Miten uusperheissä valmistaudutaan jouluun..Ostetaanko yhteisesti lahjat ja ruokapolitiikka?
Mul edel.liitosta pari muksua,miehel ei omia lapsia.Meil mies ei osallistu kun ruokahommeliin
omalta osaltaan.Olis kiva jos edes sukat laittais lasten joulupakettiin..
Mul edel.liitosta pari muksua,miehel ei omia lapsia.Meil mies ei osallistu kun ruokahommeliin
omalta osaltaan.Olis kiva jos edes sukat laittais lasten joulupakettiin..
Vastaukset 31
Vanhimmat
....uusperheet on PASKAA !!!
Mikään ei toimi ja toisen kakarat ottaa ainoastaan aivoon marisevia hemmoteltuja pentuja joiden vanhemmat on samaa sontaa, ainakin minä lähden ja sen voin vannoa etten tälläseen sontakasaan toista kertaa päätäni työnnä!!!
Ei sitä mies mitä tahansa pimpparankaan takia rupea kärsimään! Parhaiten juttu toimii kun käy vaan sillon tällön polkemassa ja jättää rahan yöpöydälle..tulee meinaan paljon halvemmaksi näin! Silloin voi jopa ostaa muutaman lahjankin vieraille mukeloille (halvat) ja äitykkä pysyy suostuvaisena...
lapsillesi,mielestäni se on kohteliasta. Eikö ole oikeudenmukaista laskea ruokamenot niin,että mies maksaa vain oman osuutensa,ja sinä omasi plus lapsesi. Toisten lapsiin ei ole elatusvelvollisuutta,niistä huolehtii omat vanhemmat. Saat varmasti elatusmaksuja?? Hyvää joulua!
Oli perhe ydinperhe tai uusiosellainen ei elämästä tule mitään, ellei puhalleta YHTEEN hiileen.
On nipotusta jakaa ruokamenot tasantarkkaan ja huonoa käytöstä olla muistamatta lahjoilla puolisonsa lapsia. Vain todellinen moukka jättää muistamatta.
Sellainen toimintamalli ei toimi, että "minun rahat, minun lapset, minun menot ja osta ja maksa sinä vain omat kulusi niin minä hoidan omat ja lasteni menot.."
Tuolla tavalla ei toimi ydinperheetkään, ei se onnistu pidemmän päälle uusperheessäkään. Olen ollut ja elänyt tommosessa uusperheessä, että mies kustansi itsensä ja ehkä minutkin, minä maksoin ainakin lapseni ja ehkä itsenkin, esim. jos menimme elokuviin tai vast., joten jonotimme lippuluukulla peräkkäin..
Alkuun se oli omaa ylpeyttä: elätän itse omat lapseni, niin olen tehnyt tähänkin asti. Sittemmin se muuttui siihen, että miestä ei kiinnostanut huolehtia minun kakaroitani, jotka eivät edes käyttäytyneet ja toimineet siten kuin hänen mielestä lasten ja nuorten kuuluisi (=olla äänetön, näkymätön ja jos näkyy, niin kiitollisena ja nöyränä kyselemättä ja kyseenalaistamatta tekee kuten sanotaan).
Nykyuinenkin elämänmallini on uusperhe. Tosin toimii todella eri lailla kuin tuo entinen...
Meillä ruokamenoista huolehdin minä, asumiskulut ja automenoista huolehtii mies.
Jos ostan vaatteita miehen lapsille (viikonloppulasia), minä yleensä ostan ne. Joskus myös maksaa.
Nyt mulla on tosi pienet tulot, ja mies maksaa enemmän kaikkea ja se harmittaa..
Joululahjat on ostettu niin, että se maksaa joka kassalle ehtii ensin.
Mies siis on ostanut minun lapsilleni kalliitakin lahjoja, minä olen hänen lapsilleen myös jotain pientä hankkinut, mutta kun eivät vietä joulua täällä meidän luona, niin se on vähän eri juttu näin päin..
Uusperheessä vanhemmuutta ei minusta pitäisi lokeroida biologiseen vanhemmuuteen, kyseessä on sosiaalinen vanhemmuus. Ei vanhemmuutta ja vastuuta ole se, että ostaa kohteliaasti lahjan jouluna ja synttäreillä puolison lapselle. Se vastuu lapsesta pitää ottaa silti, sillä lapsihan asuu ja elää siinä taloudessa.. se on sitä, ettei koko ajan erottele, että "sinun lapsi - sinun menoerä - saathan sinä siitä elatusmaksut" .
Mutta toisaalta: eikö jokainen vanhempi osta lapselleen lahjan? Eikö jouluna osteta lahjoja niille ihmisille, joistä pitää , joita pitää tärkeänä, joista välittää ?
Eikö miehesi siis välitä sinun lapsistasi?? Miksi hän sitten on kanssasi??
jos SINÄ olisit se joka joutuisi maksamaan kalliit menot?? Olisiko sillä rahalla silloin merkitystä?
naisen kanssa rakkaudesta NAISEEN,ei lapseen!! Toisten lapsia ei välttämättä ole helppo rakastaa (eikä pakko) Ja todellakin on niin,että ISÄ/ÄITIPUOLET EIVÄT OLE ELATUSVELVOLLISIA, NE KUULUVAT OIKEILLE VANHEMMILLE.
Itse asiassa tällä hetkellä tässä uusperheessä minä olen se, jolla on säännölliset tulot, joiden suuruus tiedetään. Tosin nyt äitiyslomalla pienet, mutta töissä ollessa ihan hyvät.
Kuvittelen nyt tilanteen: MINULLA on hyvä palkka. rakastun yksinhuoltajaan, jolla on pieni palkka ja yhteiselämä edellyttäisi että MINÄ joudun kustantamaan myös HÄNEN LASTENSA menoja ja elämisiä, esim. ostamalla asunnon maksamalla sitä jne. kustantamalla heille harrastukisia, joista en halua luopua ja joihin yh:lla ei ole varaa, mutta joita sitten teemme yhdessä, esim. golf (maksan yh:n ja lasten osuudet ja välineet) , veneily (isompi vene yms) , laskettelu (matkat lappiin tai alpeille, välineet, isompi auto, iso kämppä perillä) moottoripyöräily (isompi pyörä johon sivuvaunu lapsille pyörät).. ja niin edelleen.
Jos minulle olisi kynnyskysymys se raha; se etten halua omiani toiseen ihmiseen tai toisen kakaroihin tuhlata , mutten halua luopua mistään mitä olen saavuttanut - - silloin ei pidä alkaa semmoseen suhteeseen! Pitää olla jonkinlainen vaatimustaso elämänkumppanin suhteen ja jos se on hyvä taloudellinen tilanne, niin pitää etsiä semmoinen joka täyttää kriteerit.
Ei rakkaus ole mikään päätön älytön tunne joka vie mukanaan eikä sille mitään voi ja sitten kärsitään.. Jos ´rupee tuntumaan että on vaan elättäjänä niin on parasta puhaltaa peli seis jo heti alkumetreillä.
ELATUSVELVOLLISUUS on toki lapsen biologisilla vanhemmilla MUTTA kait nyt puolison lapselle joululahjan voi ostaa!? Eihän se ole mitään elatusvelvollisuutta!?
Ja miten tarkkaan otaen märitellään tämä lapsen elatus uusperheessä? Maksetaanko bensatkin niin, että kulutus jaetaan jokaista matkustajaa kohden ? Niin ettei uusperheen "lapseton" puolisko vaan vahingossakaan joudu kustantamaan toisen tekemien kakaroiden menoja?
JOS haluaa ajaa kaksipaikkaisella Smartilla, JOS haluaa keittää kattilassa vaan omat pottunsa, pitää pysytellä sinkkuna.
JOS rupee tuntumaan siltä, että puolison pitäisi maksaa vuokraa siitä ilosta, että saa lapsineen asua minun omistamassa omistusasunnossa, niin on parasta erota tai mieluummin olla aloittamattakaan suhdetta kenenkään kanssa, ei ainakaan itseään köyhemmän tai pienipalkkaisemman kanssa.
Ostin juuri mieheni lapselle villapaidan ja pitkähihaiset aluspaidat. Heillä ei ole sellaisia, he käyttävät aluspaitoina t-paitoja ja päälle collegepusero. Olen ostanut myös nilkkasukkia, he eivät käytä sellaisia talvella (on vaan sukkahousut ja ehkä villasukat) . Vaikka eivät edes asu täällä, käyvät vain viikonloppuisin.
Joskus minua harmittaa: minulla on niin pieni palkkka, ettei ole varaa vaatettaa näin montaa lasta .
Toisaalta he saavat äidiltään vaihtovaatteet, eli eivät he ilman vaatteita tapaamiselle tule. Eli minun ei olisi mikään pakko ostella. Mutta kun joka paikkaan ei voi mennä nukkavieru collegepusero päällä... ei mene minun "omatekemätkään", miksi "toisen lapset" pitäisi olla mukana huonommin pukeutuneina tai ulkona kylmissään?
Voisin sanoa miehelleni, että osta sinä viikonloppuruuat, koska sinun lapsesi ne siinä syövät jne. Mutta sitten mieheni voisi sanoa, että kuule huolehdi itse poikasi mopohuollot .Ja jos se olisi noin vaikeaa - sinun kakarat, sinun menot - minun lapset, minun menot - niin sitten ei kummankaan olisi pitänyt alkaa tähän suhteeseen .
Ja miten me laskisimme tuon yhteisen lapsen kulut. että tasan menisi varmasti? Otetaanko prosenttiosuus palkasta? Vai lasketaanko vaippojen kulutus ja kumpikin maksaa puolet?
Minä olen edelleen sitä mieltä, että myös uusperhe on perhe ja jos lähtään toimimaan ajatuksella että kulut tasan puoliksi, säilytä kuitit kaikesta - tai että hoida sinä omat kakarasi ja omat menosi niin minä hoidan omani ja vuokra- tai asumiskulutkin lasketaan: kokonaiskulut jaettuna jokaista asukasta kohden ja huoltaja maksaa.. niin ei tämmönen perhe pitkään perhe ole, paitsi jos molemmat hyväksyvät tämän 210-prosenttisesti.
Että uusi kirjahylly ostetaan näin: minä M, puoliso P, hänen lapsi nro 1, nro 2 ja nro 3 ja yhteinen lapsemme nro X. Kirjahyllyn summa N jaetaan 6:lla ja yksi osuus vielä (X:n osuus) jhaETAAn kahdella. M maksaa oman kuudesosansa ja sen X:n puolikkaan ja P maksaa kirjahyllystä yht. 4 osaa sekä puolet X.stä.
Siis: kirjahylly 120 € : 6 = 20, 20:2 = 10.
P: 20 20 20 20 10 = 90 kirjahyllystä omaa osuuttaan plus omien lastensa osuus.
M 20 10=30 euroa kirjallystä omaa osuuttaan plus oman lapsen osuudesta puolet.
Kirjahyllyhän on kuitenkin kaikkien käytössä joten kumpikin aikuinen osallistuu sen maksamiseen mutta eihän toisen kakaran kuluja tarvitse kustantaa, niinhän se meni, kun toisen lasta ei tarvitse elättää. (ilman kirjahyllyäkin pärjää, mutta huonekalu voisi olla vaikka keittiön pöytä tai matto tai verhot tai mikä tahansa...)
ja tällä tavalla laskettaisi koko elämän ajan kaikki mitä ostat yhteiseen käyttöön, kaikki mihin menee rahaa yhteisesti.
Joo. Siitä vaan ja onnea elämälle.
jossa molemmilla on lapsia. Entäs jos sinä olisit lapseton (ei tarvitsisi maksaa pojan mopohuoltoja..)? Maksaisitko innolla miehesi lapsen kuluja?? Mielestäni kaikkea ei voi laskea osissa (esim.kirjahyllyä,se ei ole lapsille) mutta esim. vaatteiden hankinta on vanhempien hommaa. KYSYMYS KAIKILLE UUSPERHEELLISILLE: Haluatteko jättää perintönne omille vai toisten lapsille??
sulla on kyllä tosi pieni sydän..ei sinne paljoa mahdu jos sitä mieltä olet ettei uuden puolison tarvitse huomioida rahallisesti lapsia yhtään..äiti ja lapset on yksi kokonainen paketti mikä tulee silloin kun puolison yh:sta valitsee..itse olen äiti ja äitipuoli ja rankkaa on..mutta tasaarvoa pidän perheessä yllä!!!
immu oli rehellinen. Minäkään en ymmärrä,miksi toisten lapsiin pitäisi tuhlata rahaa,jos itse ei halua. Itse olen äiti ja äitipuoli. Mieheni maksaa melko paljon elatusmaksuja (vaikkakin lapset ovat yhtä paljon molemmissa kodeissaan)lisäksi lasten äiti saa lapsilisät. Eiköhän ole tämän äidin (parisuhteessa,vakavarainen) tehtävä ostaa vaatteet kun niin on sovittu. Itse en (pienemmistä tuloista)viitsi toisten lapsia vaatettaa,mutta vaatetan kyllä omani. Ja huimat ;) perintörahani haluan tottakai tulevaisuudessa antaa omalle lapselleni,joka on minulle rakas. "lapsipuoliani" en ikäväkseni rakasta. Voimia kaikille uusperheellisille!
En voi itse kovinkaan suuresti määritellä minne perintöni menee. Se menee rintaperillisille automaattisesti, eli minun tapauksessani MINUN LAPSILLENI. Biologisille tai adoptiolapsille, adoptiolapsillahan on samat oikeudet kuin bilogisilla mutta puolisoini lapsilla ei ole mitään oikeutta MINUN omaisuuteen, vaikka he saman katon alla asuisivatkin.
Kun erolasten etävanhempi = elatusvelvollinen kuolee, perintö menee ja kuuluu vain ja ainoastaan biologisille lapsille ja Vihitylle, lailliselle aviopuolisolle. Avopuoliso ei saa mitään, ei myöskään lasten lähihuoltaja.
Voin tehdä testamentin ja määrätä vaikka koko omaisuuteni kodittomille kissoille, mutta rintaperillisillä on silti oikeus lakiosaansa. Vain amerikoissa voi tehdä sukulaisensa ja lapsensa perinnöttömiksi.
Minun palkkani on varsin pieni ja siitä laskettu äitiyspäiväraha vielä pienempi. Mieheni lapset ovat viikonloppulapsia. Ostan heille vaatteita, ruokaa, leluja, lahjoja. Mies ei sitä edellytä eikä odota, kyse on minun valinnasta. Haluan että seurassani olevat lapset ovat nätisti puettuja ja koska heidän äitinsä laittaa viikonlopuiksi vain vanhoja, rikkinäisiä, käytössä ja pesuissa kulahtaneita vatteeita, jotka ovat joskus jopa aivan rääsyjä ja joskus liian pieniä... siksi ostan tänne meille viikonloppuvaatteita.
Vaatteet laittaisin ihan mielellään lapsille myös arkikäyttöön äidilleen, mutta se ei onnistu. Kyse on mieheni exän valinnasta..
KYLLÄ: Ostaisin, vaikka omia lapsia ei olisikaan.
Ei sitä niin voi mitata, että kyse olisi vastavuoroisuudesta. Eli jos mieheni ei korjaisi poikani mopoa, en minäkään ostaisi hänen lapsilleen vaatteita ja toisinpäin. Ei meillä näin ajatella.
Kuten mieheni sanoi: ensin tulee omat lapset, sitten puolison lapset ja sitten sukulaisten ja sitten muiden..
meillä tehdään niinettä mies maksaa kun jaksaa vaikka lasteni ruoat..voi joskus ostaa vaatteen..harvoin..yms..minä ostin tasapuolisesti lahjoja kaikille lapsille myös mieheni pojalle..ja mies osan myös..että meillä rahat on yhteisessä käytössä..ja se kuuluu ainakin minun parisuhteeseeni..en ehkä mieheni poikaa rakasta ainakaan yhtä paljo kuin omiani mutta välitän suuresti ja tasapuolisuus ennen kaikkea..rakkauteni riittä muillekkin kuin melkein saman geeniperimän omaaville..
mutta näin meidän perheessä..
Eikö ole koskaan käynyt mielessä,että niistä lapsen rahoistahan(elatusavut/lapsirahat)ne kulut otetaan.Useimmilla on tapana säästää lapsille em.rahat,että he sitten isona saavat ne käyttöönsä,mutta onko sekään järkevää,koska lapsi ei silloin opi oikeaa rahankäyttöä-heillä kuvitelma siitä,että kaiken saa ilmaiseksi ja kaikki annetaan tarjottimella valmiiksi.
Turha siis puhua siitä,että KAIKKI menisi vanhempien(myös uusio-sellaisten) rahoista,koska mainitsemani rahathan kuuluvat lapsen menoihin,eikä aikuisten.Lapsille pitää OPETTAA rahan käyttöä,eli mikä on järkevää sellaista-täytyy antaa siis murkkuikäisellekin sitä vastuuta huolehtia IHAN OMISTA rahoistaan.
..ja kenelläpä sitä on hinkua tuhlata lapselle kuuluvia rahoja omiin menoihinsa...luuletteko,ettei n.pari tonnia vanhaa rahaa riitä lapsen menoihin/kk-eihän niitä urheiluvälineitä ja muita joka kuukausi ole tarvis ostaa(jakakaa esim.suksien ja luistinten hinta/kk)-yhdet luistimet menee ainakin pari vuotta jne.ja jos on pikavauhtia kasvava lapsi niin ainahan niitä vähänkäytettyjä löytyy,ettei tarvi joka vuosi uusia.Nykyajan vanhemmat ootte vaan liian vaativaisia,samoin kuin lapsetkin!
Joo. Kirpparilta kuulemmja löytyy kasvavalle lapselle luisimia yms.
Mutta entäs joe ei löydykään? Ei se kirppis mikään pohjaton aarreaitta ole mistä löytyy halvalla hyvååä sopivaa tavaraa juuri nyt tarpeeseen.
PääkÅUNJHKISEUDULLA ON KIRPPIKSIÄ, mutta pitäisi olla oma auto ja ru8tkasti aikaa kun kähtee joka viikonlopphu kiettämään näitä kirppiksiä ...
Mitä edullisuutta on siinä,l että ajaT 1250 KM VIIKONLOPUN TQI P0ÄIVÄN aikana jotta saat halvalla joain?
Lapsilisä ja elatusmqaksu ovat LAPSESTA,L EI LAPSELLE!!!
Ainakaan minulla ei ole varaa jättää lapselle tulevia rahoja lepåäämään tilille, vaikka niin haluaisinkin. Ne menevät elämiseen, lapsen tämän hetken menoihin.
On hienoa ettäö on varaa säästää lapsen opintoihin. NBimittäin ne iopinnot MKASAVAT ja tosi paljon! Airtä ei tajua, kun se eio ole edessä, mutta.. niin se vfaan on!
Kirjat vaativat paljon, ja kerralla tulee useampi krijahankinta. Ja kantsiot yms.
Ja jos laPSI HALUAA lähteä muualle opiskelemaan, niin muuttokustannukset ja astiat jne maksavat,.
ainakaan minun kodissani ei ole ylimääräisäå astioita tai huonekaluja joilla kalustaa lapsen klaapit ja kämppä. Luodaan uutta kotia purkinavaajasta lähteien. Siksi on herinoa, jos on mahdollisus söäästää rahaa lapsenm tulevgaiosuuttaa ajatellen., Ettei opinnot kaadu siihe, ettei ole rahaa. Itselläni kaatui, ja elettiin kuitenikin 80-lukua....
.. mikä määrä kirjoitus-näppisvirheitä!! SORRY! Toivottavasti kuitenkin saatte selvää. Kirjoitin yöllä ja oli hieman liian hämärä valaistus ja olin väsynytkin. Mutta halusin tuon ylevän ajatukseni kirjoittaa... kun aikaa oli kerrankin. kirjoitusvirheistä siis vielä anteeksi paljon.Yrittäkää ohittaa ne.
Olet tyhmää kun kirjoitat näin!
Voisit löytää myös eronneessa äitissä ihanan ja aidon rakkauden. Ja hyväksyä sen mikä on ennen sinua tapahtunut. Toivottavasti et törmäile kenenkään eronneeseen sitten tai ilmoitat heti ensitapaamisella kantaasi etukäteen.
mulle, vai nimimerkki naiselle? Olen pahoillani että kirjoitukseni on kirjoitusviheiden sumaa, saako siitä mitään selvää? Yritän näköjään selittää, että lapseen menee rahaa ja kaikilla ei ole varaa tai mahdollisuutta säästää lapsilisiä vaan ne menee elämiseen. Ja että olisi toki hienoa jos voisi säästää, mutta ..
Ihanan ja aidon rakkauden voi löytää , se onko kyseinen henkiö eronnut vai ei, lapsilla vai ilman, on sitten toinen juttu.
Minullekin on todennäköisesti tulossa uusperhe. Poikaystävälläni on pieni lapsi ja hän haluaa saada sen omalle eli meille.
Minulla ei tule mitään olemaan sitä lasta vastaan. Jos hän tulee meille ja me tullaan yhteiseksi perheeksi, pidän hänestä huolen kuin omasta lapsestani. Rakastan kovin poikaystäväni ja olen valmis kaiken sen eteen tekemään eikö minulle se muutenkaan ole vaikeata olla luonnollisesti hyvää jollekin lapselle, vaikka poikaystäväni petti minut pahoin sillä lapsella ja nytkin on kivuliasta kuulla koko ajan kuin tärkeä se lapsi on ja se on kaikessa ykkönen ja sen äidin kanssa ollaan sen lapsen takia.
Kuten oletkin jo huomannut, uusperhe ei ole mikään perhe, vaan sen irvikuva.
Nyt on myöhäistä pyllistää kun p***a on housuissa.
Toimit onneksi edes varoittavana esimerkkinä muille.
Koitahan pärjäillä...
niin..harmi kun kaikki ei vain mene aina niinkuin pitäisi..kun ihmisillä on vapaa tahto päättää tekemisistään ja joskus pitää tehdäkkin niitä virheitä että oppii tekemään myös oikein!!mitään oikeaa kuvaa ei ole siitä miten tulisi elää elämänsä..se voi olla oikea juttu olla uusioperhe tai sitten ei..ei se sun asiasi ole sitä päättää..ja jos ei ole uusioperhettä niin kyllä sitä silti virheitä keksii tehdä muitakin...
nainen jonka on PAKKO saada tehdä virheensä? Jos kerran liittoon sitoutuu pitäisi myös pitää sanansa.
Nykymeno on helvetillistä kun lähes jokainen mies tulee jätetyksi! Mitä uudempia tilastoja sitä useampi. Mitä järkeä siinä on? Seurustelun ja bänät ymmärrän, mutta perhettään ei saisi hylätä!
Ja miksi sitten mies nakkaa naisen pihalle?Ainako se muka nainen on joka eron haluaa?
Minusta on paljon parempi että erotaan kuin että kidutaan älyttömässä parisuhteessa "lasten takia".
Lapset kasvaa aivan kieroon semmosessa vinoutuneessa liitossa. Heidän käsitys perheestä ja parisuhteesta tulee olemaan vääristynyt. Ja he toistavat tätä sitten omissa liitoissaan, omien lastensa kohdalla.
Mitä tarkoittaa perheen hylkääminen?? Voihan se pois muuttanut osapuoli tavata lapsiaan ihan säännöllisesti ja useinkin. Jos on kiinnostunut. Ja jos se lasten äiti vaan antaa - on olemassa naisia, jotka ovat sitä mieltä ettei hänen lapset tarvitse isää, koska hän itse ei ole kiinnostunut lastensa isästä. Ja estetään tapaaamisia.
älyttömään parisuhteeseen ei saa tehdä lapsia!
Nainen kuitenkin haluaa lapsen ihan väkisin! Ei ajattele ollenkaan millaista on lapsena elää tuollaisessa "vinoutuneessa parisuhteessa"...kunhan saa omat halunsa tyydytettyä.
HYVÄ RUPI!
Järjen ääni ei olekaan kokonaan kadonnut suomi24:llä!
totta...
Missä vaiheessa se parisuhde on vinoutunut ? Entäs jos kaikki on ok ja on hyvin vielä sittenkin kun lapsi tai lapsia on, mutta vasta lasten teon jälkeen alkaa mennä pieleen? Ja kumman vika se sitten on? Naisenko, koska nainen on raskaana ja nainen synnyttää?
Lapsen tekoon tarvitaan käsittääkseni kaksi ja nimenomaan mies ja nainen. Mikä on miehen osuus lapsen hankinnassa ja haluamisessa? Onko mies niin aivoton tollo, ettei osaa sanoa EI kun nainen alkaa puhua lapsentekotoiveistaan? Jos nainen sanoo, että "et saa jos ei tehdä lasta" niin millainen on se mies, joka kuitenkin hyppää pukille vaikkei lasta haluakaan?
Ei ajattele ollenkaan vastuuta lapsesta, ei ajattele onko kykenevä tai kypsä lapsen kasvatukseen tai onko tuo nainen juuri se, jonka kanssa haluaa elää lopun ikäänsä, ei ajattele millaista on elää lapsena sellaisessa parisuhteessa jossa nyt itsekin kärvistelee - kunhan vaan saa omat halunsa ja himonsa tyydytettyä.
VAikka anteliaita naisia kulkee vapaaana vaikka miten paljon, vaikka voisi lopettaa sen suhteen viimeistään tuossa vaiheessa, tai vähintään puuhastella oman käden kautta onneen..
Oma lukunsa on sitten se, että nainen jättää pillerit pois salaa mieheltä ja sillä tavalla hankkiutuu raskaaksi vastoin miehen tahtoa - siitä ei nyt olekaan kyse, vaan siitä, kun kumpikin osapuoli MYÖS MIES tietoisesti ryhtyy lapsentekopuuhiin.
Ja sitten kun menee pieleen ja tulee ero ja parisuhde on helvetti ja lasten elämä helvettiä - niin vika on naisessa, aina naisessa? "mitäs teit lapsia".
Entäs mies? Mitäs teki lapsia sille hullulle ämmälle, olisi miettinyt asioita etukäteen.
Vinoutunut suhde on aina vinoutunut. Jompi kumpi vain on sulkenut silmänsä siltä. Yleensä nainen, joka kiihkeästi haluaa sen perheen, huolimatta siitä mitä todellisuudessa on ympärillä.
Nainen ei välitä, vaikka mies ei lapsia halua, hän haluaa ja hänellä on oikeus (?) vauvakuumeen perusteella.
Kaikille miehille EI anneta ikinä mahdollisuutta edes sanoa mielipidettään lapsista.
Oletko itse sanonut, ettei saa, jos ei tehdä lasta? Oikea ja rehti tapa suhtautua niinkin vastuulliseen asiaan kuin lapsi?
Olen kyllä totaalisen eri mieltä! Raukkamaista on painostaa, oli uhrina sitten kumpi vaan!
Pitäisi NAISENKIN sen verran ymmärtää, että panostamisella ei saa aikaan sitä kuin vapaaehtoisesti!
SEN TAKIA LAINAAN VAPAASTI SINUA TÄHÄN JATKOKSI, SILLÄ SE SOPI ERITTÄIN HYVIN MYÖS TOISINPÄIN, SIIS NAINEN EI AJATTELE:
Ei NAiNEN ajattele ollenkaan vastuuta lapsesta, ei ajattele onko HÄN kykenevä tai kypsä lapsen kasvatukseen tai onko tuo HOMMAAN PAINOSTETTU MIES juuri se, jonka kanssa haluaa elää lopun ikäänsä, ei ajattele millaista on elää lapsena sellaisessa parisuhteessa jossa nyt itsekin kärvistelee - kunhan vaan saa omat halunsa ja himonsa tyydytettyä.
VAikka anteliaita MIEHIÄ kulkee vapaaana vaikka miten paljon, vaikka voisi lopettaa sen suhteen viimeistään tuossa vaiheessa, tai vähintään puuhastella oman käden kautta onneen.. NAISEN KANNALTA VAIN HARMI ETTEI HÄN PÄÄSE ONNEENSA OMAN KÄDEN KAUTTA, TIETÄÄKSENI SORMI EI OLE KENENKÄÄN ISÄ...EN OLE SILTI IHAN VARMA!
Lapsen hankkiminen ON ASIA, jossa EI SAA painostaa yhtään! Naisen helmasynti on se, että hän kuittaa panostamalla saadun "luvan" vaapaaehtoisuudeksi! On kuin tekisi puukolla uhaten lapsen...oikeudessakaan ei mikään asia päde, jossa on taustalla uhkaamalla ja painostamalla saatu etu!
JOS minun mieheni sanoisi MINUN ALOITTEESEENI, "joo tehdään sitten kun sinä haluat", minä pyörtäisin koko homman silloin.
Odottaisin NIIN KAUAN, että mieheni kysyy ITSE OMA-ALOITTEISESTI ASIAA MINULTA, jolloin voisin olla varma, että hänkin sitä tahtoo.
Mutta minulla onkin periaatteita ja kärsivällisyyttä. Useimmilla naisilla ei ole...
Kysymys onkin siis nyt siitä, että minusta ei painostamalla saatu "lupa" ole pätevä. Sinun mielestäsi on.
Sinä et välitä siitä, vaikka tiedät painostaneesi, minun omatuntoni taas ei jättäisi moista juttua rekisteröimättä. Lisäksi ajattelisin lapsen tulevaa elämää vinoutuneessa parisuhteessa, jossa AINOASTAAN minä olen ollut aloitteellinen osapuoli.
En muuten edes USKALTAISI alkaa hommaan vain omasta aloitteestani tietäen, että mies ei ole omasta halustaan mukana!! Sehän on kuin alkaisi yh:ksi saman tien!
"Kysymys onkin siis nyt siitä, että minusta ei painostamalla saatu "lupa" ole pätevä. Sinun mielestäsi on.
Sinä et välitä siitä, vaikka tiedät painostaneesi, minun omatuntoni taas ei jättäisi moista juttua rekisteröimättä. Lisäksi ajattelisin lapsen tulevaa elämää vinoutuneessa parisuhteessa, jossa AINOASTAAN minä olen ollut aloitteellinen osapuoli. "
???? olenkohan nyt kirjoittanut epäselvästi. Kun en ole ollenkaan sitä mieltä, että painostamalla saatu lupa lapsen tekoon olisi hyväksyttävää.
MInä vaan edelleen kyseenalaistan tämän väittämän, että nainen tahtoo, nainen painostaa, nainen haluaa ja sitten miesparka joutuu isäksi.. ja sitten erotaan, ei olla ajateltu , ei otettu vastuuta, ja tämä kaikki nimenomaan naisen niskaan. Minä vastuuttaisin myös miehen kun lapsen hankinnasta, perheen perustamisesta yms. puhutaan.
Jos minun tarinani kiinnostaa, niin kerrottakoon että kuten nimimerkistäkin näkee, elän uusperheessä. Meillä on yhteinen lapsi, joka on maailmaan alkuunlaitettu yhteisellä päätöksellä. Minulla ei ollut tarvetta painostaa, monestakin syystä: Minulla oli jo lapsia edellisestä liitosta, joten synnytys ja raskaus on koettu, äitiys oli jo olemassa .. ja pelkäsin eroa - en halunnut uudelleen isäntöntä lasta ja yksinhuoltajuutta, se on raskasta myös lapselle.
Lisäksi jo itse raskaus ja synnytys pelotti, sillä tiesin ettei niistä tule helppoja.
Miehellä oli sama tilanne - hänelläkin jo lapsia, isyys oli jo olemassa ja niin edelleen.
Yhteinen lapsemme on siis harkittu ja pohdittu ja yhdessä maailmaan laitettu. Loppu on Luojan käsissä.
Ja ne exien kanssa tehnyt lapset - ei niitäkään painostamalla tai kiristämällä ole alulle pukattu. En ryhdy yksityiskohtaisesti selittelemään miksi ja miksi ei toisin. Se ei ole se oleellinen juttu tässä keskustelussa, minun elämäni.
Vaan se, että vastuu lasten tekemisestä on myös miehellä, ei yksin naisella. Jos nainen on niin pöljä, että haluaa hinnalla millä hyvänsä lapsen ja perheen - niin pöljä on se mieskin, joka ei osaa sanoa EI ja ajatella omilla aivoillaan ja lähteä pois suhteesta, erota siitä naisesta, jos mies kerran ei halua lasta!! Pöljä on mieskin, jos ei suutaan saa auki ja sanottua, että ei, en halua nyt lasta elämäämme siksi että.. plaaplaa. Turha on sitten vinkua täällä kovaa kohtaloaan ja elatusmaksuja tai sitä, että joutuu elämään perhehelvetissä.
Vastuu lapsen tekemisestä ja perhe-elämästä on molemmilla. Tasapuolisesti, miehellä ja naisella. Myös miehen kuuluisi osata sanoa ei. Jos ei osaa, on turha vinkua sitten kun maito on kaatunut. Ja on tyhmää lykätä kaikki vastuu lapsesta naiselle ! Typerä on ollut nainen, jos on tehnyt lapsen vaikka mies ei ole halunnut, mutta typerä on mies, jos ei osaa suutaan avata ja toimia jos ei halua lasta, mutta nainen haluaa.
Ja kun sitten se mukula on maailmassa, ja huomaa että elämä on helvettiä, on parempi erota kuin kierouttaa ja vammauttaa paitsi itsenä ja kumppaninsa myös ennenkaikkea ne lapset - jos edes siinä vaiheessa nähtäisi asia lapsen kannalta, eikä vaan omalta.
Jos muuten nimimerkkini olisi joku toinen, etkä tietäisi että olen uusperheellinen, suhtautuisit minun mielipiteeseeni toisella tavalla, neutraalimmin. Lukisit myös mitä kirjoitan, etkä vetäisi omia virheellisiä johtopäätöksiä.
äitini sanoi aina, että nainen on perheen "sisäänostaja".
Valitsee miehen, joka on sopiva myös lasten isäksi.
Ottaa vastaan lapset, kun niiden aika tulee. Koska vain naisella on tunneälyä niin paljon, että homma menee oikein.
En kyl ikinä kysyny, mitä sitte, jos nainen ei täytä tuota tunneälykriteeriä...
Tuosta ei:n sanomisesta, kyl ne monet sanoo, mut kaikki naiset ei noteeraa.
Käys muuten lukemassa parisuhde palstalta "timon"(?) juttu oliko se ny jotain "muija ei tyydy mihinkään" tai jotain. Tositarina vielä tältä illalta jopa. Ihan paha olo tuli kun luin.
Itselläni tekee tiukkaa huolehtia muutamasta omasta lapsesta ja saada heille edes joululahjat ja nyt puolisolla on tuplasti enemmän lapsia, niin en yksinkertaisesti pysty hankkimaan niin paljon lahjoja tai ostamaan edes ruokaa, kun puolisoni perhe syö normaalistikin tuplasti enemmän kuin oma perheeni. Kyse ei ole aina välittämisestä vaan että ei ole mitään mahdollisuuksia.