Pelottaako?

Ehkä ei naisissa sinänsä pelota mikään. Ehkä se olet vain sinä, joka pelotat? Jos sinun persoonassasi on joitain piirteitä, joita sinä et tiedosta, mutta jotka saavat miehet "pelkäämään" sinua? Hankala sanoa...itselläni hieman sama homma, mutta toisin päin...

naisessa mitään pelättävää ole. Sehän on vaan kiva, että nainen pysyy tolpillaan ihan itsekin.

Olen kyllä aika usein tavannut sellaisia naisia, jotka selittävät asian noin. Sanovat että ovat niin vahvoja, että miehet pelkää ja siksi ovat yksin. Todellisuudessa nämä ovat täysiä sosiopaatteja, joita kiinnostaa vain oma itse. Tämä ei ole mikään yleistys, mutta tapahtuu kyllä aika usein valitettavasti.

"oman mielipiteensä aina julki tuova..."

Tuo nyt ei toimi naisetnkaan kanssa, niin miksi miesten sitten?

Jos nainen on ystävällinen, avoin ja toisen aina huomioon ottava, niin ei pitäis olla vaikeuksia löytää miestä. Joko tämä nainen ei oikeasti ole tällainen, hänessä on jokin karmea ominaisuus, jota kestetään jonkin aika kaiken muun avulla tai tämä nainen etsii sitä elämänsä miestä sieltä Tiikeristä.

Olen itsekin sanonut naiselle tuon saman asian tässä aivan hiljattain. Hänessä minua pelotti se asia, että olisin rakastunut niin totaalisesti, että kaikki varovaisuus ois häipyny. Nainen valitti että kaikki kyllä tykkää, mutta aina ne lähtee käveleen tms. Hän tuntui ihastuvan kauhean helposti ja kovasti oli mies haussa.

Käytiin muutaman kerran kahvilla ja baarissa. Tulin sihen tulokseen, että mitään ei saa, jos ei uskalla riskeerata. Hän oli sitten löytänyt jo toisen tilalle ja oli kovin ihastunut tähän mieheen. Hyvää joulua voi perkele!

Nyt hän sitten taas otti yhteyttä ja halusi nähdä. Tais lähtee mies menevään, kun sai haluamansa. Se on vaan semmonen juttu, että minä en odottele missään vaihtopenkillä, jos sattuis jossain välissä neidille kelpaamaan.

No eipä pelota mikään. Ei kyllä liiemmin myöskään kiinnosta naiset, jotka brassailevat "vahvuudella".

Sopivan provosoiva aloitus sinulla ja siitä on hyvä jatkaa.

"Onko nyt näin että miehen saalistusvietti herää tällaiseen naiseen
törmätessä, et onkohan mussa tarpeeksi äijää taltuttamaan villikissa?"

Ei välttämättä ole. Mikä saa sinut kuvittelemaan, että olisit jonkinlainen
"villikissa"? Miksi sinut pitäisi taltuttaa? Ei oikea elämä sentään
mitään action-elokuvaa tai villiä videopeliä ole. Niissä taltutetaan
milloin ketäkin.

"...ja pikkuhiljaa aletaankin kaipaamaan rauhallista, hiljaista
edustusrouvaa joka nätisti hymyilee kainalossa, ja asettaa aina miehensä
elämän rullaamisen etusijalle."

Hymyilevä nainen on kaunis ja hektisen elämänmenon vastapainoksi
rauhallinen kotielämä on antoisaa. Oletko tullut koskaan kokeilleeksi,
miten mukavaa on hetkiseksi pysähtyä ja takkatuleen tuijotellen vain olla
ja "kainaloida"? Koska rauhallisuudesta ja hyvästä itsetunnosta on tullut
toisensa pois sulkevia ominaisuuksia?

"Vaikka nainen olisi sama ystävällinen, avoin ja toisen aina huomioon
ottava, mutta myös puolensa pitävä ja oman mielipiteensä aina julki tuova,
niin kummasti arvostus näitä tiettyjä piirteitä kohtaan tuntuu muuttuvan
riippuen suhteen laadusta."

Niinpä. Vaan mitäs jos kyse onkin siitä, että aika harvat voimakastahtoiset
naiset kykenevät hillitsemään haluaan dominoida suhteen edetessä
vakiintuneeksi? Sitä ei välttämättä itse edes huomaa. Sivusta seuraava
näkee muutoksen helposti. Lienee sanomattakin selvää, että suuri(n) osa
miehistä ei halua, että heitä pomotetaan. Jos nainen tosiaan säilyttää
ystävällisen ja toisen huomioon ottavan asenteen, arvostuksen muutos on
miehen päänsärky - ei naisen. Silloin on vain parasta katsella sellaista
miesseuraa, jolla päänsärkyä ei esiinny.

"Itsetunnoltaan hyvin vahvat miehet ihailevat jatkossakin vahvaa naistaan,
mutta entä valtaosa suomalaisista turokaisista?"

Todella ystävällinen ja toiset huomioonottava kommentti sinulta, vai mitä? ;)

"Onko teille parisuhteessa pääasia että nainen pönkittää teidän itsetuntoa
nielemällä omat mielipiteensä, palvelemalla sängyssä, keittiössä, lasten
äitinä, tukena ja hoitajana?"

Ei edes sivuasia. Nuoleskeleva asenne lähinnä ällöttää. Voisi myös kysyä,
kenen itsetuntoa muka pönkittää kumppani, joka on kuin mikäkin hiirulainen?

"Tunnetteko tällaisen naisen kanssa olevanne enemmän MIES, kuin
alistumattoman naisen kanssa."

Tunnut olevan kovin kiinnostunut "taltuttamisen" ja "alistamisen" teemoista
parisuhteessa. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi sellaista vaihtoehtoa
parisuhdemallina, että siinä vallitsisi tasa-arvo? Suhde, jossa puhalletaan
yhteen hiileen yhteisiin päämääriin pyrkien ja toistensa vahvuuksia ja
heikkouksia kunnioittaen. Ollakseen tasa-arvoinen ei tarvitse olla
samanlainen. Minun mielestäni. Mitä mieltä sinä olet?

"Vai lähteekö kaikki äiti-poika suhteesta? Ehkä mies tiedostamattaan kokee
voimakkaan naisen kanssa joutuvansa takaisin äidin "hallintaan", varsinkin
jos miehen suhde äitiinsä on ollut vaikea."

Hyvä huomio sinulta. Useissa tapauksissa näin varmaankin on. Huomattavan
dominoivan äidin kasvattina voin helposti kuvitella, että heppoisella
itsetunnolla varustettu mies saa "mutsipakokauhun" tavatessaan voimakkaan
persoonallisuuden omaavan naisen. Äitien kasvattejahan meistä miehistä
valtaosa on; yksinhuoltajaisien pojat lienee melko harvalukuinen
kansanryhmä.

"Eli mikä teitä naisessa pelottaa??"

Ehdotan seuraavaa: asetu peilin eteen ja esitä siellä näkyvälle naiselle kysymys "mikä tuossa naisessa pelottaa miehiä?". Jos rehellisyytesi riittää, et ehkä pidä vastauksesta, mutta koskas elämä rehellistä olisi silkkihansikkain kohdellut :)

Olen kanssasi samoilla linjoilla vaikkakaan en ehkä samanluonteinen. En ainakaan kuvailisi itseäni noin!

Olen rempseä, hieman poikamainen, kiinnostunut hyvinkin erilaisista asioista kuin suurin osa naisista, tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa ja olen mielelläni miesseurassa yhtenä kavereista. En osaa ajatella sukupuolta minkäänlaisena rajoittavana tekijänä suuntaan tai toiseen, teen mitä tykkään enkä ymmärrä pelätä edes turvallisuuteni puolesta. Otan ihmiset ihmisinä, nuoret, vanhat, känniset, hullut, sossupummit, voin jutella esim. baarissa kenen kanssa vaan. En pidä ketään toista arvokkaampana tai arvottomampana. Nuorempana pukeutumiseni ja hiustyylini olivat hieman erikoisia.

Nimenomaan luonteenlaatuni tuntuu viehättävän miehiä välillä kovastikin, ulkonäön perusteella en usko ihailijoita ympärilleni sankoin joukoin kerääväni. Ja siitä luonteenlaadusta nimenomaan on tullut sanomista aina kun olen itse johonkuhun ihastunut ja alkanut seurustelemaan: Kaikki miespuoliset tuttavat on ensialkuun karistettava tuttavapiiristä kokonaan. Baarissa ei pahemmin tule enää outojen ihmisten kanssa pulistua, "laitapuolen kulkijoita" harva ihminen varsinkaan nykypäivänä kestää. Tanssiminen ei onnistu, äijä muuten tylsistyy yksikseen pöydässä. Ulkonäkökin on aivan perseestä, miksen voi ikinä ostaa ja pitää kukkamekkoa??? Suitsia vedetään kaikin tavoin, muokataan perinteiseen rooliin.

Koska olen pohjimmiltani kiltti ihminen ja rakastuessani hyvinkin pitkäpinnainen niin yritän tietenkin saada omalta osaltani kompromisseja aikaiseksi. Ihmettelen vaan miksei miehet voi alunperinkin etsiä sitä kukkamekkoista runotyttöä, miksi sekaantua minuun kun minussa on kuitenkin kaikki niin väärin? Ainakin kerran suhdepelleily on päättynyt siihen että lopulta olen sitten ollut täysin alistettu, minkä jälkeen aletaan ihmettelemään miksei enää naurata ja lopulta kyllästytään ja jätetään. Nykyään kuvittelen osaavani pitää paremmin puoliani mutta huomaan jälleen elämäni muuttuneen aika radikaalistikin sitten sinkkuaikojen, eikä välttämättä omasta tahdostani ja ilman kipuiluja...

...palautteesta! Tarkoituksenani ei ollut arvostella miehiä yleensä, vaikka kirjoituksestani ehkä sen kuvan saikin. Yleistin aika rankasti, kun pääasiassa kertoilin elämäni suuresta rakkaudesta jonka menetin. Pelkoa tosin herätän useimmissa miehissä. Selvennän vähän.

Kuvailut vahva, voimakas ja villikissa ovat kaikki muilta ihmisiltä kuulemiani kommentteja. Kuulen jatkuvasti tapaamiltani ihmisiltä siitä kuinka sosiaalinen, ystävällinen ja kaikkien kaveri olen. Sekä miehet että naiset hakeutuvat seuraani. Omaan vahvat mielipiteet ja se ilmeisesti herättää luottamusta, koska kaveriporukoissa minulta haetaan viimeistä sanaa ja päätöksiä tilanteissakin, joissa itse pyrin pysyttelemään hiljaa taka-alalla.

Olen se ystävä jolta haetaan tukea ja turvaa kun elämä potkii. Toisten itseäni kohtaan osoittama luottamus on asia jonka edessä olen nöyrä, ja arvostan sen korkealle. Ehkä annan itsestäni vahvan kuvan, koska en juuri koskaan ole avautunut muille asioista jotka raskaiten ovat painaneet. Itken itkuni yksin, läheiset voivat sen perusteella luulla että tätä tyttöä ei juuri mikään hetkauta.

Olen joutunut jo lapsena oppimaan pitämään huolen itsestäni. Olen selviytyjä, ja tätä roolia on vaikea karistaa parisuhteessakaan. Tokihan kaikki toivovat että heillä olisi joku joka pitää huolta, näin itsekin. Ristiriitaisesti avun pyytäminen tai vastaanottaminen on kuitenkin minulle hyvin vaikeaa. Minulle on tärkeätä olla sekä henkisesti että taloudellisesti riipumaton muista ihmisistä, vaikka läheiseni ovat elämässäni ykkösenä. En ikinä pyydä mitään enkä ketään. Jopa rahan lainaaminen ärsyttää itseäni, vaikka mies olisi valmis antamaan ja tarjoamaankin, joka sentin maksan pikimmiten takaisin. Ravintoloissakin maksan juomani itse vaikka tarjoajia löytyykin.

Viihdyn hyvin yksinkin, vaikka se ei ikinä ole ollut ainoa vaihtoehto. Seurustelen tälläkin hetkellä, ja ottajia löytyy jatkuvasti muitakin. Viihdyn kotona miehen kainalossa. Aiemmin mainitessani hiljaa kainalossa hymyilemisestä, tarkoitin lähinnä sitä edustamista. Miksi naisen pitäisi viikoittain käydä seuraamassa miehensä reenejä ja pelejä, on minulla omatkin harrastukseni. Koska mies lähtee seuraamaan jumppatuntiani ja kannustamaan venytyksissä?...aika hiljaista on ollut:)

Olen suora, rehellinen ja jätkämäinen. Olen aina viihtynyt paremmin mies- kuin naisporukoissa. Ulkoisesti olen kuitenkin hyvin naisellinen. Näytän kuulemma nuorelta Brigitte Bardolta ja omaan c-kupin luomut. Olen jyrkästi sekä henkistä että fyysistä väkivaltaa vastaan, enkä korota edes ääntäni ennenkuin minulle karjutaan.

Olen kuitenkin aina valmis taistelemaan ja puolustamaan itseäni ja läheisiäni kaikkea sortoa vastaan. Useimmiten viimeinen sana jääkin minulle, ellei tilanteeseen liity fyysistä väkivaltaa. Olen se tyttö joka menee väliin puolustamaan miespuolista kaveriaan, jos joku käy tämän päälle. Järjettömän tyhmää, mutta oma turvallisuus ei ehdi edes käydä mielessä kun läheinen on pulassa. Seurauksena olenkin pari kertaa saanut nyrkkiä naamaan vieraalta mieheltä. Yksi turokainen jopa juoksi kiinni ja potki ympäri kehoa kun makasin jo maassa. Ei mitään yleistystä, mutta kyllä näitä suomalaisia miehiä löytyy jotka tietävät miten tällainen 52-kiloinen nuori tyttö saadaan hiljaiseksi, ja elämä taas rullaamaan! Ehkä olen tosiaan niin niin pelottava!!

Iloista Joulua!!! :)

Naisen pitää osata sanoa jos häntä on hänen mielestään kohdeltu väärin. Mutta jos naisella on mielipiteitä, on hän aina ennenkin ollut bitch, joten kyllä heikkoitsetuntoiset miehet ottavat mieluummin kynnysmaton itselleen... Ja tälläisiä kynnysmattoja on nämäkin palstat pullollan.. Lue: "Mies on jo vuosikausia nimitellyt, pitäisikö lähteä", "miksi mies käy vieraissa?" MIEHET VAAN YKSINKERTAISESTI TARVITSEVAT NAISEN JOKA OEI NIPOTA TURHISTA MUTTA ON TIUKKA!

Anteeksi, kun vastaan, vaikka kysymys oli suunnattu miehille. Mietityttää vaan, että oliskohan niin, että kun uskaltaa olla heikko, on vasta sitten vahva? Vahvuuttaan julistava nainen (minäkin ennen...) ei ole oikeasti vahva ja pelottaakohan miehiä siinä se, että sieltä alta paljastuukin jotain muuta..?
En tiedä, funtsin vaan...