Kun suhde alkaa maistumaan puulta ja liian kauan yrittää tehdä suhteen eteen töitä, yksin, jääkö muuta vaihtoehtoa kuin lähteä?
Me olemme asuneet yhdessä parisen vuotta ja asiat mennee syksystä asti yhtä alamäkeä. Liian monta kertaa puhuttu, että nyt tehdä suhteen eteen töitä, siltikin mies valitsee aina sohvalla istumisen ja taas parinviikon päästä jutellaa taas ja hän lupaa.. Minä kyllä olen yrittänyt.. Mies oli ensimmäinen seksikumppanini.. koko tuon suhteen aikana en ole saanut yhtään mitää irti seksistä, vaikka siltikin haluan sitä jatkuvasti. Sitä en tiedä, miksi. ehkä haluaisin nauttia siitä ja siksi yritän, mutta enhän toki voi yksinäni nauttia kun miehelle seksi=orgasmi, ei hellyyttä, välillä rajuutta, vaan aina samanlaista suoritusta.
Monta viikkoa olen taas miettinyt asioita ja todennut että en ole onnellinen ja tuskin tämän miehen kanssa koskaan olenkaan. Silti taas eilen mies itki ja sanoi että tekee kaikkensa että meillä on hyvä olla.. Ja taas saan yrittää yksinäni kunnes sama tilanne kohtaa.. Onko tämä ikuinen oravanpyörä, josta en pääse irti muuta kuin lähtemällä.. En ikinä voisi pettää, elinpä sitten kuinka huonossa suhteessa tahansa..
Kokemuksia?
Me olemme asuneet yhdessä parisen vuotta ja asiat mennee syksystä asti yhtä alamäkeä. Liian monta kertaa puhuttu, että nyt tehdä suhteen eteen töitä, siltikin mies valitsee aina sohvalla istumisen ja taas parinviikon päästä jutellaa taas ja hän lupaa.. Minä kyllä olen yrittänyt.. Mies oli ensimmäinen seksikumppanini.. koko tuon suhteen aikana en ole saanut yhtään mitää irti seksistä, vaikka siltikin haluan sitä jatkuvasti. Sitä en tiedä, miksi. ehkä haluaisin nauttia siitä ja siksi yritän, mutta enhän toki voi yksinäni nauttia kun miehelle seksi=orgasmi, ei hellyyttä, välillä rajuutta, vaan aina samanlaista suoritusta.
Monta viikkoa olen taas miettinyt asioita ja todennut että en ole onnellinen ja tuskin tämän miehen kanssa koskaan olenkaan. Silti taas eilen mies itki ja sanoi että tekee kaikkensa että meillä on hyvä olla.. Ja taas saan yrittää yksinäni kunnes sama tilanne kohtaa.. Onko tämä ikuinen oravanpyörä, josta en pääse irti muuta kuin lähtemällä.. En ikinä voisi pettää, elinpä sitten kuinka huonossa suhteessa tahansa..
Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
itse hengasin aivan samalla lailla epätyydyttävässä suhteessa parisen vuotta. mies oli passiivinen lähes kaikin puolin, hyvää ruokaa kyllä teki ja siivosi, muttei ollut kiinnostunut mistään kehittävästä toiminnasta kanssani. sosiaalisuus oli ryyppäämistä kavereiden kanssa siihen malliin, ettei päässyt ylös sängystä seuraavan päivänä. myös seksi oli enemmän suorittamista kuin tunteiden osoittamista. hän ei ehkä osannut yrittää tarpeeksi panostaa minunkin nautintooni. mutta kaikenkaikkiaan hän tahtoi olla minulle hyvä, ja siksi lähtö suhteesta olikin vaikeaa. mutta se on tehtävä jolleivät asiat muutu. yritä miettiä mistä tämä passiivisuus johtuu miehesi puolelta ja mitä haluaisit itse. jos et rakasta häntä etkä ole hänen kanssaan onnellinen, sinun on lähdettävä. luultavasti suhteenne on parempi pelkkänä ystävyytenä. etkä varmasti yllättäen rakastu häneen (uudelleen) kaiken kokemasi jälkeen. ja muista että sinulla on oikeus ja mahdollisuus olla onnellinen.
En voi sanoa että kiva kuulla ett muillakin on samaa, mutta huojentavaa se kyllä on.. On niin vaikeaa lähteä, pelottaa tekeekö kuitenkin virheen.. Itselläni on tätä ennen takana vain yksi pitempi suhde, sekin vain vuoden mittainen, ja mietin että vaadinko sitten liikaa, vai enkö vain tiedä millaista on olla onnelinen.. Mies aina käskee minua olematta lapsllinen koska meillä on asiay hyvin ja ettei muillakaan varmasti ole yhtään sen ihmeellisempää.. Mutta eikö minu kuuluisi olla onnellinen? Jos meillä olisi asiat hyvin? Tiedän kyllä että en vaadi liikaa..
on oman onnensa seppä.
Ei sinun onnellisuutesi ole kumppanin tekemisistä kiinni vaan sinusta itsestäsi. Lakkaa vaatimasta kumppaniltasi omaa onneasi, koska häneltä et sitä löydä. Sen löydät vain itsestäsi.