näiden vuosien jälkeen olet oppinut tuntemaan minut tosi huonosti...suhteemme ei ole koskaan toiminut ja sinä olet siihen tyytyväinen. minä en enää jaksa. minulla on ollut toinen mies puoli vuotta. hän antaa minulle sen hellyyden mitä en ole koskaan sinulta saanut.
muutan pois uudenvuoden jälkeen.
minä rakastin sinua joskus...mutta enää en jaksa yrittää.
anna anteeksi.
muutan pois uudenvuoden jälkeen.
minä rakastin sinua joskus...mutta enää en jaksa yrittää.
anna anteeksi.
Vastaukset 31
Vanhimmat
vaikka en ukkos olekaan
Hauska nimimerkki.
Eikö ole kanttia sanoa tuota miehelle suoraan, kun täällä siitä kirjoitat?
Tuskani on suuri päätöksesi jälkeen, suurempi kuin mikään koskaan kohtaamani tai kuviteltavissa oleva tuskani. Toimit juuri niin kuin edellinen vaimonikin teki. Luulin hänetkin tuntevani, mutta tunteeko toista lopulta koskaan, olen alkanut sitä epäilemään. Toivon, että teet erostamme mahdollisimman helpon, etkä itsekkäästi jattele vain omia tunteitasi. Ja jos kohtalo niin määrää, anna meille vielä mahdollisuus uuteen alkuun. Älä polta siltoja mahdollisessa vihassasi, jos sitä koet. Olihan meillä kuitenkin paljon hyvääkin matkan varrella. Joku tekosi tuomitsisikin, mutta minä en voi sitä tehdä, koska yhteen menemiseen tarvitaan kaksi, kuten tarvitaan eroonkin ja kariutuneeseen suhteeseenkin kaksi. Toivon vain että tulet onnelliseksi,mutta eniten toivon että kaikki olisi vain pahaa unta ja kohta heräisin siitä sinä jälleen vierelläni. Uskoisin että lähtösi opettaa minullekin paljon, ja tahtoissin kaiken hyvittää. Kaivaten, nyt ja aina, kuitenkin.
katsoitko koskaan miltä näytin tai mietitkö koskaan miltä minusta tuntui kun tyrkkäsit käteni pois,tai kun et tahtonut halata tai pitää sylissä..näiden vuosien jälkeen et osaa edes sanoa silmieni väriä.
sanoin että minusta tuntuu pahalta mutta mietitkö koskaan miksi...miksi minä en ollut enää onnellinen sinun kanssasi.Minä tarvitsin enemmän kuin mitä koskaan sinulta sain,itse annoin sinulle kaiken mitä pystyin. minulla ei ole enää sinulle mitään annettavaa. olisit joskus pysähtynyt kuuntelemaan,kysynyt miltä minusta tuntuu. nyt on siihen jo liian myöhäistä..menen ennenkuin hajoan ja muutun yhtä kylmäksi kuin sinä.
*ja nyt viimein kun mä lähden teen sen sydämeni tähden vaikka syvältä se vielä kouraisee,oma pikkuvaimo rakas enää palaakaan ei takas,jätin avaimet ja kirjeen pöydälle...*
Kaksi vuotta, vuoden jokaisena päivänä olen esittänyt itselleni juuri nuo samat kysymykset, jotka sinä nyt minulle esität. Yhä uudelleen ja uudelleen käyn yhteisiä vuosiamme läpi. Ja vasta lähtösi sai minut näkemään, kuinka väärässä olin, kuinka väärin toimin sinua kohtaan. Jos olisi jokin keino, edes jokin mahdollisuus kelata aikaa tääksepäin, ati jos olisi mahdollisuus kaikki sinulle hyvittää ja alkaa alusta, sen tekisin varmasti. Niitän nyt sitä mitä kylvin, mutta en silti tahtoisi että sinä joutuisit kylvämään nyt mitään mikä myöhemmin koskisi sinua itseäsi, koska en haluaisi että satutat kaunista sisimpääsi tekemällä kuitenkin väärin, pettämällä puolisioasi. Eikö olisi parempi, että sanot sen suoraan, kirje ei lähtöäsi voi selittää, niin pitkää kirjettä ei ole olemassakaan.
En aio surkutella tilannettani, hyväksyn sen nyt niinkuin miehen tuleekin, enkä anteeksi pyytämällä pysty enää tilannetta korjaamaan. Niin suurta anteeksipyyntöä ei varmaan ole olemassakaan, mikä tähän sopisi. Toivon vain ettei tuo tekosi jonka nyt teet, aja sinua juuri kohti sitä kylmyyttä tai kovuutta, josta puhuit. Syyllisyys on valtava taakka kantaa. Moni saman teon tehnyt siitä kertoo.
Tiedän sinun menneen, itken ja valvon öitäni (rehellisesti, en marttyyrina tai itsesäälissä)varmasti vielä kauan. Se kovuus mikä minussa oli, muuttui yhtä suureksi herkkyydeksi, muutti maailmani, ja sai minussa aikaan muutoksen, jonka opettelemisessa menee aikaa. Vasta nyt arvostan naisena juuri sinua, enkä pidä vain itsestäänselvyytenä, vaimona. Mutta nyt se on myöhäistä, minä mokasin. Meni kymmenen vuotta mokata, mutta vain yksi hetki tajuta mokansa. Nyt elän se seuranani, tuskan viitta hartioilla. Toivottavasti kuitenkin joskus vielä saan osoittaa uuden paremman minäni jollekin, rakastaa ja huolehtia hänestä, sallia hänen lähestyä minua, ja kertoa mitä hän tuntee, siihen olin suhteessamme liian kiireinen ja kireä. Ja siksi taistelen tänä päivänä kaikkia eroja vastaan, jos se vain on mahdollista. En toki tarkoita että kaikki vaimonsa hakkaajat, tai umpijuopot saisivat aviossa edelleenkin hakata vaimojaan,eli on perusteltujakin eroja.
Mutta meillä ei ollut niin (ex-puolisoni kanssa siis), meillä ei vain ollut aikaa riittävästi toisillemme. Ja nykyään paljon jo puhutaankin siitä, että aviopareilla töiden, ja etenkin vuorotöiden takia on liian vähän aikaa toisilleen.Siihen kaatui se suhde, monen hyvän vuodewn jälkeen.
Nyt tajuan sen, että sinä koit asiat paljon tarkkanäköisemmin, paljon herkemmin, paljon syvemmin kuin minä. Niin tyhmä voi älykäskin ihminen olla. Mutta elämä opettaa, ja ainakin minä opin tämän läksyn.
Älä satuta itseäsi, ja opeta uusi miehesi heti alusta kuuntelemaan sinun tunteitasi. Olet siinä aivan oikeassa.
"Annoit kaiken minkä pystyit", ja uskollisuus ei kuulunut näihin asioihin ko?
niin monta kertaa olisin tarvinnut tukeasi...sinä et vain kyennyt sitä antamaan,tai sitten et vain nähnyt minun pahaa oloani.loppuajasta en enää edes yrittänyt kertoa mitä minulle kuului...huomasitko sen? jouduin turvautumaan toisiin ihmisiin jotka ymmärsivät jo minut nähdessään,miten paljon kärsin tästä kylmästä liitostamme. minulla oli ihmisen ikävä.en osannutkaan kuolettaa samalla tavalla tunteitani kuin sinä...vaikka luulin siihen pystyväni jotta liittomme olisi kestänyt hautaan asti.ei tarvittu kuin ihminen,joka kuunteli,ymmärsi,halasi ja piti sylissään...niin pienestä minä olen onnellinen.sinulle se oli vähäpätöinen asia,minulle koko maailma...kun on joku josta pitää kiinni.
niin paljon asioita,jotka olisivat voineet mennä toisin..niin paljon oli tuskaa jota minä yksin kärsin,ilman sinun tukeasi.puhumatonta puhetta...pahoja ja hyviä asioita.
olisin tarvinnut sinua todella paljon silloin,kun yritin lähteä ensimmäisen kerran,silloin lopullisesti koko maanpäältä...muistatko?minulla oli silloin syvä masennus.kaipasin todella tukeasi ja ymmärrystä,syliä jossa ne suuret huolet olisivat olleet yhteisiä eikä vain minun...se oli raskasta aikaa.minulla ei ollut silloin mitään syytä elää..sinun kylmyytesi satutti niin kovasti.en tiedä käsititkö koskaan miten lähellä olin onnistua silloin...
en osaa itkeä tätä eroa.itkin ensimmäisten vuosiemme aikaan varmaan kaikki kyyneleeni,mitä sisälleni oli suhteeseemme varattuna.niin ne ilon- kuin ne kaikki surunkin kyyneleet.myönnän kyllä että tuntuu pahalta..lupasinhan rakastaa sinua loppuun asti.mutta en pystynytkään siihen ilman vastakaikua.niin osaamaton minä olen.
nyt on jouluaattoyö,enkä tiedä missä olet.kysyin,mutta sanoit että se ei minulle kuulu..eihän se pian kuulukaan. minun uusi rakkauteni tietää minun valvovan..sinä et.
Tyhjän saa pyytämättäkin. Maailma on täynnä
ihanteitteni naisia. He eivät ole kylmiä, las-
kelmoivia eikä kehnoja nostamaan itsetuntoani
perheenpäänä.
Höpö höpö. Joulua!
Oletko itse uskollinen rakastamalle naisellesi? Teetkö itse jotakin rakkautesi eteen?
että Jumalan Poika Jeesus rakastaa sinua?
Hän rakastaa sinua niin paljon, että meni ristipuuhun puolestasi, että saisit iankaikkisen elämän Taivaassa missä ei ole kipua.
Hän tuntee sinut paremmin kuin itse tunnet itsesi. Hän on sinut luonut.
Jokaisena tuskan ja kivun hetkenä Hän on ollut vierelläsi kokemassa tuskasi, ja odottanut vain että kutsuisit Häntä avuksesi.
Kun huusin Häntä avukseni tuskassani, Hän auttoi minua. Hän lohdutti minua niin paljon, että itkuni muuttui nauruksi :)
Hän on Herrani.
käsittämätöntä ettet ole huomannut koko aikana mitään..joko et välitä minun tekemisistäni tai sitten et vain ymmärrä selviä vihjeitä..
hei,näetkö--minä olen onnellinen???
en edes muistanut miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä--ilman että hän tyrkkää käteni pois..olisit joskus kokeillut sitä minuun.minä en olisi sinua työntänyt pois.nyt on siihen jo liian myöhäistä.
vielä muutama päivä..ja saan taas elää ja hengittää.
katkaista suhdettasi mieheesi ???
Olet raukkamainen ämmä !
Ja mitä tuota tänne tulet ilmoittamaan ?
Hoitaisit asiasi kuntoon siellä kotonasi tavalla tai toisella.
Janne-tonttu on ihan oikeassa!
minkä ihmeen takia sinun piti olla niin hidas, luulin sinua paljon nopeammaksi, ennen kuin sinut sai tänne perä-hikiälle, pornonkin imuutuksessa kestää ikuisuus...nyyh...
Tää on parempi kuin Kauniit ja Rohkeat!! Kuka jättää ja kenet ja koska huomaa ettei voikaan elää ilman sitä jonka jätti vaan jospa se naapurin kissan kaima olisikin juuri SE eijei kun kuitenkin jos entinen *nyyyyyyyyyyyh* ottaisi takas. Miksi olen niin väärin ymmärretty.
sanoin itse omalle miehelleni aamulla että minulla on toinen...saa nähdä nyt minne elämä kuljettaa.voimia.
Se oli rohkeasti tehty. Olet Hieno ihminen. Toivottavasti uusi miehesikin on samanlainen munaton luuseri, joka on sinun kanssasi vain parempaa odotellessa. Ja heti kun löytyy, muistaa tämän myös ilmoittaa sinulle. Ääliö!!!
Onnea uudelle eläälle, älä pyytle anteeksi jos toinen on ollut tuommoinen torvelo. Kumpa minäkin uskaltaisin moiseen ratkaisuun, kun vain nyhrään tässä kylmässä suhteessa vuodesta toiseen.
.. se jättäminen loppujen lopuksin niin vaikeeta oo. Ite jätin vajaa vuos sitten jätkän, joka piti mua itsestäänselvyytenä. Se ei koskenu muhun jos ei ollu vailla, ja sillonki vaan välttämättömän.. se ei välittäny tuntuko musta hyvältä vai pahalta, siitä vaan et itestään tuntu hyvälle..
Se ei välittäny mun henkisestä hyvinvoinnista, ei ylipäätään mistään mikä liitty muhun. Olin yli neljä vuotta sille vaan kodinhoitaja/panopuu. Ei sellasessa suhteessa kannata elää, siinä vaan satuttaa itseään. Mä sairastuin sen suhteen aikana syvään masennukseen ja alotin terapian, mut oon eron jälkeen voinu paljon paremmin. :)
Mut voimia sulle ja yritä saada ittes ajoissa ylös.. :)
Ei ihme ettet enää jaksa,kun sinulla on toinen mies.
Jos olet todella pettänyt hänen kanssaan miestäsi,niin voi mies parkaa.
Jonain päivänä sinä petät taas sitä toista miestä.
Älä ihmeessä nyt jätä miestäsi.Se ei kannata.
Suomessa on nykyään liikaa avioeroja.
Käytä energiasi sensijaan miehesi hellimiseen.
Panosta siihen.Jokaisena päivänä.
Aloita jo tänään,niin uskon että et tule katumaan.
Heh, itse ajattelin vähän samalla lailla. Niin metsä vastaa, niinkuin sinne huudetaan. Hyvää jatkoa sinulle. Osaat ajatella.
Kiitos.Elämä on opettanut ja vetänyt suuntaan johon en olisi välttämättä halunnut ensin,mutta kun menetin pikkuvauvani kuoleman kautta,niin se herätti.
Pitkä oli taival kulkea tietä joka näyttää toisen ihmisen tarpeet,omaa kipeimpinä.
Huomasin aikaa myöten että se on onnellisuuden tie.
Vaikka joskus mielessäni purnaankin.
Näinhän se on. Kyllä näillä palstoilla ihmiset naukuvat usein niin mitättömistä asioista. Tuntuu ettei elämä ole vielä kaikkea opettanut. Itsekin opin tavallaan surun kautta, mikä on se todellinen kantava voima elämässä. Kun menetin äitini nuorena ja jouduin sen jälkeen pärjäämään omillani. Tälläisten asioiden ainoa hyvä puoli on, että se pakottaa palauttamaan asioiden oikeat mittasuhteet. Vielä kun löytäisin sinun laillasi ajattelevan naisen vierelleni. Onneksi tiedän, että heitäkin on. Harmi, ettei se ollut kahden pienen lapseni äiti :( Eiköhän se ajoittainen purnaaminen kuulu ihmisluontoon, en ainakaan voi väittää, ettei minulla olisi välillä huonoja hetkiä.
me todellakin olemme täällä vain kerran. elä se onnellisesti, hyvä ettet kauempaa sitä paskiaista, tunteetonta enää katsellut. jos hän ei tajua, että olet ihminen, hyvä että itse sen ymmärrät!
Ai..sen vuoksiko en ole sopinut rinnallesi enää aikoihin, olen huomannut aikeesi ja tekosi. Ne eivät ole kovin innostaneet minua. Ja tuon vuoksiko olet kiukutellut ja ollut minua kohtaan niin etäinen.
Tunnen suurta helpotusta kun sain aikeesi tietää ja annan anteeksi tekosi. Ole vapaa. Minä en etsi sinun kaltaista naista. Toivotan vain tulevalle parisuhteellesi menestystä. Toivottavasti hyväksyt tulevan partnerin pitemmäksi aikaa rinnallesi kuin minut.
mieheni...minä en ole sinulle kiukutellut enää vuosiin..se ei olisi hyödyttänyt mitään.Tämäkin sen kertoo,miten huonosti olet minua seurannut ja tuntemaan oppinut. Etäinen olen kyllä ollut,ja kuten sinulle sanoinkin-nyt tiedät miltä minusta on tuntunut nämä kaikki vuodet, kun toinen on etäinen ja kylmä.
Toivon,että osaat kertoa seuraajalleni tunnevammaisuudestasi,ja ihan ajoissa.Ettei tulisi lisää turhia kyyneleitä. Minä sain sen oppia itse kantapään kautta,typerys,kun en tahtonut uskoa mitä minulle sinusta oli kerrottu.
Toivon myös,että löydät naisen,joka kestää kauemmin kuin minä...kymmenen vuotta oli sinulle lyhyt aika,minulle se oli vuosituhat.
Huomasin juuri, että joku oli lainannut nimimerkkiäni, eli minä, alkuperäinen "miehesi"-nimimerkki, en ole enää ottanut asiaan kantaa, enkä enää ole sinulle kirjoittanut. Tilantesi on se nyt mikä se on, ja toivon että tulet onnelliseski uuden kanssa. Toivotan sinulle Hyvää Uutta Vuotta ja alkavaa parempaa elämää. Saatiin ainakin melkoinen "lukijakunta" aiheestamme, ja se on hyvä että asioista herää keskustelua.
Meillä kumppani on myös omiin asioihinsa keskittyvä, melko tunteeton ja "oman naiseutensa tunteva" (niin kuin hän asian ilmaisi).
Puhua on yritetty ja riideltykkin on.
Onko näinkin päin sattunéessa tapauksessa ainoa neuvo ero? En haluaisi tätä, kun on 2 lasta. Vieraita miehiä ei pitäisi kuvioissa olla.
Tätä henkisesti köyhää "hellyyserämaata" on jatkunut kuitenkin jo useamman vuoden.
Samoin meillä, kaksi lasta, pitkä yhteinen taival. Ja nyt mietin, miksi on oltu yhdessä, lastenko takia vai onko joskus ollut jotain rakkauttakin köyhyyden ja paremman toivon matkassa. Kun köyhyys on vähitellen raottanut itselleen ovea ja lapset ovat kasvaneet, on henkinen köyhyys ja rakkaudettomuus=välinpitämättömyys toisesta, tullut yhä vahvemmin esille. Kosketuksia, hellyyttä, läheisyyttä, ei ole koskaan enää. Televisiouutiset ja kaikki muu tekeminen hänelle ovat tärkeämpää kuin tekeminen kanssani. Niin, no, ruumiilliseen työhön esim. pöllimetsään, olen oikein sopiva kaveri.
Kaikki vapaa-ajat mietin puolisoni ottaessa kaljaa tai viintä yksin,: miksiköhän Jumala minut loi? Olisko sillä vielä jotain minullekin? No, toivo on vain siitä, että kuolema on elämää parempi asia.