Päädyimme vaimon kanssa tässä joulun alla siihen, että yhteiselämästä ei tule mitään. Meillä on yksi lapsi, alle kouluikäinen. Vaimo heti sanoi, että aikoo vaatia yksinhuoltoa, vetosi käytännön syihin, esim. joihinkin terveydenhoitojärjestelyihin. Luulen, että kyse on ainakin yhtä paljon kostosta tms. Emme ole vielä mistään asioista, kuten elatusmaksuista tai tapaamisista sopineet. Millaisia kokemuksia on yksinhuollosta niillä, jotka ovat ns. etävanhempana? Tuliko ongelmia? Eli kannattaako ruveta tappelemaan yhteishuoltajuudesta?
Kiitoksia asiallisista vastauksista ja hyvää joulua kaikille.
Kiitoksia asiallisista vastauksista ja hyvää joulua kaikille.
Vastaukset 18
Vanhimmat
tietysti Vaimosi kannattaa yksinhuoltajuutta,eihän hänen silloin tarvitse kysellä Sinulta mitään.
Yhteishuoltajuus toimii vain jos ero voidaan hoitaa sopuisasti yhteisestä tahdosta, jossa todella sovitaan raamit, miten toimitaan.
Yhteishuoltajuus antaa myös koston mahdollisuuden: kun "suurista" päätöksistä lapsen suhteen voi aina esittää eriävän mielipiteen, eikä se vanhempi, jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu, todella pysty toimimaan kunnolla. Omalla kohdallani oli yhteishuoltajuus, eikä se toiminut koskaan! Ex torpedoi kaikki esitykseni. Toisaalta, hänellä ei koskaan ollut parempaa vaihtoehtoa esittää, eikä myöskään tavannut säännöllisesti lapsiaan, vaikka siihen totisesti olisi ollut mahdollisuus. - Pyri itse yksinhuoltajaksi! (ellet ole ollut se vanhempi, joka on ollut "aina poissa", siinä tapauksessa on kai ihan sama, miten järjestyy). Neuvon kuitenkin, että jos tai kun, eroat lapsesi äidistä, älä eroa myös lapsesta!
Itselläni ei ole mitään syytä yrittää torpedoida lapseni ja lapsen äidin elämää. Sellainen paha juttu on vain, että lapsen äiti on työnsä perusteella näiden tilanteiden ammattilainen ja osaa varmasti käyttää hyväkseen kaikki mahdolliset keinot, jos ei saa järjestelyjä mieleisekseen. Pitäisikö heti hankkia asianajaja tai muuta lakiapua, että pystyy pitämään puolensa? Mitä sellainen apu maksaa? saako esim. yhteis- ja yksinhuoltajaliitosta apua?
Jos on pelkoa, että homma menee syystä tai toisesta riitelyksi, yksipuoliseksi saneluksi tai jyräämiseksi (yhteiskunnassa syy lähtökohteisesti miehessä, jos nainen sen niin tahtoo esittää) -- niin ole lakimieheen jo nyt yhteydessä. Paljon voit itsekin ottaa selvää asioista ja valmistautua ennakkoon tosiasioilla ja argumenteilla kansasi tueksi.
Ja rauhallisesti, älä provosoidu vaikka mikä olisi. Mutta älä myöskään alistu lastenvalvojalla. Jos tuntuu ettei lähestyminen ole puolueeton, niin varaudu siihenkin että mennään oikeuteen. Mutta, se on viimeinen vaihtoehto. Periaatteista tai "muutamista kympeistä" sinne ei kannata mennä riitelemään, mutta oikeudusta kyllä (kun ei muutakaan voi).
Ja lastenvalvoja vahvistaa tekemänne sopimuksen, ei oikeuslaitos. Sitten ellei lastenvalvojallakaan synny yhteistä sopua, niin riitaan tulee aikanaan oikeuden käsittely ja päätös.
En osaa sanoa, saako noista liitoista apua, kysy sieltä. Riippuu tuloistasi, saat kunnallisesta oikeusaputoimistosta apua ilmaiseksi, sekin kannattaa tarkistaa. Miksei alan ammattilainen voi pyrkiä tekemään toisen vanhemman elämän hankalaksi tällaisessa tilanteessa? Varmasti osaa hoitaa sen omaksi edukseen, mutta kiusanteko tai jopa kostokin on mahdollista. Riippuu tietysti lähtökohdista, millainen suhde isällä on ollut lapsee(ii)n ja/tai puolisoon tilanteessa, joka johti eroon.
Kokemukseni on, että lakiapua kannattaa hankkia, vaikka se ei autakaan siihen, mikä kohdallani oli aikoinaan ajankohtainen, "velvoittamaan" isä tapaamaan säännöllisesti lapsiaan. Tiedän tosin tapauksia, joissa, useimmiten äiti, on todella torpedoinut isän mahdollisuudet tavata lapsiaan. Isät ovat olleet kuukausia, jopa vuosia, näkemättä lapsiaan, ja ovat todella yrittäneet. Minä yritin saada hänet tapaamaan lapsia, uhkailemalla ja kiristämälläkin, mutta en onnistunut. Nyt hänen on myöhäistä enää yrittääkään luoda kunnon suhdetta lapsiin, se on hänen kohdallaan menetetty peli, vaikka nyt näyttää katuvan tapahtunutta.
Vain yksinkertainen toimii, eli minusta yksinhuoltajuus on järkevämpi vaihtoehto.
Mutta katso, että elatusapusopimus on kohtuullinen ja toimii tarvittaessa molempiin suuntiin. Järkevintä olisi, että sopimus tehtäisiin heti kaksisuuntaiseksi, eli jos käy kuitenkin niin, että lapset ovat sinulla, sinun ei tarvitsse maksaa silloin sekä lasten kuluja että elatusapua. Riski on melkoinen, jos äiti väsähtää.
On päätös sitten yksin- tai yhteishuoltajuus, niin katso, että sovitte kirjallisesti hyvin tarkkaan tapaamisista. Viikonloput, kaikki juhlapäivät ja lomat (ainakin joulu, uusivuosi, hiihtoloma, juhannus, syysloma) Tyyliin: joka toinen joulu alkaen isällä ja joka toinen joulu äidillä alkaen isästä vuonna 2004. Etävänhempi hakee lapsen päivää ennen jouluaattoa klo 18.00 ja lähivanhempi hakee lapsen takaisin toisena joulupäivänä klo 18.00. Paperista tulee ainakin parin A4:n pituinen, eikä sitä tarvitse noudattaa niin kauan kuin homma pelaa muuten. Tuo on kuitenkin erittäin tärkeä sopimus molempien kannalta, jos jokin alkaa tökkiä. Samaan sopimukseen kannattaa laittaa myös selkeät ehdot ulkomaanmatkoille.
Ja tee sopimukset ainan muotoon etäv. lähiv. eikä nimillä, koska osat voivat muuttua.
Yksityiskohtaista sopimusta tapaamisista on vaikea tehdä, koska itse olen vuorotyössä eli sopimusta tyyliin "joka toinen viikonloppu minulla joka toinen viikonloppu äidillä" ei onnistu. Tapaamisten sopiminen on käytännössä mahdollista vain n. kuukaudeksi kerrallaan ilta- ja viikonlopputyövuorojeni takia. Entä miten pitäisi sopia lapsen kulkemisista kodista toiseen, jos etäisyyttä on kymmeniä kilometrejä?
... ja kaiken suosittelen sopimaan ...
Eli, ei ole olemassa standardimallia tai -kuponkia joka sun allekirjoitettava. Oletko tullut ajatelleeksi, että voit tehdä ihan oman ehdotuksen (ja omin sanoin ... ei tarvii juristia). Esimerkiksi juuri summittaiseen vuorotyöhösi perustuen voisit ehdottaa että tapaamisen kokonaispäivät "tasaantuvat" kuukaudessa (ilmoitat kuukautta ennen, tai miten sitten tiedätkin työvuorosi), voit velvoittaa itsesi antamaan vuorolistasi etävanhemmalle (jottei tule sumutuksen vaikutusta .. otan lapsen kun mun ´"siviilimenoihin" passaa - tyyliin).
Mielikuvitusta ja sopimista hyvä mies (ja nainen)!
Matkoista etälle kannattaa sopia lastenvalvojalla, esim. että toinen vastaa tuonista ja toinen hakemisesta. Meillä molemmat totesivat sen oikeudenmukaiseksi, ja kukapa ei voisi...
Pidättehän lapsen edun myös kokoajan mielessä, ja laitatte henkilökohtaiset helvettinne taka-alalle. Muuten on kohta kolme onnetonta ihmisiä maailmassa, joista yksi tahtomattaan...
PS. ja muistathan juhlapyhät ja lomatkin miettiä ...
Meillä onneksi ero oli sopuisa, eukko löi syliini 7 kk ikäisen ja lähti ryyppään. Sen jälkeen käynyt 4 kertaa kahden vuoden aikana lastaan tapaamassa.
Viime keväänä hain yksinhuoltajuutta ja sain sen heti, riitelemättä, siis KäO:sta.
Jos suinkin mahdollista, kannattaa asiat sopia, ikävää on tosin se että yleensä myöhemmin ilmenee ongelmia, esim tapaamisissa, mutta sovussa ensin kannattaa yrittää.
Moi,
Ihan ekaksi, ikävä tapaus .. jälleen kaksi erinomaista ihmistä ovat joutuneet toistensa huonoon seuran. Onneksi tulemana oli jotakin rakasta ja huoltamisen arvoista.
Valitettavan usein lastenvalvojalla mies on heikoilla, ellei ole hyvin valmistautunut. Kannattaa muistaa, että aivan kaikki on sovittavissa, ja jos ei yhteistä ymmärrystä synny, niin ainoa instanssi joka voi asiat määrätä on tuomari (ei siis "sossun tädit" vaikka niin usein luulevatkin).
Yhteishuoltajuus on lähtökohta, ellet ole väkivaltainen tai/ja alkoholisti (tai rankempaa). Olethan ottanut selvää mitä yhteishuoltajuus merkitsee, ja mistä luovut ellet sitä vaadi?
Tilanteessasi on tulossa paljon muutakin pohdittavaa ja sovittavaa. Kannattaa "verkottua" jotta saa parhaat neuvot ja tietää varoa "sudenkuopat". Täältä voi saada hyviä kommentteja ... ja voi olla saamatta ( = älä ota ittees femakkojen vaahtoamista). Eli, suuntaa osoitteeseen:
http://www.elatusvelvolliset.net/
(kun menet Helsingin seudun sivuille valikosta "yhdistysten sivut", ja sieltä valikkoon palvelut, josta keskusteluun ... niin johan alkaa kuvio hahmottumaan)
VOIMIA ja MALTTIA sinulle toivon !!!
Meillä on yhteishuolto, olen etävanhempi, mies.
Käytännössä yhteishuoltajuudella ei ole meille ollut mitään merkitystä. Mitään isoja asioita ei ole ollut. Nimenmuutosta en hyväksyisi, ex tietää sen, eipä ole ehdottamassakaan. About kaiken muun sitten hyväksyisinkin.
Asia on minulle tärkeä ihan tunnepohjalta; minusta tuntui, että jollen saisi yhteishuoltajuutta, minut olisi tuomittu kelvottomaksi isäksi.
No, me nyt ollaan silleen huono esimerkki, että meillä 7 vuoden eron aikana on ollut vain pari riitaa, eikä nekään nyt mitään vakavia; ex joskus väsyneenä rähissyt, kun en olekaan pomppinut lastenvahdiksi.
Läheiseni sopivat, että käytännön syistä avoeron jälkeen lapsen huoltajuus jäi ainoastaan äidille. Äiti tapettiin.... ja vaikka läheiseni olikin tunnustanut isyytensä ei ollutkaan selvää, että hän sai lapsen.... Lainoppineet selvittivät, että tuossa tilanteessa oli ratkaiseva merkitys sillä, että oli merkitty yksinhuoltajuus. Lapsi meni aluksi viranomaisten huomaan ja vasta pitkällisten selvitysten jälkeen pääsi isälleen.
Tälläinenkin asia pitäisi huomioida jotenkin ennakkoon.
Lapsen etu on että yhteishuoltajuus. Siis tulevaisuuteen katsottuna. Unohda riita ja tämä hetki. Aikuistuttuaan lapsellasi on oikeus sinun perintöön, harva miettii tätä, ellet itse sitten halua jättää lapsesi kylmäkiskoisesti ulos omaisuudestasi. Sekin aika vielä koittaa, ja aikahan menee nopeasti eteenpäin, se kun kohtelee kaikkia tasavertaisesti.
Kumpikin voi tehdä lapsen kanssa mitä haluaa, mennä ja matkustella, mutta passinhankintaan tarvitaan molempien allekirjoitukset. Jos yksinhuoltajuus on kysessä. Toinen voi rajoittaa matkustamista, se vaatii aina luvan. Hoítoasioihin sillä ei ole merkitystä. Tieto kulkee molemmille vanhemmille jos annat osoitteesi. Toki kannattaahan kertoa jos on esim. lapsi ollut sairaana, lääkekuurilla yms.
Ehdotan yhteishuoltajuutta. Hakekaa oikeuden päätös asiaan. Se ei ole liioittelua vaan viisas teko. Se on nopea tapa. ÄLÄ LUOTA SUULLISEEN SOPIMUKSEEN!! Vaimoni haastoi minut käräjille. Suostuin kaikkeen, kokonaisuus ratkaisi.
Pari vuotta myöhemmin hän halusi lähteä oikeuteen hakemaan korotusta elatusmaksuihin. Mutta nyt se oikeuden päätös ei antanut siihen mahdollisuutta, siitä ei valitettu aikoinaan. Olen noudattanut pilkulleen sopimusta, myös enemmän, vaatteita olen ostanut lapsille, mutta en rahaa anna, ainakaan tilisiirtona. Tällöin voitaisiin osoittaa että sehän voi maksaa enemmän kuin alunperin sovittiin.
Hyvää alkavaa vuotta ja voimia sinulle.
PS. Mieti kuitenkin vielä eroa... ellet itse sitä halua. Ei se elämä paljon muutu paremmaksi. Tosin minulla kyllä muuttui, ja jokainen elatusmaksu on ollut jokaisen lantin arvoinen. Harkitse tarkkaan. Unohda maallinen omaisuus, ellei se ole sinulle ylitsepääsemätön asia. Älä provosoi äläkä provosoidu.
Lapsi on rintaperillinen, oli vanhempi yhteishuoltaja tai ei. Itse asiassa lapselta ei voi kieltää lakiosaa.
En ottanut lakiosaa sellaisena kuin se on, olet oikeassa.
huoltajuus ehdottomasti ja lakimies. Silloin ei tuleva exäsi voi ottaa lastasi mukaan ulkomaille, ilman sinun tietämättä, tai ehkä muuttaa sinne lapsen kanssa. Olen kyllä sitä mieltä, että mieti eroa tarkkaan, kannattaako.
ehdottomasti yhteishuoltajuus. Mikään byrokratia ym ei ole sellainen että toisella olisi oikeus yksinhuoltajuuteen.
kunhan olet miettinyt että haluat ottaa osaa lapsesi elämään nyt ja 15 vuoden päästä. Koskee mm rakkautta ja rahaa.
Sitten voitte miettiä tapaamisajat mikä on ihan toinen juttu.
Vaikuttaa nimittäin kostolta tuo yksinhuoltajuuden vaatiminen eri pykäliin/virastohin vedoten.
Eli jos lapsesi ei sinua kiinnosta anna yksinhuoltajuus, jos kiinnostaa hoida yhteishuoltajuus.
no joo oon itteki eronnu ja meil on yhteishuoltajuus sujuu hyvin.sillon on molemmilla oikeus ottaa kantaa lapsiin koskeviin asioihin suosittelen jos välit muuten ok!!!!!!!