Asun avoliitossa seurustelukumppanini kanssa. Muutimme yhteen syyskuun alusta, hänen vaatimuksestaan.
Itse en tuntenut olevani valmis yhteenmuuttoon, mutta hänen mielestään ei ollut mitään järkeä asua eri osoitteissa, koska olimme kuitenkin koko ajan yhdessä.
päälisin puolin suhteemmen kulissit ovat kunnossa, meitä pidetään hyvänä parina ja jopa vanhempamme ovat tyytyväisiä parinvalintaamme.
Pikku hiljaa kuitenkin suhteemme alkoi muuttua.
Puheenaiheet alkoivat loppua.
Minä seuraan paljon aikaani, luen lehtiä katson uutisia ja luen tietokirjallisuutta. Mies ei lue lehdestä, kuin sarjakuvat, eikä katso telkkaristakaan muuta kuin hömppää. Hän ei tiedä ajankohtaisista aisioista mitään.
Hänen ylessivistyksensä on surkea. Olen yrittänyt "sivistää" häntä, mutta mies vaan ilmoittaa olevansa tyytyväinen sellaisenka kuin on.Sanoo olevansa sivistymätön moukka ja ylpeä siitä.
Hän myös loukkaantuu, jos otan sellaien asian puheeksi, jota hän ei ymmärrä, alkaa esittää martyyriä.
Mies myös istuu päivär pitkät tietokoneella irkkaamassa. Jos yritän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä,niin se ei huvita häntä juuri sillä hetkellä. Välillä vaikuttaa siltä, että hän seutustelee mielimmin koneen, kun minun kanssani.
Olen todella uuvuksissa, tämä tilanne rassaa minua mielettömästi. Minulla on tunne, että meillä ei ole enää mitään yhteistä, se satuttaa. Mieheni taas on ihan tyytyväinen suhteeseen näin, hänen mielestä suhteessamme ei ole mitään vikaa, eikä hän osaa/halua puhua tilanteesta.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä tässä pitäisi tehdä.
Onko kenelläkään kokemusta samasta?
Miten saisin suhteen taas toimimaan, vai onko kaikki jo tuhoon tuomittua ?
Asiallisia komentteja . Kiitos.
Itse en tuntenut olevani valmis yhteenmuuttoon, mutta hänen mielestään ei ollut mitään järkeä asua eri osoitteissa, koska olimme kuitenkin koko ajan yhdessä.
päälisin puolin suhteemmen kulissit ovat kunnossa, meitä pidetään hyvänä parina ja jopa vanhempamme ovat tyytyväisiä parinvalintaamme.
Pikku hiljaa kuitenkin suhteemme alkoi muuttua.
Puheenaiheet alkoivat loppua.
Minä seuraan paljon aikaani, luen lehtiä katson uutisia ja luen tietokirjallisuutta. Mies ei lue lehdestä, kuin sarjakuvat, eikä katso telkkaristakaan muuta kuin hömppää. Hän ei tiedä ajankohtaisista aisioista mitään.
Hänen ylessivistyksensä on surkea. Olen yrittänyt "sivistää" häntä, mutta mies vaan ilmoittaa olevansa tyytyväinen sellaisenka kuin on.Sanoo olevansa sivistymätön moukka ja ylpeä siitä.
Hän myös loukkaantuu, jos otan sellaien asian puheeksi, jota hän ei ymmärrä, alkaa esittää martyyriä.
Mies myös istuu päivär pitkät tietokoneella irkkaamassa. Jos yritän ehdottaa jotain yhteistä tekemistä,niin se ei huvita häntä juuri sillä hetkellä. Välillä vaikuttaa siltä, että hän seutustelee mielimmin koneen, kun minun kanssani.
Olen todella uuvuksissa, tämä tilanne rassaa minua mielettömästi. Minulla on tunne, että meillä ei ole enää mitään yhteistä, se satuttaa. Mieheni taas on ihan tyytyväinen suhteeseen näin, hänen mielestä suhteessamme ei ole mitään vikaa, eikä hän osaa/halua puhua tilanteesta.
Kertokaa hyvät ihmiset mitä tässä pitäisi tehdä.
Onko kenelläkään kokemusta samasta?
Miten saisin suhteen taas toimimaan, vai onko kaikki jo tuhoon tuomittua ?
Asiallisia komentteja . Kiitos.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toista on tietysti vaikea neuvoa, koska jokaisella on oma tärkeysjärjestys asioille.
Jos minulle olisi erityisen merkityksekästä vaikkapa toisen hyvä yleissivistys ja muutenkin kiinnostuneisuus maailman menoa kohtaan, ja huomaisin kituuttavani suhteessa, jossa tuo vaatimus ei toteutuisi ja tuntisin tukehtuvani, en taitaisi jatkaa suhdetta. Mutta niin, itse kai tiedät, mikä on tärkeintä.
Jos ette keskustelemalla saa asiaa selväksi, epäilen kovasti sitä, voitko koskaan olla onnellinen suhteessasi, kun se perustuu hankaliin myönnytyksiin. Joko hänen tai sinun pitäisi muuttua, myydä oma itsensä parisuhteen eteen, jotta se voisi toimia. Eikä niin voi tehdä! Ihmisen pitää saada olla oma itsensä, parisuhteessakin. Jos hän ei voi tarjota sinulle älyllistä haastetta, luultavasti turhaudut siihen vähitellen yhä pahemmin. Häntä et voi (etkä saa) muuttaa.
Teet miten teet, toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin.
Kaikki on pian tuhoon tuomittua jos ette löydä toisianne uudelleen. Joskus pieni välimatka tekee terää. Jos saisit vaikka työkomennuksen johonkin joka on senverran kaukana, ettet ole joka viikko kotona.