Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    entäs nyt...

    Olen ollut naimisissa reilut 3 vuotta ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta, on ollut ala-ja ylämäkiä, mutta moraalisena ihmisenä en ole ikinä pettänyt eikä edes ole käynyt mielessä tehdä niin... nyt kuitenkin tapasin erään ihmisen, ollaan tunnettu jo vuosia ja aina pidetty toisistamme, juteltiin monta tuntia, ei oltu nähty pitkään aikaan ja siinä sitten tuli ilmi, että hän on aina ollut minuun ihastunut, mulla on ollut samanlaisia tunteita häntä kohtaan mutta kun oli naimisissa niin en ollut sanonut mitään. Vaikea asia tässä on se että me todella ollaan sielunkumppaneita ja olen aikasemminkin miettinyt että miksi me ei olla pari,mutta antanut asian olla koska en todellakaan arvannut hänen ajatuksiaan. Elämä ei tunnu nyt oikeudenmukaiselta.
    2386
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kannattaisi yrittää pysyä vain ystävinä ja katsoa miten se toimii.

    Äänestä

    Sielunkumppaneidenkin kanssa tulee arki vastaan. Se on ihan varma se. Ystävyys on tavallaan jatkuva kosintavaihe, hyvin harvoin tuodaan esille itsekkäitä ja nurjia puolia itsestään. Toista ollaan valmiita auttamaan ja tukemaan pyyteettä, kun ei ole ikäänkuin samoja riskejä mitä parisuhteessa. Sitten kun ystävyydestä muodostuu suhde, huomataan hyvin nopeasti että ei se nyt niin sielunkumppani ollutkaan. Helposti jopa syyllistetään jos toisella/kummallakin on mennyt olemassaoleva suhde poikki. Tätä ei usein tajuta, ennenkuin on myöhäistä.

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kuu kirjoitti:

    Olen ollut naimisissa reilut 3 vuotta ja yhdessä ollaan oltu 8 vuotta, on ollut ala-ja ylämäkiä, mutta moraalisena ihmisenä en ole ikinä pettänyt eikä edes ole käynyt mielessä tehdä niin... nyt kuitenkin tapasin erään ihmisen, ollaan tunnettu jo vuosia ja aina pidetty toisistamme, juteltiin monta tuntia, ei oltu nähty pitkään aikaan ja siinä sitten tuli ilmi, että hän on aina ollut minuun ihastunut, mulla on ollut samanlaisia tunteita häntä kohtaan mutta kun oli naimisissa niin en ollut sanonut mitään. Vaikea asia tässä on se että me todella ollaan sielunkumppaneita ja olen aikasemminkin miettinyt että miksi me ei olla pari,mutta antanut asian olla koska en todellakaan arvannut hänen ajatuksiaan. Elämä ei tunnu nyt oikeudenmukaiselta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu