Miksi en kelpaa miehelleni koskaan juhlapäivinä? Emme ole viettäneet yhtään juhlaa yhdessä seurustelumme (3 vuotta) aikana. Ei yhteisiä kokemuksia joulusta, uudesta vuodesta, juhannuksesta, vapusta...mistään). Nämä päivät hän viettää mieluummin vanhempiensa kanssa toisella paikkakunnalla, jossa vierailee muutenkin useamman kerran kuukaudessa! Minua ei ole koskaan pyydetty mukaan mihinkään hänen sukulaistensa juhliin tm. Olen kuitenkin tavannut hänen sukuaan muuten useamman kerran ja minusta itsestäni tuntuu siltä, että tapaamiset ovat sujuneet oikein mukavasti.
Itse olen viettänyt nämä joulut yksin, joka on oikeasti melkoisen masentavaa. Masentaa kun jokainen tuttu juhlii sitä perhepiirissään, rakkaittensa kanssa.... minulle nämä pyhät ovat painajaista!
Monta vuotta kannattaa odottaa, että pääsen osaksi rakastamani ihmisen juhlia? Itse itseäni en halua tuputtaa mukaan...se vasta säälittävää olisi!
Itse olen viettänyt nämä joulut yksin, joka on oikeasti melkoisen masentavaa. Masentaa kun jokainen tuttu juhlii sitä perhepiirissään, rakkaittensa kanssa.... minulle nämä pyhät ovat painajaista!
Monta vuotta kannattaa odottaa, että pääsen osaksi rakastamani ihmisen juhlia? Itse itseäni en halua tuputtaa mukaan...se vasta säälittävää olisi!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos sinä olet yksinäinen etkä mene lapsuuden perheesi luo, niin juttu tuntuu kyllä oudolta. Tulee väkisin ajatus, että hän ei ole vakavissaan kanssasi. Mitä hän on vastannut, kun olet asiaa jotenkin tiedustellut?
Minä kuulun niihin ihmisiin, jonka vanhemmat ovat jo kuolleet ja sisaruksiakaan minulla ei valitettavasti ole.
En ole koskaan suoraan kysynyt, koska en todellakaan halua anoa häneltä huomiota....toivon sen tulevan pyyteettömästi hänen puoleltaan.
Jospa hän olettaa, ettet haluakaan mukaan, koska et ole asiaa edes puheeksi ottanut! Kyllä asioista pitää puhua, ei kukaan ajatustenlukija ole. Outoa se silti miehesi puolelta on, mutta kysy häneltä. Jos vastaus ei miellytä, voihan olla, ettei hän ole arvoisesi mies!
Kysy poikaystävältäsi asiasta! Kyllä tärkeet jutut täytyy ottaa esille jos ne ei muuten tule. Tuntemukset näkyy kuitenkin käytöksessä tahtomattaankin, ei vissiinkään ole hyvä juttu käyttäytyä kummallisesti.
juttelin mieheni kanssa puhelimessa tänään asiasta. Ja hän ajattelee asian siten, että tällaiset juhlat ovat perheen tapahtumia. Minäkin voin osallistua niihin sitten, jos suhteemme joskus johtaa avo- tai avioliittoon.
Niistä ei kylläkään koskaan olla puhuttu kovinkaan vakavassa mielessä... ei kai auta muu kuin odottaa*huokaus*.
Todellakin outoa, kyllä hänen pitäisi ilman muuta pyytää sinua mukaan, joten hän ei jostain syystä halua sinua mukaan. Oudommaksi sen vielä tekee se, että olet tavannut hänen vanhemmat ja silloien ei ole ilmennyt mitään negatiivista.
Eipä tule muuta mieleen kuin, että sinne tulee esim. hänen entinen tyttöystävänsä ja se suhde elää vielä jotenkin.
sillä on perhe siellä toisella paikkakunnalla.
hmm....olen itsekin miettinyt sitä vaihtoehtoa, mutta en halua sanoa siitä ääneen....:o( pelkuri olen!
ääneen. Olet selvästi liialliseen kiltteyteen taipuvainen. Siitä ei ole mitään muuta kuin haittaa pidemmän päälle.
...ettei miehesi pyydä sinua juhliin mukaan. Ja vieläpä kun joudut olemaan yksin joulut ja juhannukset... Ei ihme, että masentaa. Tuntemuksesi on oikeutettu.
Jos miehestäsi tulisi avo- tai aviomiehesi, olisikohan sanottua, että sittenkään pääsisit joka juhlaan hänen kanssaan? Kyllä ne seurusteluaikana tällaiset jutut tulevat esille jatkuakseen papin aamenen jälkeenkin.