Mitä te 25 ja sen vanhemmat miehet ajattelette nuorista (n. 25v) yksinhuoltajaäideistä? Itseä ajatus sinänsä kiinnostaa, sillä joku aika sitten jäin yksin pienen lapsen kanssa. Miestä en tosin hae, enkä haluakaan ketään elämääni aivan vähään aikaan. Sen verran kuitenkin on tullut sitäkin asiaa mietittyä, että ajatukset kiinnostavat.
Emme taida aivan siellä 'listojenne' kärkipäässä keikkua, mutta onko ajatus vakavasta suhteesta pienen lapsen yksinhuoltajaan mahdoton/muuten hankala kuvitella? Vai 'kelpaammeko' vain hauskanpitoon?
Kuten sanottu, itse on todellakaan halua parisuhdetta. Jos jotain haluaisin niin se kyllä olisi omalta puoleltani puhtaasti sitä hauskanpitoa... :) Mutta asiaa kysyn kuitenkin ihan vakavissani, siis asiallisia viestejä, kiitos!
Rauhallista ja lämpöistä joulua kaikille!
Emme taida aivan siellä 'listojenne' kärkipäässä keikkua, mutta onko ajatus vakavasta suhteesta pienen lapsen yksinhuoltajaan mahdoton/muuten hankala kuvitella? Vai 'kelpaammeko' vain hauskanpitoon?
Kuten sanottu, itse on todellakaan halua parisuhdetta. Jos jotain haluaisin niin se kyllä olisi omalta puoleltani puhtaasti sitä hauskanpitoa... :) Mutta asiaa kysyn kuitenkin ihan vakavissani, siis asiallisia viestejä, kiitos!
Rauhallista ja lämpöistä joulua kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei tuohon ole vastausta aika näyttää . töivottavasti ?
Moi!
Minusta se, että millain jonkun seurustelu yh äidin kanssa sujuu riippuu kyseessä olevista henkilöistä. Itse seurustelin jonkin aikaa yh äidin kanssa (32v itse olen 30v)ja tulin hyvin toimeen hänen poikansa kanssa, mutta äidin mielestä olimme liian erilaiset joten suhde kaatui siihen (sitä mitä hän mahtoi tarkoittaa erilaisuudella en tiedä! meillä oli kaikin puolin kivaa yhdessä emmekä edes riidelleet kertaakaan ja sitten yht äkkiä ei toiminutkaan?)eli minusta yh ei ole este jos välittää toisistaan mutta tietenkin me ihmiset olemme erillaisia!
Eiköhän tohon jokainen suhtaudu hieman eri tavalla kuin seuraava mies..
Olettaisin kuitenkin parin lähtökohdan pätevän useimmissa tapauksissa : Yleensä kun mies alkaa seurustelemaan naisen kanssa, hän omaksuu sellaisen "perheen suojelija" roolin, ja jos siinä perheessä on jo lapsi, se saattaa jännittää monia. Ei olla valmiita iskän kenkiin.. edes sijaisiskän..
Kaikkihan riippuu loppujen lopuksi että kenen kanssa ja millä tavalla sen surustelun aloitat.
mulle ei ainakaan oo väliä,onko naisella lapsi.
Kaippa se on persoonakysymys: Seurustelin hetken miehen kanssa, joka otti lapseni heti "omakseen", viihtyi ja leikki. Se vaan loppu, kun oltiin sitten niin erilaisia. Sitte tapasin aivan ihanan miehen, mutta joka ei välittänyt lapsista lainkaan ja totesi sitten minustakin, että "olisit kuule tyytyväinen, että edes joku nai. ei tommoisia muiden miesten lasten äitiä kukaan tosissaan halua".
Ite olen harmissani, että tuon ekan kanssa ei muuten toiminut.
olipas aika tylynpuoleinen seuralainen sulla :) No, ei varmaan tuommoisesta kannata mieltään pahoittaa vaan ennemminkin jättää omaan arvoonsa -toivottavasti sinä pystyit siihen! Olen saman keskustelun avannut myös 'viereiselle' palstalle 'miten mies isketään' ja siellä olen saanut ihan kivasti kommenttia.
Kyllä sitä kieltämättä monesti peiliin katsoessaan tulee miettineeksi millainen leima on itsellään otsassa kun on eronnut nuori äiti. Siinä on kuitenkin olemassa hyvä paikka ennakkoluulolle jokaisella vähänkään tuntemattomammalla ihmisellä. Sitten se riipaisee jostain tuolta syvältä kun ajatellee kaikkea sitä mikä tähän on johtanut ja siihen päälle sitä, että joku arvostelee alempaan kastiin sen takia -vaikka asiat eivät aina olisi itsestä edes olleet kiinni. Itseä kuitenkin ainakin jonkinaikaa lohduttaa se, että koska en ole miestä hakemassa ei minun tarvitse edes ajatella kenenkään ajatuksia sen suuremmin. Mutta koska nuori nainen olen, hormonit hyrräävät kuitenkin siihen malliin, että sekin päivä koittaa vielä... Osaanpahan ainakin varautua 'pahimpaan' :)
Ei voisi vähempää kiinnostaa yksinhuoltaja, ei edes hauskanpitoon.