tekee itse päätöksensä ja kantaa niistä vastuunsa. Oma ongelmansa jos tekee typeriä päätöksiä.
Mies käyttää tupakkiin vain omia rahojaan (?)
Mies ei tupakoi läheisyydessäsi, eikä näin altista sinua tupakansavulle.
Olisi eri asia, jos miehesi olisi juoppo, joka terrorisoisi koko kämppää ja ryyppäisi yhteiset rahanne. Silloin asiaan olisi puututtava - ja silloinkin vain pakkaamalla kamat ja lähtemällä (tai heittämällä äijä pihalle, mikäli kämppä on sinun)!
Tupakoinnin lopettamisen halu ja tahto pitää lähteä hänestä itsestään. Jos ei lähde, ei voi mitään.
Kun otetaan ukko, otetaan koko paketti. Et sinä ole senvertaa ukkoasi ylempänä, että voisit hänelle elämäntavat sanella.
Tuota.. Itse tupakoin.. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 3,5 vuotta.. Hän ei tupakoi, ja siitäkös syntyy useimmiten riitoja myös meillä..
Jos saan antaa neuvon, niin anna hänen polttaa.. Eri asia olisi, jos hän olisi alkoholisti tai narkkari.. Parempi kuitenkin näin!
Minua ainakin potuttaa, kun kulta raivoaa polttamisestani, sillä ei voi/halua lopettaa.. Mieti kumpi on tärkeämpää; kultasi vai savuttomuus..
Onnea teille..!
...sama tilanne. Eli tiedän ihan täsmälleen mistä puhut. Ollaan oltu yhdessä noin viisi vuotta. Itse vastustan tupakkaa, muille en saarnaa, mutta kullalleni kyllä. Syy on siinä että mieluummin elän mieheni kanssa kun jään leskeksi hänen oman toimintansa seuraksena. Neljä vuotta sitten hän lopetti mutta jäi kumminkin aina kiinni tupakasta ja valehteli peittääkseen jälkensä. Asiat johtivat toisiin ja lopulta tupakka oli vain väline pettää toisen luottamus.
Mieheni sanoo myös yrittävänsä lopettaa. Yritystä on kestänyt nyt sen neljä vuotta ja joka riidan aikana hän painelee ulos tupakalle ja tämä tekee minulle tietenkin todella pahan mielen koska mieheni tietää sen tuntuvan minusta pahalta.
Nytkin olemme olleet kolme päivää riidoissa koska mieheni lupasi ja jäi kiinni eikä osannut edes anteeksi pyytää. Hyökkäys on paras puolustus...
Olisin niin halunnut antaa hyviä neuvoja, mutta kun en osaa omaakaan tilannetta hoitaa.
mutta sen uskon että tupakka ei ole oikeasti enää se syy pahaan oloon, vaan joku ihan muu. kunnioituksen puute?
tsemppiä teille ja hyvää uuttavuotta!!!
vanhassa suhteessa riitelimme jatkuvasti tupakoinnista. en olisi halunnut että hän polttaa. asia paisui siihen, että uhkasin jättää hänet jos röökaaminen ei lopu.
hävettää näin jälkeenpäin huomata että kyse ei ollut hajusta tai hänen terveydestään, vaan siitä etten saanut tahtoani läpi. Jokainen menköön itseensä-
jaa-a...itse oon tapellut samasta asiasta. teki sitä selän takana ties kuinka kauan. jossain vaiheessa rupesin epäilemään, ja päätin sitten hankkia todisteita. kerran sitten kultsi tuli kotia, iskin askin kouraan ja sanoin että päätä, tämä vai minä?ja kiitti vaan v****ti. sanokaa mitä sanotte, mutta on se niin kuvottava tapa, että toisen puolesta sen voi lopettaa, jos yhtään ajattelee sitä toista ja haluaa...kysy mikä sille on tärkeintä se haiseva paska vai sinä?Ja pingota ihan rauhassa =)