ollaan erottu reilu 1½ vuotta sitten ja meillä kummallakin on "uusi". Meillä on yksi lapsi huolehdittavana. Soittelemme melkein joka päivä joskus useammankin kerran päivässä paitsi viikonloppuna kun miehelläni on se naikkonen lähellä hän ei soita, mutta kun vie naikkosen pois soittaa minulle. Minä puhun ulkona jos mun "uusi" on luonani. Emme kysele toistemme "uusista" eikä niitä ole meidän välillä olemassakaan emme myöskään kumpikaan näytä eikä puhuta heistä. On kuin heitä ei olisikaan , vaikka tiedämme että he ovat. Kumpikaan meistä ei ole esitellyt "uusia" sukulaisille. Kun poikani on isällään sitä "uutta" ei ole. Pojalta hän ei kysy minun "heilasta" koska ei halua kuulla. Poika opetettu että saa kertoa totuuden jos kysytään. Teen paljon kaikkia paperitöitä ja hoitelen hänen asioitaan. Hän auttaa minua rahallisesti. Maksaa minulle jos haluan matkustaa poikani kanssa esim ulkomaille tai lappiin hiihtämään. Meillä ei ole seksisuhdetta. Me tullaan hyvin toimeen keskenään näin. Mutta entäs nämä "heilat" minulla hän pelkää menettävänsä minut ex-miehelleni. Mun mieles hänen ei tarvis pelätä jos osais antaa hellyyttä ja muutenkin pitäs musta huolta. Mut jos toi kyräily ja epäily jatkuu minut taatusti menettää.Kyl mä pidän ex miehestäni mut en vois mennä takaisin niin paljon pahaa hän teki avioliittomme aikana. Anteeksi olen antanu mutta en unohtanu
aviero vai onko
nainen
71397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
satasen vetoa, että palaatte vielä yhteen. Teillä on niin paljon yhteisiä rakennusaineita jäljellä että kannattaisi aloittaa alusta. Se ei ole enää anteeksiantamista tai unohtamista, se on kaiken alkamista alusta puhtaalta pöydältä. Jos koet näin, niin kysy häneltä, mitä hän on oppinut eron aikana, koska varmasti on. Ja sitten etenette asiassa aikaisempaa rehellisemmin. Eli aloitatte alusta.
Keskenkasvuisten aikuisten pelleilyä. Kun on saatu jälkikasvuakin maailmaan, luulisi siinä olevan riittävästi motivaatiota jatkaa eteenpäin. Mutta kun ei. Uusia (irto)suhteitahan saa kaupasta. Ostakaa toisillenne joululahjaksi peli ja katsokaa siihen. Mitä näkyy ?
helppo tuomita kun ei tiedä mitkä syyt meidät vei erilleen. En todellakaan luovuttanut ensimmäiseen riitaan. Minä itse uskoin ikuiseen rakkauteen ja olisinkin halunnut vanheta yhdessä. Joskus vain on annettava periksi jos haluaa kulkea elävien kirjoissa. Minulla todellakin on tunteita häntä kohtaan, mutta järki neuvoo ettei mikään ole muuttunut. Toivon että järki voittaa tunteen. Minä pystyn olemaan ystävä hänelle edelleekin, mutta sitä ei kaikki voi ymmärtää.Meillä vain suhde on näin parempi kuin avioliiton viimeiset 5 vuotta.Ex mieheni on pyytäny minua takaisin, mutta olen pelokas ja en ehkä osaa lähteä korjaamaan suhdetta epäonnistuminen pelottaa ja taas saman tuskan läpikäyminen. Täs ei ole kyse pelleilystä.Peliä on tarpeeksi pelattu ja minusta ihmissuhteis ei pitäs pelata.
Minulla on sama juttu,olen exäni kanssa hyvissä väleissä.Pystymme puhumaan asioista riitelemättä.Autamme toinen toistamme,puhumalla vaikeista parisuhdeasioista,kumpikin seurustelee tahoillaan,tätä vaan ei kaikki ympärillä olevat ihmiset voi ymmärtää että voi olla kaverisuhde exään toimiva. Olemme keskustelleet parisuhdeongelmista jo senkin vuoksi, ettemme tekisi samaa virhettä uusien suhteiden kanssa. Yhteen emme varmaan koskaan tule enää menemään,mutta nyt nautin niistä keskusteluhetkistä hänen kanssaan.Hän on myös henkinen tuki ja turva mulle ja minä tietenkin hänelle.Miettisin sinuna yhteen muuttamista moneen kertaan koska ihmisen täytyy muuttua itse ennenkuin voi odottaa toisen muuttuvan.Me olemme pystyneet muuttumaan vasta erilleen muutettuamme.Mutta yhteen muuttaminen pelottaa koska asiat voivat jämähtää samoille urille, vaatii melkoisia ponnisteluja molemmilta että se onnistuu.
Sinulla on "uusi" mutta miehelläsi "naikkonen". Sinähän olet mustasukkainen.
hei enpä kyse on vaan siitä että aina kun hänellä on riitaa mun exän kans hän soittaa minulle ja kertoo miten mun ex kohtelee häntä sen vuoksí hän on tosi naikkonen. ärsyttävä sellainen. Kyl mie myönnän et minuun sattuu kun exän elämä on sekaisin ja hänen heikkouksia käytetään hyväksi. Totta et olen mustasukkainenkin hänestä en varmaan muuten välittäisikään hänestä. Olihan hän minun mieheni 25vuotta. Minä en halua näyttää enkä puhua omasta "uudesta" hänelle koska tiedän et se vain satuttaa häntä.
sinä ja exäsi ette ole eronneet emotionaalisesti vielä toisistanne. Eikä eroon päästäkään, jos soitellaan toisilleen noin usein. En yhtään ihmettele, jos heilasi pelkää menettävänsä sinut exällesi.
..."ja muutenkin pitäs musta huolta." Seisotko sinä omilla jaloillasi?