Taidan olla todella säälittävä..en tiedä edes kuuluuko tämä tälle palstalle.
Kuitenkin minuun sattuu, vaikka kyseessä on todella SÄÄLITTÄVÄ ja varmaankin pieni asia.
Eli:
Joululahjojen antaminen on nyt takana ja hyvä niin. Kaivaa vaan sellainen asia, että mieheni panosti lastensa lahjoihin oikein todella, niin rahallisesti kuin toiveiden mukaankin. Minun lahjani sitävastoin oli halpa, pikaisesti hankittu eikä yhtään minun tyyliseni. Itse käytin mieheni lahjaan 3 kertaa sen verran rahaa, mitä hän käytti minun lahjaani.
Kysymys: Ajattelevatko miehet tätä puolta lainkaan? Tunnen itseni todella loukatuksi. Lapsellista se varmaankin on... Muilla samoja kokemuksia?
Kuitenkin minuun sattuu, vaikka kyseessä on todella SÄÄLITTÄVÄ ja varmaankin pieni asia.
Eli:
Joululahjojen antaminen on nyt takana ja hyvä niin. Kaivaa vaan sellainen asia, että mieheni panosti lastensa lahjoihin oikein todella, niin rahallisesti kuin toiveiden mukaankin. Minun lahjani sitävastoin oli halpa, pikaisesti hankittu eikä yhtään minun tyyliseni. Itse käytin mieheni lahjaan 3 kertaa sen verran rahaa, mitä hän käytti minun lahjaani.
Kysymys: Ajattelevatko miehet tätä puolta lainkaan? Tunnen itseni todella loukatuksi. Lapsellista se varmaankin on... Muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 91
Vanhimmat
voi loukata tahallisesti. Minulla on siitä kokemusta. Toisaalta miehesi saattaa ajatella niin, että lapsille joululahjat ovat todella tärkeitä mutta eivät aikuisille. Meissä monissa vain asuu se pikkutyttö/poika koko elämän ajan ja toivoo lahjoja osoitukseksi siitä, miten paljon meitä rakastetaan...
..että puit tunteeni sanoiksi.
Tunnen itseni huonoksi siksi, että tunnen niin kuin tunnen. Mutta en voi sille mitään, että mieheni "satutti" minua..ihan tietämättään. Kamalinta on se, että en voi sanoa suoraan hänelle mikä sattuu.
Minulle lahja kuvastaa sitä, mitä jollekin ihmiselle merkitsen. Pikaisesti hankittu, merkityksetön lahja kertoo siitä, että olen välttämätön paha joka vain pitää hoitaa pois alta..
Satuttaa sellainen.
Onko sillä mitään väliä mitä maksaa mikäkin? Vertailetko lahjoja herranjumala...
Olet erittäin lapsellinen valitettavasti.
Ei pelkkä raha, vaan se kokonaisuus.
Olen alle 30v, ja tyyliini ei kuulu ikääntyneiden naisten korut ja vaatteet. Niitä mieheni minulle kuitenkin oli hankkinut lahjaksi. Mitä se siis kertoo? Oliko hän paneutunut jouluostoksiin ja ajatteliko hän ilahduttaa minua lahjallaan? Tunteeko hän minut ja tyylini..? Hmm..olen hieman eri mieltä.
ilmoita miehellesi että palautat ne kauppaan koska et pidä niistä,ei tyyliäsi. Oppiipahan miehesi samalla tuntemaan sinut ja tyylisi.
..aika loukkaavaa, mutta ei hullumpi juttu. Voisihan ne varmaan vaihtaa johonkin miellyttävämpään lahjaan vaikka yhdessäkin. Ehkä tämä omakin olotila helpottaisi..
Kerran mieheni toi minulle neilikkoja vaikka tiesi minun niitä inhoavan,mutta kun olivat olleet halpoja.Pidän niitä hautakukkina ja inhoan niitä tosi paljon.Sanoin miehelleni että en halua noita ja inhoan noita ja heitin ne roskiin...Sen jälkeen en koskaan saanut neilikkoja!!Seuraavat kukat olikin sitten ruusuja
Mitähän sitten tekis? En viitsisi ihan niin raa´asti paiskata lahjaansa kuitenkaan roskikseen...
Ehkäpä miesten ajatukset tyylistä eivät aina todellakaan lyö yksiin meidän naisten kanssa. Itse sain kerran mieheltäni lahjaksi silkkisen yöasun. Hänen mielestään se oli äärettömän seksikäs ja hyvännäköinen... ja minusta aivan kammottava! Kompromissina kuitenkin joskus pidän sitä ylläni, sen verran, että mieheni saa riisua sen pois ;)
Erään kerran sain sormuksen, joka oli todellakin järkyttävä... kävin vaihtamassa sen toisenlaiseen. Sen jälkeen en ole saanut koruja, mieheni on hankkinut lahjakortin koruliikkeeseen!
Teillä selvästikin homma toimii. Meidän pitänee alkaa harjoitella ja puhua =)
Hyvää uutta vuotta!
Kyllä tää kuulostaa omituiselta.
Miksi ihmeessä joku on sellaisen tyypin kanssa joka ei tunne toista sen vertaa että tietäisi mikä ilahduttaa?
Lahjan arvo ei todellakaan ole se mikä ratkaisee, vaan se että toinen antaa sen siksi että tietää sen ilahduttavan saajaa.
Onneksi ei ole moisia pulmia oman puolison kanssa. Huhhuijaa
Niin, kyse olikin lienee siitä, että vaikka toinen tunteekin kumppaninsa, niin onko valmis näkemään vaivaa sen eteen, että pyrkii hankkimaan lahjan joka on mieluinen. Se on perin loukkaavaa, että pikaisesti hakee rutiinin omaisesti kumppanilleen lahjan, joka ei varsinaisesti ole edes kumppanin tyyliä jne. Onnellisia ne, joilla rakas näkee hieman vaivaa ilahduttaakseen kumppaniaan...
Eihän se kai lapsellista oo...itsekin pettynyt,en saanu mitään...en synttäri lahjaks enkä joululahjaks...voi,voi.
Sain jo edellisessa suhteessani (avioliitossani) kokeilla miltä tuntuu, kun ex-mieheni unohti synttärini, hääpäivämme, joulut ja kaikki. Se valitettavasti satuttaa kamalasti oli sitten aikuinen tai lapsi. Ja näköjään sekin, että lahjaan ei panosteta ollenkaan, satuttaa ihan yhtä paljon. Etenkin, kun itse on omalla lahjallaan yrittänyt viestiä rakkautta..
Tultiin siihen tulokseen että kummallakin on jo kaikkea eikä ostettu toisillemme mitään. Sukulaisille, tuttaville ja pojallemme päätettiin yhdessä mitä ostetaan.
Erittäin lämminhenkinen ja mukava joulu oli. Loppui vaan lyhyeen kun miehen piti lähteä tänään töihin.
Ilmeisesti sinulle näyttää olevan kun sentään kolme kertaa halvemman lahjan sait? Sano suoraan miehellesi että antaa lahjakortin tästä lähtien että voit itse hankkia mieluisen lahjan ja samalla saat arvoltaan sellaisen minkä olet itse investoinut mieheesi eli sanot minkä hintaisen lahjakortin hankkii.
Se siinä olikin pointti, että mistä on kyse. Mitä se kertoo miehestäni, että hankkii minulle lahjan, jota en pidä, ei maksa juuri mitään ja on kaikkea muuta kuin minun näköiseni? Minulle lahjat edustavat välittämistä, rakkautta, toisen huomioimista jne. Mitä mieheni on ajatellut lahjaa hankkiessaan? Tuskin ainakaan minua..Lapsilleen hän osti kaikkea sitä, mitä lapset toivoivat rahaa säästämättä. Lahjakortti olisi ollut loistava lahja siinä mielessä, että olisin saanut vaikka jotain tarvitsemaani. Nyt saan piilotella lahjaani kaapin perällä pari kuukautta ja myydä sen sitten kirppiksellä...
Luulen, että moni meistä mittailee lahjan arvoa, joka tietysti voi muodostua muustakin kuin rahallisesta arvosta. Itse kiinnitän huomiota siihen, miten paljon mielikuvitusta tai vaivaa lahjan hankkimiseen tai tekemiseen on käytetty.
Ei se että ihminen on iältään aikuinen, merkitse sitä, että hän on välinpitämätön lahjojen suhteen. Itse ainakin pahastun, jos saan lahjaksi vaikkapa kodinkoneen. Sehän voi olla tosi tarpeellinen, mutta se ei ole minulle HENKILÖKOHTAISESTI. Toivon, että lahjan hankkija on ajatellut juuri minua. Näin varsinkin jos lahjoittaja on ihminen, jonka kanssa olen rakkaussuhteessa (aviomies, poikaystävä).
Tiesi mitä piti hankkia lapsille,lahjalista kenties...
Pyydä se lahjakortti lahjaksi niin ei tarvitse joka kerta pettyä. Se on yksinkertaista.
Ette taida paljon toistenne kanssa keskustella? Kannattaisi opetella ettei aina tarvitsi juhlapäiviä viettää miettimässä mitä sait mieheltäsi lahjaksi ja muutenkin kommunikointi on tärkeimpiä asioita suhteessa.
Se siinä kirpaiseekin, kun tätä lahjaa ei ole mietitty yhtään. Se ei oikeastaan voi olla edes minua varten hankittu. En käytä mitään sellaista vaatetta enkä korua, mitä pakettini piti sisällään..Mieheni ex-vaimon tyylille se kylläkin näyttää, mikä loukkaa kaikista eniten.
Eli lahjani ei kerro rakkaudesta, vaivannäöstä, minun ajattelemisestani eikä mielikuvituksesta. En taida olla sen arvoinen hänelle =(
Kyllä mieheni tuntee minut erittäin hyvin. Hän tietää harrastukseni, mielimusiikkini, tyylini (on ollut usein kaupoilla mukana) ja kokoni. Hän tietää mitä koruja käytän, sillä niitäkin hän on ollut mukanani ostamassa. Eli kyllä pitäisi olla kaikki minua koskevat hommat tiedossa juuri siksi, että puhutaan ja tehdään paljon yhdessä...
Minulla oli aivan sama tilanne. Sain todella halvan ja pikaisesti ostetun lahjan, johon ei oltu käytetty mielikuvitusta sen enempää kuin rahaakaan.
Se mikä minua eniten loukkaa, on että mieheni kyllä tietää minun tarvitsevan vaikka mitä, ja olen vihjaillutkin paljon (kaikki niistä ei edes olisi olleet kovin kalliita). Eli ei olisi ollut vaikeaa keksiä lahjaa minulle. Lisäksi miehelläni on varmaan 10 kertaa suuremmat tulot kuin minulla (olen hoitovapaalla). Silti tuhlasin mieheni lahjaan noin 30 % kuukausituloistani, mieheni ehkä noin 0,3 %. Itselläni on todella vähän rahaa käytettävissäni mihinkään ylimääräiseen ja ylellisyyteen. Minua olisi ollut todella helppoa ilahduttaa.
Raha ei todellakaan ole ainoastaan syynä loukkaantumiseeni. Olisin ilahtunut suuresti, jos mieheni olisi antanut minulle vaikka lahjan, joka ei maksa juuri mitään, mutta sen hankkimiseen olisi joutunut näkemään vähän vaivaa ja/tai mielikuvitusta.
Nyt olen ollut miehelleni hieman kiukkuinen, mutta en voi sanoa syytä kiukkuuni. Eihän tällaista asiaa ääneen voi sanoa =(
Olemme siis täysin ja kokonaan samassa tilanteessa. Onkohan niin, että miehet eivät oikeasti ajattele ollenkaan, vai mikä siinä mättää? Eivätkö miehet miellä sitä, että huolimattomasti ja säästeliäästi valittu lahja loukkaa?
Minulla on ehkä hieman siksikin epävarma olo, että yritän vielä etsiä paikkaa mieheni elämästä, jota ei tahdo löytyä millään. On tuntunut jo monesti siltä, että olen muutenkin hänen elämässään sellainen sivuseikka..
Kyllä miehet ajattelevat. Monet ajattelevat samoin kuin minäkin: tiettyihin päivämääriin sidoksissa oleva "lahjojen" ostaminen on jos ei nyt suorastaan typerää, niin ainakin omituista hömpötystä. Lapset ovat joululahjansa ansainneet, mutta että aikuiset... voi hyvänen aika! :(
Minusta tuntuu myös, että olen nykyään miehelleni sivuseikka. Ennen lapsia tilanne oli täysin erilainen. Mieheni lahjat olivat aina hyvällä maulla ja mielikuvituksella hankittuja, eikä rahaakaan oltu säästelty. Nykyisin tunnen olevani miehelleni vain kotiapulainen ja äiti hänen lapsilleen. Siksi olisin tyytyväinen, että mies edes pari kertaa vuodessa osoittaisi kiitollisuuttaan ja rakkauttaan mukavien lahjojen muodossa, vaikkei se tietysti ympärivuotista hellyydenpuutettani täysin korvaakaan.
Ymmärrän toki, että lapset muuttavat asioita ja on ihan luonnollista ja toivottavaakin jossain määrin ja joissakin tilanteissa, että lapset menevät etusijalle. Silti yritän itse vaalia suhdettamme ja pidän lahjojen antamista tärkeänä osana parisuhteen hoitoa varsinkin nyt, kun pienten lasten kanssa aikaa ja energiaa ei tahdo kauheasti parisuhteelle löytyä.
..miksi sitten jotkut miehet arvostavat naisiaan niin paljon, että antavat näille lahjaksi silkkipaperiin pakattuja kauniita (ja kalliita) alusvaatteita, hajuvesiä ja uskomattoman tyylikkäitä koruja? Miksi jotkut miehet ostavat vaimoilleen lahjakortteja alusvaateliikkeisiin jopa 180€:n arvosta, tai vievät naisiaan matkoille? Mitä heidän vaimonsa ovat tehneet sellaista, että ovat ansainneet ihania ja kauniita joululahjoja? Miksi nämä miehet rakastavat naisiaan niin paljon, että ovat valmiita näkemään vaivaa naistensa joululahjojen eteen? Eikä niitä lahjoja tarvitse sitoa yhteen päivään, mutta kun niitä ei tule muulloinkaan..
Ei siinä ole iällä mitään tekemistä, kun jaetaan joululahjoja (tai mitä vaan lahjoja). Moni 80v vanhuskin tuntee itsensä hylätyksi, jos ei saa lahjoja jouluna. Kyllä ne lahjat kielivät välittämisestä todella paljon..sori vaan..
... että heillä on varaa kalliisiin lahjoihin ja naiset ovat onnistuneet "kouluttamaan" heistä kalenteripellejä. Ei juurikaan mitään tekemistä arvostuksen ja välittämisen kanssa, vaan silkkaa lapsellista teatteria.
Rahalla ja tavaroillako nykyajan naisen "rakkaus" täytyy ostaa? Taidanpa katsella seurani hiukan toisin kriteerein kuin sen mukaan, millainen kiilto silmiin tulee lahjan hintaa arvioidessa :)
..ei meilläkään/miehelläni ole tiukkaa rahan kanssa. Rahaa kyllä löytyy kaikkeen muuhun, kuin minuun. En nyt marise siitä materiasta vaan siitä, että miksi minun eteeni ei voi nähdä vaivaa? Ei minua tarvitse ostaa, olisin kiitollinen jos olisin ansainnut murto-osankin siitä huomiosta, vaivasta ja rahasta, jota mieheni käyttää mm. lapsiinsa.
Valitettavasti tiedän miehiä, jotka ovat ilman vaimonsa toiveita tai "kouluttamista" (kuten asian ilmaisit) itse halunneet hankkia naiselleen hienoja lahjoja. Perusteet ovat olleet niinkin "lapsellista teatteria" kuin kuin se, että "Vaimoni jaksaa hoitaa kaikki kotityöt" ja "Aina se nousee aamulla kanssani aamukahville, vaikka saisi nukkua tunnin pitempään". Se on osa sitä kiitosta, joka on vuoden aikana jäänyt sanomatta ja osoittamatta. Mutta ei meillä vaan..
Niin ja siitä kalenterista vielä sen verran, että ei tarvitse olla edes joulu, JOS edes joskus muulloin sitten huomaisi. Mutta ei...
Valitettavasti minäkin tiedän miehiä, jotka kuittaavat kiitoksen, arvostuksen ja välittämisen kylvämällä rahaa lahjoihin ja rihkamaan. Ehkä jotkut naiset tyytyvät siihen, mutta itse en voisi kuvitellakaan, että halveksisin kumppanini minua kohtaan osoittamaa rakkautta kuittaamalla sen muutamalla esineellä.
Meni vuosia, että minulla sitä rahaa ei edes ollut kuin välttämättömimpään eikä aina edes siihen. Nyt on tilanne toinen ja rahaa käytän falskimmin, koska on mitä käyttää.
"Niin ja siitä kalenterista vielä sen verran, että ei tarvitse olla edes joulu, JOS edes joskus muulloin sitten huomaisi. Mutta ei..."
Todella ikävää, että olet päätynyt suhteeseen, jossa miehesi ei huomioi sinua :(
Mistähän kivenkolosta noita oikein aina vaan ryömii esiin?
Meillä lahjapapereista löytyi "vain" cd-levy kunkin omaa toivemusiikkia... ja nyt lähden laittamaan perheelleni aamupalan.
Herättäisinkö heidät sitten Pikku G:llä, Pizza Enricolla vai Cherillä?
Hyvää joulua Sinulle :)
Voihan jouluna lahjoja käyttää kaiken vuoden aikana unohtamansa kuittaamiseenkin, mutta silloinkin lahja menettää arvonsa. Taitolaji siis tämä lahjojen ostaminen.
Eihän ne levyt teillä ole "VAIN" levyjä. Niitä on mietitty ja tarkoituksena on ollut antaa lahja, josta toinen todella pitää, eikö? Se on sitä toisen huomioimista. Olisin itse ollut erittäin onnellinen, jos olisin saanut kauan toivomani DVD:n tai lahjakortin kenkäkauppaan. Se olisi kuvastanut sitä, että toinen tuntee minut ja on kuunnellut mitä puhun.
Kuulostaa ihanalta tuo mielimusiikilla ja aamupalalla herättäminen. Oikein hyvää joulua teille ja onnellista uuttavuotta!
Taidamme loppujen lopuksi puhua samasta asiasta, mutta heivasi semanttista kohinaa sekaan...
Sain ensin sen kuvan, että "rutisit" nimenomaan lahjojen arvottomuudesta ja "kiukuttelit" lahjojen ostamattomuudesta. Lisäviestit valaisevat tilannetta. Kysehän ei näköjään ollutkaan itse lahjoista, vaan siitä, että koet tulevasi kaikinpuolin laiminlyödyksi ja se nyt (taas kerran?) kärjistyi pintaan joululahjavalinnoissa... Pisara, joka saa saavin tulvimaan yli...
"Vain" levyjä - sitähän ne ovat sellaiselle, joka mittaa arvot euroin ja ihmist arvonimin. Anteeksi, että tuomitsin sinut turhan nopeasti ilman riittävää tietoa.
Meillä nähtiin aamupalapöydässä unisia, mutta hymyileviä kasvoja. Toivottavasti uusi vuosi tuo sinullekin aihetta hymyyn :)
Tämä joulu tosiaan oli vain jäävuoren huippu. Takana on pettymyksiä monena muunakin juhlapäivänä ja arkena. Eräs nainen kirjoitti mukavasti tuolla lopussa: "Tervetuloa hopeasijalle.." näin se taitaa olla..
En ymmärrä kuinka minä saan lapseni mahtumaan elämääni ilman, että se mitä lapseni kanssa teen, ei ole pois meidän suhteestamme. Herra on laittanut lapsensa edelle olin minä sitten sairaalassa, syntymäpäiväsankari tms. Joten haavoja on tosiaankin monta.
Mutta kiitos, että et pidä minua ihan naurettavana.
Vaali perhettäsi ja etenkin kumppaniasi. Teidän kahden rakkaudestahan ne lapsetkin ovat tulleet =)
Tervetuloa hopeasijalle :(
Kovinpa on hankala tilanteesi. Enkä edes osaa mitään neuvoa antaa, sillä oma avioliittoni aikanaan päättyi paljolti juuri siihen, että lapset aiheuttivat läpikäymättömän muurin lasteni äidin ja minun välille. Mitä siinä voi tehdä, jos toinen lakkaa olemasta, kun toinen keskittyy vain lapsiin?
Vaalin kumppaniani ja rakastan lapsiani - lasteni äiti vaan ei ymmärrä mitään sellaisesta kuin perhe :(
Tapaamisoikeuden puitteissa sattui nyt vaan olemaan se parempi joulu niistä joka toisesta...
Vai olette te eronneet..kuulostaa syyltä mikä taitaa johtaa meidänkin eroomme. Lakkaan joka kerta olemasta miehelleni, kun mieheni lapset tulevat tänne. Sain mennä yksin ystäväni hautajaisiin (ystäväni murhattiin), saan viettää syntymäpäiväni ilman miestäni ja jopa sairastaessani vakavasti hän jätti minut yksin jne. Kyllä pakostikin mietityttää rakastaako hän minua. Itse en hänelle niin tekisi.
Enkä voi sanoa olevani mustasukkainen hänen lapsistaan, sillä pidän niistä lapsista valtavasti. Ja onhan minulla omanikin.
Jotenkin joulu sai minut taas tuntemaan, että olen aivan mielettömän yksin..
Hmm... Olisiko niin, että meistä jotkut voivat ilahduttaa omaa rakastaan muutenkin kuin vain juhlapyhinä ja vain suurella rahalla ostetuilla lahjoilla?
Puhut koko ajan hyvästä mausta, tyylikkyydestä ja oman tyylisi tuntemisesta. Kävikö mielessäsi, että noista asioista on todella monenlaista makua. Se mikä on sinusta tyylikästä ei ole sitä esimerkiksi minusta. Silkkipaperiin pakatut kalliit alusvaatteet? 180 euron lahjakortti alusvaateliikkeeseen, "uskomattoman tyylikkäät korut"?? .... blaablaablaa.... Tekisi mieleni nauraa :D
Jos oma ja miehesi maku ja tyylitaju eivät osu kaikessa yksiin, niin ongelma on todella pinnallinen, materialistin ongelma. Oletko miettinyt mitä muuta kaikkea hienoa miehesi elämääsi tuo ja missä tilanteissa se näkyy? Ehkä miehelläsi on erilainen tapa näyttää rakkauttaan kuin joku pakkopullana tietyksi päiväksi keksimällä keksitty lahja.
MINUN mielestäni nuo mainitsemasi "hienot" lahjat eivät kerro antajastaan paljoakaan ja ovat varsin tavanomaisia. Ja rakkauden määrää kun lähdetään rahalla mittaamaan tai osoittamaan, niinkuin itse tunnut tekevän, niin on elämäkin aika tyhjille arvoille rakennettu.
Myydään tyylitaju, tarpeettomana.
Samoja kokemuksia on. Vaikka asia olisikin lapsellinen ja vähäpätöinen, sillä on täydellisen selvä vaikutus parisuhteeseen.
Mieheni ottaa aina lasten joululahjatoiveet huomioon ja ostaa heille sadoilla euroilla lahjoja; enemmän kuin hänellä olisi varaa. Minut huomioidaan jos jaksan ja viitsin pitää tarpeeksi kauan ääntä toiveistani. No en enää viitsi. Ei lahjoilla ole mitään merkitystä jos ne pitää kerjätä.
Ymmärrän aivan mitä tarkoitat. Lahjalla voi viestiä niiiin käsittämättömän paljon asioita.
Minulla on hyvä mieli; sain poikaystävältäni aivan ihanat lahjat; en ollut osannut odottaakaan. Hän oli todella miettinyt mistä pidän ja nähnyt vaivaa. Sain videon, cd:n ja kaksi sarjakuva-albumia. Mikään ei ollut helposti hankittu sillä makuni ei ole kovin keskiverto.
Mies voi olla kömpelö ja kulmikas, mutta näköjään osaa halutessaan ajatella, kuunnella ja huomioida.
Mies siis osaa HALUTESSAAN huomioida naisen toiveita ja tietää tämän mieluiset lahjat. Miksi siis mieheni ei ole ajatellut minua lainkaan lahjaa ostaessaan? Aika masentavaa miettiä mitä se kielii suhteestamme...
Ja minä kun luulin olevani tärkeä..tai ainakin toivoin niin.
..mille musta tuntu,kun poikaystäväni kysyi,minkä haluaisin lahjaksi..vastasin toiveeni(ihan edullista ns.)...ja aattona sitten....nothing....itse hän avasi lahjansa tyytyväisenä..Olen nielly vi*utuksen täs kaikes hiljasuudes.Tyhmä mies.Kun ei olisi tullut kysymään toivettani!Olisi vain reilusti sanonut,ettei hommaa mitään.ja minä odotan lahjaa...naurasko itelleen makeen naurun...
..otan osaa. Varmaan sattui tuollainen ajattelemattomuus. On jo todella raakaa, kun ei osta mitään. Meillä kävi niin viime vuonna. Sain sentään katsella kuinka tyytyväinen toinen oli. Tiedän siis miltä susta tuntuu. Yritä jaksaa. Ehkä se välittäminen näkyy jossain muussa...ehkä.
No siis nämä lahjajututhan ovat siis mahdottoman vaikeita. Ihmiset ovat niin erilaisia sen suhteen, millainen on juuri heidän mielestään se hyvä lahja ja vieläpä keneltä - juuri omaan kämppään muuttanut opiskelija on tyytyväinen saadessaan kotiväeltä silitysrautaa ja leivänpaahdinta, mutta poikaystävältä pitäisi sitten olla jotain erityistä, henkilökohtaista ja koko edellisen vuoden ajan mietittyä. Ostaisihan sitä itsekin aina kaikille jotain sellaista, jonka saadessaan jokainen olisi varpaat kippurassa onnesta. Ja joka ei olisi mielellään sellaista, jota tuo lahjan kohde on ilmoittanut tahtovansa, vaan mieluummin jotain Ihan Itse Tehtyä/Keksittyä, jotain, joka osoittaa, että lahjan antaja on miettinyt päänsä puhki savu korvista noussen, mikä toisen tekisi onnelliseksi. Mutta eihän se näin mene. Siskolle ostaa joululahjaksi ne tylsät lusikat, joita se toivoi, sen sijaan että neuloisi sen itsetehdyn villapuseron. Ja poikaystävä saa sen CD-levyn (joskin varmaan sellaisen, jota ei arvannut saavansa) kaikkien niiden mielessä välähtäneiden ei-niin-hyvältä-tuntuvien vaihtoehtojen sijaan. Ja sitten sitä tuntee muka siitä syyllisyyttä; kun en keksinyt parempaa, toivottavasti tämä nyt kelpaa eikä toinen pahoita mieltään kun en nähnyt enempää vaivaa ja lukenut toisen ajatuksia...
Aina ei jaksa/ehdi/viitsi panostaa kympillä taas uuteen joulu- tai synttärilahjaan. Vuosi toisensa jälkeen, riittäähän näitä. Joulun ollessa kyseessä lahjoja on usein ostettavana niin vino pino, että joidenkin läheisten kohdalla on helpotus antaa itselleen lupa päästä tänä vuonna vähän helpommalla. Joskus mielessä on kytenyt jo kauan täydellinen lahja, jonka sitten sopivan tilaisuuden tullen ostaa, joskus mieleen ei juolahda sitten kerrassaan mitään sukkia ja kalsareita lukuunottamatta (ja itse en todellakaan suostu ostamaan niitä lahjaksi).
Itse ostin poikaystävälleni synttärilahjaksi elokuussa tosi onnistuneen (ja hieman budjettini ylittävänkin) jutun, ja hän taas osti minulle syyskuussa synttärilahjaksi huomattavasti halvemman viherkasvin, senkin vain koska satuimme olemaan kukkakaupassa käymässä eikä hänellä ollut muutakaan keksittynä. Mikäs siinä, tarpeeseen sekin tuli. Nyt jouluna annoin hänelle edellämainitun CD:n, yritettyäni turhaan keksiä jotain persoonallisempaa ja iskevämpää. Olinhan panostanut jo siihen synttärilahjaan, joten en viitsinyt potkia itseäni joulun tähden sen enempää. Itse sain sitten taidekirjan, joka oli tosi yllätys, etukäteen mietitty ja erikseen jostain tilattu. Liittyi yhteiseen kesälomareissuumme Gotlantiin. Eli meillä siis toisinpäin tämä joululahjajuttu. Minä päästin itseni vähemmällä, mies oli keksinyt lahjan, joka oli kuin minulle tehty. Täysin päinvastoin kuin synttäreiden suhteen.
Tahdoin vain sanoa, että joskus niitä ideoita on, joskus ei. Ehkä (näin) seurustelun alkuaikoina sitä käyttää enemmän aikaa sen miettimiseen, mikä nimenomaan osoittaisi toiselle sitä rakkautta ja ajattelemista. Myöhemmin sitä ei jaksa niin vaivautua. Antaa suurimmaksi osaksi jotain muodon vuoksi (sitähän se joulu pohjimmiltaan on!) ja joskus sitä sitten vain välähtää. Ehkä me naiset olemme tässä vähän herkempiä, se täytynee myöntää. Mutta kyllä mekin osaamme sitten valittaa, kun pitää joulun alla juosta kaupungilla haalimassa paketteja koko suvulle ja kumminkaimoille ja kaikille jotain Erityistä ja Toivottua - ettei kukaan vaan ajattelisi meistä pahaa. Niinkuin me pahoin ajattelemme heistä, jotka ovat meitä vastaan loukanneet hankkimalla meille lahjan, joka ei ole tehty sydänverestä.
No meillä ei viimejouluna herra ostanut mulle mitään..mä käytin vähäisetkin rahani hänen lahjaansa. Syntymäpäivänäni herra heitti keittiön pöydälle cd-levyn, että tossa on. Ja nyt oli ilmeisesti juossut marketissa viimetingassa ja ostanut mitä ensimmäisenä käteen osui..lapsille alkoi ostamaan jo monta viikkoa sitten ja rahaa paloi.
Että kyllähän mä "armahdan", jos toinen edes YRITTÄISI.
Älä sitten osta itsekään mitään, ainakaan kovin kallista. Turha pahoittaa mieltään, jos kerran jo tietää etukäteen ettei lahjatoiveilleen saa vastakaikua.
Joulu, vuoden synkein juhla. Liikaa odotuksia, liikaa pettymyksiä. Ja jotkut nyt vaan eivät ole hyviä lahjojen oston kanssa. Joku ryyppää joulunpyhät ja aiheuttaa sillä läheisilleen pahaa mieltä. Minun poikaystäväni ei vastannut aaton teksiviestiini (vietämme joulua kumpikin kotiporukoidemme luona) ja vedin hetkeksi herneet nenääni siitä. Se muka osoitti, ettei toinen välitä... mutta muristessani asiasta hänelle joulupäivän iltana hän oli aidosti pahoillaan, ettei ollut arvannut mitä se minulle merkitsi. Oli lukenut sen vasta päivän myöhässä, ei ollut keksinyt mitään nasevaa vastausta ja oli päättänyt soittaa sitten myöhemmin. Ja minä kehittelin aivan turhaan kaikenlaisia katkeria ajatuksia...
Usein ihmiset eivät (onneksi) loukkaa toisiaan tahallaan. Ovat vain ajattelemattomia - ja toisaalta toinen osapuoli on sitten vastaavaswti herkästi loukkaantuva. Siinä on jo kelpo joulukriisin ainekset. Tuskin miehesikään haluaa aiheuttaa sinulle pahaa mieltä!
Kuten täällä on jo ehdotettu, sopikaa lahja-asia etukäteen ensi jouluna. Esitä toiveesi suoraan ja päättäkää paljonko kumpikin toisen lahjomiseen investoi.
On hienoa lukea asiallisia ja kannustavia viestejä. Kiitos omasta mielipiteestäsi.
Meillä joulu oli tosiaan vaan kaiken ikävän huipentuma, sääli sinänsä. Asioista on nyt keskusteltu ja tapeltu pari päivää ja olemme tulleet siihen tulokseen, että on parempi lähteä eri suuntiin. Ja tämä ei todellakaan liity itse lahjaan tai sen arvoon mitenkään. Ongelmat ovat syvemmällä. Mieheni kertoi eilen suoraan, ettei rakasta minua. Osaa rakastaa ainoastaan lapsiaan. Joten se lahja oli vain pisara meressä...
Kiitos kuitenkin sinulle =)
Noh, olihan siitä lahjakriisistä sitten hyötyäkin, tavallaan - saitte nostettua kissan pöydälle ja asiat selviksi. Eihän se tietysti koskaan kivaa ole, että se noin menee, mutta joskus kuitenkin parempi. Hyvää jatkoa ja parempaa vuotta 2004!
Hei, ja tervetuloa arkeen, jossa lahjojen ostaminen ei aina ole niin helppoa.
Itse pidän lahjojen ostamisesta, käytän siihen paljon aikaa, ja joskus paljon rahaakin. Mutta äitini ja veljeni eivät pidä lahjojen ostamisesta, koska he eivät koskaan keksi mitään "hyviä" lahjoja. Niinpä olemme ottaneet tavaksi "ostoslistojen" kirjoittamisen. Eli kirjoitamme marraskuussa listoja, joita lähetämme toisillemme. Listoihin laitamme asioita joita haluamme tai tarvitsemme (tyyliin: uudet lakanat, Celine Dionin uusin cd, joku Lehtolaisen kirja jne.). Vaihtoehtoja laitetaan useita, jopa parikymmentä (näin lahja tulee kuitenkin pienenä yllätyksenä, koska jouluun mennessä ehtii jo unohtaa, mitä kaikkea listalla on).
Ehkä teidänkin kannattaisi tehdä listoja? Itse tein sellaisen tänä vuonna miehellenikin, koska hän kertoi, ettei oikein keksi, mitä ostaisi minulle. (Aikasempina vuosina hän on ostanut tiettyä korusarjaa, mutta nyt osat ovat loppuneet.) Joten tein hänelle listan asioista ja esineistä joita haluaisin tai tarvitsisin. Tällä tavalla hänen on helpompi shoppailla lahjoja, ja minä saan jotakin josta varmasti pidän. Helppoa ja mukavaa.
Jos haluaa säilyttää tietyn yllätysmomentin kannattaa jättää turhan tarkat pyynnöt pois, eli voi pyytää "englantilaista dekkaria" eikä Minette Waltersin kirjaa, tai "lakanoita" eikä unikkolakanoita.
On totta, että lahjoja ostellessa tuntemus toisesta tulee hyvin esille. Entinen poikakaverini ei osanut lainkaan ostaa minulle lahjoja (osti mm. flanellipyjaaman vaikka olin viimeiset kaksi vuotta nukkunut joko alasti tai pienessä t-paidassa). Eli ei se kaikille ole helppoa, mutta kannattaa miettiä tätä lista-neuvoa ja tietysti keskustella asioista. Ehkä ei tänä jouluna enää, mutta viimeistään ensi jouluna. Kannattaa ehkä myös asettaa jonkin laisen noin-summan lahjoille. Eli päättäkää vaikka että pistätte 30e toistenne lahjoihin. Tällä tavalla vältytte tilannetta josta toinen on käyttänyt 10e ja toinen 110e.
Toivottavasti tästä oli edes jotakin apua.
Mukavaa joulun jatkoa!
Oli tuosta paljonkin apua. Ehkä se tosiaan helpottaa joulun tuomaa tuskaa monellakin tavalla. Ja jos lista on tarpeeksi pitkä, ei yllätysmomenttikaan katoa kokonaan.
Nyt jään marttyyrina nuolemaan haavojani ja yritän miettiä millä muulla tavoin mieheni osoittaa välittävänsä musta...(toivon löytäväni niitä)..
Kiva, jos pystyin edes vähän auttamaan. Minullakin on kokemusta tuollaisesta asiasta, ex-poikakaverini kun ei todellakaan osanut ostaa lahjoja. Ja minä olin liian nuori valitakseni, kärsin vain hiljaa. Jos olisin uskaltanut sanoa jotakin tai ehkä ehdoittaa lista-ratkaisua niin tuo osa suhteestamme olisi varmasti toiminut paremmin.
Vaikka kuinka yrittää vuoden aikana vihjaista miehelle (tai vanhemmille) mitä toivoo lahjaksi niin ei se aina toimi. Muisti kun monella on melko lyhyt ja itse lahjaostos tilanne on melko stressaava, varsinkin ennen joulua. Listaa on helppo noudattaa ja jos sen saa tarpeeksi ajoissa sitä ehtii tutkia ja miettiä, mitä ostaa.
Olen aivan varma, että miehesi rakastaa sinua, joten eiköhän niitä merkkejä löydy. Jos ei muusta, niin hyvän yön pususta tai halista tai muutamasta kauniista sanasta.
Arjen iloista kannattaa ottaa kaikki irti!
t: Saara
Onhan tuo muuten mukava ja hellä ukko. Tuota huomaavaisuutta pitää vaan alkaa treenaamaan. Olen ehkä hömppä, mutta tarvitsen joskus kukkia suukon seuraksi. Olen vaan rakastunut herraan, joka ei sellaista harrasta.
Ehkä ensi joulu on jo erilainen. Tämä meinaan kirpaisi pahasti =(
Kiitos vielä ja oikein hyvää uutta vuotta sinulle!
minusta ja miehestäni joulu on lasten juhla. Me ainakin panostamme jouluna lastemme lahjoihin. minä en itse ole koskaan ollut enkä odota mieheltäni jouluna lahjoja. Me voimme antaa pitkin vuotta toisillemme ja miksi ihmeessä sulle alusvaatteet pitäs miehen ostaa minä ainakin voin ostaa ne itsekin ja koruja voin käydä ostamassa mihin vuodenaikaan tahansa. En ole mikään huora joka miehen pitäs rahalla ja lahjoilla ostaa. Haluan olla itsenäinen ja ostaa itse. Me annamme toisillemme henkisesti paljon emme tarvi kaupallista hömppää suhteessamme.
Tuo huora nimitys kalskahti hieman ikävästi..Jos joululahja tekee naisesta miehelleen huoran, niin sitähän ovat sitten kaikki naiset, jotka ottavat mieheltään vastaan sentinkin ruokaan tai muuhun.
Mainitsit myös, että joulu on lasten juhla. olen kanssasi samaa mieltä. Mutta mikä on idea siinä, että lapsille ostetaan kamalasti lahjoja? Lahjat eivät koskaan ole olleet se joulun todellinen tarkoitus. Ovatko lahjat palkinto siitä, että on vuoden ollut kiltisti? Vai onko tarkoitus vaan tehdä lapset iloisiksi? Vai onko materialla tarkoitus kertoa, että lapsista välitetään? Eikös tämä kaikki sovi aikuisillekin...? Miksi siis miehen lahja lapselle olisi aito teko, mutta tekisi naisesta huoran?
Kannattaisi kokeilla sen isännän ottamista mukaan sinne alusvaatekauppaan sen sijaan, että ostaa aina kaiken itse. Se virkistää yllättävän paljon koko suhdetta, kun alusvaatteet on molemmille mieleen =)
Itsenäisyys on muutakin kuin omat vaatteet ja rahat..
kuule kyl minä osaan ostaa alusvaatteet jotka mielyttää siippaanikin. En tarkoita yletöntä lahjojen ostoa lapsillekkaan jouluna. Me ei paljonkaan osteta jouluna lahjoja. Meillä lapset saa pitkin vuotta jotain kivaa yllätystä ja vaatteet hankitaan kun tarvitaan. Mielummin teemme jouluna hyvää ja erilaisia ruokia, kun arkina joudumme laittamaan pikaisesti ruokaa ja mahdollisimman helppoa. Minusta mieheni osoittaa minulle paljon enemmän rakkautta kun osallistuu kotitöihin.
En ymmärrä mitä itkevät?
Itkisivät miehilleen eikä täällä ryve itsesäälissä. Itsekkäitä minun mielestäni. Oikein puistattaa moiset naiset.
En puhunut ylettömistä lahjojen ostosta. Kysyin vain, että miksi miehen lapselle ostama lahja on huomion ja rakkauden osoitus, mutta vaimolle tehtynä se alentaa vaimon arvon huoran tasolle? Mielestäni se huomion ja rakkauden osoittaminen lahjoin on jouluna ihan normaalia aikuistenkin kesken.
Kotitöihin osallistuminen kuuluu kaikille ja yhdessä tekeminen on se normaali tapa osoittaa rakkauttaan. Mutta jos jouluna tehdään jotain vähän hienompaa, niin miksi sitten se aikuisten/vanhempien välinen joululahja on liikaa?
No ehkä en ymmärrä sitä. Olen vaan tottunut siihen, että myös aikuiset muistavat toisiaan. Ja jos olen miehelleni ainoa, jonka lahjaan hän ei panosta, se valitettavasti ei tunnu minusta hyvältä.
Kuulin tuossa juuri ikävän joulutarinan tutultani. Eräs pari on ollut jonkin aikaa jo yhdessä ja joulut vietetään perheiden parissa. Tapana on ollut muistaa aina puolisoa lahjalla. No parin naispuolinen henkilö oli ostanut säästöillään miehelleen Digi-kameran, jota miehensä oli toivonut kovasti vuoden mittaan. Miehen ilo oli suunnaton jouluaattona, kun tuli aika avata lahjat. Ja mitä mies oli ostanut kumppanilleen? Ei mitään. Kuinka paljon tämä kielii toisen ajattelemisesta? Entä toisen huomioimisesta ja toiveiden kuulemisesta?
Mielestäni ei ole materialismia, jos loukkaantuu siitä, että toinen ei muista/ajattele jouluna "rakkaintaan" ollenkaan, vai? Se ei käsittääkseni täytä materialismin määritelmääkään, jos kouluajoiltani oikein muistan. Mutta kerro ihmeessä millä suhdetta sitten mitataan, jos ei ajatuksin, tuntein, huomioiden ja muistamalla toista..
Ps. Asiallinen keskustelu täällä tuskin on itkemistä, vai oletko "oppinut" jossain jotain muuta?
Ei tuota voi edes verrata sinuun,sait sentään jotain?Jotkut miehet on huonoja noiden lahjojen kanssa ja sinulle on nyt sattunut sellainen kohdalle,miehesi sentään yrittää jotain.Kertomastasi pariskunnasta niin niillä ei ole kaikki kohdallaan,kannattaisi erota jos noin jatkuu.Eroa sinäkin jos siltä tuntuu että miehesi ostamat lahjat eivät riitä sinulle.Siitähän siitä pääsisi heti kerralla ja etsi sellainen mies joka sinun tarpeesi tyydyttää joka asiassa.Sanot heti suhteen alussa mikä on tyylisi ja mitä haluat,luulisi toimivan ettei tarvitse sitten enää tulla itkemään tänne.
Vai itken minä...vaatii näköjään kasvamista joltain ihan muulta kuin minulta =) Luulin monen muunkin kirjoittaneen täällä pahasta olostaan ja siitä, että parisuhde ei kulje. Kumpikohan meistä on väärällä palstalla?
Tuossa juuri olen parin muun ihmisen kanssa täällä kirjoittanut, että kyse ei ole suoraan lahjasta vaan siitä, että mieheni ei huomio minua juuri muutenkaan. Viime jouluna hän ei ostanut minulle MITÄÄN ja syntymäpäivänäni hän oli mielummin lastensa kanssa mökillä kuin minun kanssani. Tämä on siis vain YKSI monista kerroista, kun isäntä ei jaksa panostaa minuun edes vuoden yhtenä päivänä. Me kaikki emme ongelmista huolimatta pidä eroa ratkaisuna..kuten ehkä sinä. Ongelmat harvoin ratkeavat kumppania vaihtamalla, kuten ehkä olet luullut. Ajattelin hieman ensin kuulla puolueettomien mielipiteitä ennen, kun alan hoitaa asiaa kotona. Mutta näin tällä kertaa.
ps. Se emäntä heitti sen miehensä pihalle, joka ei ostanut joululahjaa lainkaan. Tosin siellä kyllä oli huonosti moni muukin asia...
Toivotaan että saat asiasi selvitettyä miehesi kanssa. Täytyy suositella eroa jos tosiaan et tunne itseäsi tarpeelliseksi miehesi silmissä. Tuo "huonon" lahjan saaminen tuntuu itsestäni pieneltä asialta parisuhteessa? Itselläni suhdetta takana toistakymmentä vuotta ja puhumalla ne asiat selviää.
..eksyneeni aiheesta, olen tässä kirjoittaessani ehtinyt kuljetella ja miettiä asioita kaikilta kanteilta.
Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin nyt on asioista puhuttu ja tapeltu. Mieheni kertoi eilen suoraan, että ei rakasta minua. Siinä siis selitys aika monelle ongelmalle.
Mutta kiitos sinullekin. Onneksi ei tarvitse ainakaan joulua enää miettiä..
Onko sillä merkitystä kuinka paljon sinä siihen lahjaan rahaa laitat. Minusta se ajatus siinä on tärkein. Yks lysti maksoko se lahja 5 tai 100 euroa. ja kyllä se minäkin omiin lapsiin satsaisin paljon että heillä ois hyvä joulu.
Kyllä, minulle on merkitystä sillä, kuinka paljon rahaa mieheni lahjaan laitan.
Minun logiikkani: Mieheni merkitsee minulle enemmän, kuin Tarjoustalosta ostettu pikkutakki, sillä se ei kuulu hänen tyyliinsä. Tiedän, että hän ei pistäisi sellaista takkia päälleen. Silloin pitää panostaa lahjaan enemmän rahaa, että saan hänelle mieluisen lahjan.
Tässä tapauksessa ei toiveillani ja tyylilläni tai minulla ollut merkitystä, vaan lahja oli ostettu sillä perusteella, että homma oli hoidettava pois alta. Ei siinä paljoa ollut ajatuksella tekemistä ja se näkyy. Sehän siinä sattuukin..
En voi kehua olevani kamalan kokenut miesasioissa, mutta jotenkin minulla on sellainen mielikuva että miehet ylipäänsä on huonoja hankkimaan lahjoja.
Siis että kaikissa parisuhteissa häälahjat, ym. tuppaavat jäämään naisen harteille, sillä mieshän saattaisi ostaa jotain hyvin typerää.
Miehet ei niin paljoa ajattele näitä asioita, miehelle se vähän on että "no otetaan toi tosta, että pääsee täältä kauppakeskuksen hälinästä pois". Vai olenko väärässä?
Itseäni loukkasi verisesti, kun ostin suhteen alussa poikaystävälleni nallen (jossa luki i love you) ja se oli minulle suuri sydämellinen rakkaudenosoitus.
Mieheni vain ilmoitti tökerösti, että ei saa ostaa nalleja kun "sit niitä on kohta kaikki paikat täynnä".
En ollut tökerömmästä kuullut, että ARVOSTELEE LAHJAA. Sottasin nallen suutuspäissäni vihaisen näköiseksi ja kirjoitin siihen "i hate you!"
Joo..me naiset taas ollaan vähän liiankin dramaattisia näissä lahja-asioissa.
Aika hyvä juttu..taisi tulla hieno nalle.
Olen ollut joskus miehen kanssa, joka osteli silkkisiä yöpaitoja, alusvaatteita, koruja ja tuoksuja. Se sai tuntemaan itseni naiseksi ja halutuksi. Sitä tunnetta ei voi kuvata.
Tosin siitä suhteesta puuttui kaikki muu, joten olen ihan onnellinen tämän miehen kanssa.
Mutta miehille jotka tätä lukevat:
Pieni naisellinen lahja sille omalle kullalle voi merkitä koko elämää ja ajattelemattomuus loukata verisesti. Joten yrittäkää kestää hetki siellä kaupassa ja miettiä edes vähän..
Kyllä meidänkin perheessä jos joku on menossa naimisiin, tai on rippijuhlia, kastajaisia ja muita pippaloita, MINÄ ne lahjat hankin.
Kyllä mies osallistuu maksamiseen, mutta ei häneltä ideoita tule, tai sitten ne on sellaisia että kysyn onko hän ihan tosissaan.
Suhteen alussa sain häneltä typeriä ja loukkaavia lahjoja, kunnes kerran "avauduin" hänelle, sen jälkeen hän on aina kysynyt mitä toivon lahjaksi.
Tänä jouluna tosin en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun hän hätäpäissään viimetingassa sulloi lahjani oman urheilusukkani sisään..
Itse lahja oli mukava, lempihajuvettäni, mutta onko liikaa vaadittu että edes viitsisi paketoida kauniisti..?
Vai että vielä paketoida kauniisti... siis onko näin pinnallisia ihmisiä olemassakaan? Ensin mättää lahja ja sitten kun se on kunnossa, pitäisi olla kaunista pakettia hopeatarjottimella, sen jakoa kynttilänvalossa viulunsoiton säestyksellä ja ylitsevuotavia rakkaudentunnustuksia. Ei IHME, että miehet eivät jaksa edes yrittää, kun eivät kuitenkaan yllä naistensa pilvilinnaunelmien tasolle. Ja se urheilusukkajuttuhan on pelkästään hupaisaa. Itse paketoin kerran lahjan poikaystävälleni muovikelmuun, ja tänä jouluna hän antoi lahjansa minulle siinä aaltopahvipaketissa, jossa se oli postiin toimitettu (oli repinyt lähetystiedot pois), hieman noloillen kun ei ollut hienoa pakettia. Mutta ei sillä ole minulle niin mitään väliä. Itse paketoin kauniisti, jos jaksan, mutta jos en jaksa, annan vaikka paljaaltaan.
Kyllähän me kaikki koko perheen voimin naurettiin sitä sukkaviritelmää vedet silmillä!
En todellakaan tarkoittanut sitä minään kuolemanvakavana asiana, vaan että tämä on sellainen tyypillinen asia, mitä voi odottaa VAIN MIEHILTÄ!
Jos se on ostanut viime hetkellä sen sun lahjan ja ei oo keksinyt oikein muuta sopivampaa.
Tämä voi kuulostaa julmalta, mutta sillä lahjalla ei ollut mitään tekemistä sopimisen kanssa. Viime hetkellä se oli hankittu, siitä voi olla varma. Se tuntuu pahalta, että muihin hän käytti aikaa ja rahaa ja päänvaivaa, mutta minun kohdallani oli kiire vain hoitaa homma pois alta. Ei ollut herra keskittynyt lainkaan siihen, mitä toivoin tai mitä olisin tarvinnut. Tuntuu pahalta olla välttämätön paha hänen elämässään, jolle on pakko hankkia JOTAIN. Itse nautin antamisesta ja hänen lahjansa ostamisesta. Jännitän sitä pitääkö hän osamastani lahjasta. Ei siis ole molemminpuolista..
Joulu on lähinnä lasten lahjajuhla ja on aivan älytöntä että aikuiset ihmiset juoksevat kaupoissa ostamassa toisilleen(aikuisille) lahjoja vähillä rahoillaan kiirellä ja väsyneenä.
Minä ja mieheni olemme sopineet jossakin vaiheessa, että ostamme itsellemme yhteisellä päätöksellä joululahjan, josta sitten voimme nauttia yhdessä joulupyhien tai joulun jälkeen, jotta ei tule hankittua mitään älytöntä.
Joululahjoihin on kuulunut mm. kylpyläreissu kahdelle ilman lapsia (muutamaksi tunnuksi kylpylään kuhertelemaan), kumpikin ostimme omat mieli CD levyt, jotka paketoimme ja annoimme lahjaksi toisillemme. Kaksi CD levyllistä
molempien mielimusiikkia ja pullollinen hyvää viiniä joulun välipäivinä kiireettömänä hetkenä.
Kyllä aikuiset ihmiset voivat vähän keskenään keskustella lahjahankinnoista, mutta älä nyt loukkaa miestäsi valittamalla lahjoista joita hän on sinulle nyt hankkinut.
Kuulostaa hienolta tuo teidän hommanne, etenkin kun se toimii. Meillä se ei toimisi, sillä mieheni ei ole nähnyt suhdettamme panostamisen arvoisena.
Hän kertoi eilen, että ei osaa rakastaa kuin lapsiaan. Ilmankos heihin on panostanutkin niin valtavan paljon. Herra myönsi ettei rakasta minua, siinä siis se perimmäinen selitys tälle koko kurjalle joululle.
Teidän tapanne hoitaa joulu toimii loistavasti etenkin, kun ihmiset rakastavat toisiaan. Mutta vaikka kuinka lahjoista sovittaisiin mitä etukäteen, se rakkkaus on se tärkein. Meillä kun puuttuu se tärkein, ei lahjoilla ole väliä.
Hyvää uutta vuotta kuitenkin.
.siinä sitten kävi((.En tiedä,mitä sanoa,toivon sinulle voimia ja uskoa parempaan...
surullinen juttu,mutta kyllä sä yli pääset!!!
tsemppiä vain ja hyvät uudet vuodet..mies joka ei rakasta on arvoton!
En kyllä jaksa enää uskoa.
Usko oli mennyt jo ennen tätä suhdetta, mutta tämä mieheni tuntui niin uskomattomalta. Elämäni puuttuvalta palalta ja todelliselta kumppanilta. Jos siihen ei voi uskoa, niin tuskin voin uskoa enää mihinkään. En edes halua enää uskoa. Nyt saa miehet maistaa katkeralta naiselta samaa lääkettä..
..olet oikeassa, niin se ei kyllä helpota oloa ollenkaan. Millä sitä lakkaa rakastamasta toista noin vain, vaikka ei saisikaan vastakaikua? Tällä miehellä oli mun koko hiton sydän, milläs nyt pärjään ilman? No joo...nyt ei kukaan mies halua joutua mun eteen. Sen verran on katkeroitunut olo, että haluan vain satuttaa samalla tavalla. Sori vaan.
rakkaus on kyllä aika satuttava juttu..varsinkin kun käy noin..ehkä jos saisit rakkautesi vaihdetuksi vihaan ja sitten tajuaisit että oli hyvä kun pääsit eroon..ei todellakaan helppoja asioita!aikaa vain tarvitset ja voimia..noi on kyl sellasia juttuja että niistä alkaa tekemään johtopäätöksiä kaikista miehistä..mutta onneks niitä hyviäkin on!ehkä sitä oppii sitten jotain..varomaan petollisia miehiä tai jotain..
Olen jossakin mielessä kohtalotoverisi. Poikaystäväni osti kaikille sukulaisille lahjoja, myös sen vaimolle, vaikkapa hän sanoo ettei välitä hänestä eikä heillä ole mitään. Vaimo on nyt saanut kukkia, lahjoja äitienpäiväksi, synttäriksi, jouluksi. En ole neljään vuoteen saanut mitään. Hän sanoo minulle ettei lapsi muuttaa asiaa, että hän rakastaa minua jo niin paljon ja enemmän on mahdotonta, kun olen sanonut että lapsensa takia se nainen saa kaiken huomion ja jos meillä olisi oma lapsi, hän rakastaisi minua enemmän.
Olen hänelle aina tehnyt lahjat ja muistanut hänet. Toiseksi viimeiseksi synttärilahjaksi leipoin hänelle kakun ja syötiin se pienen majatalon kahvillassa. Laitoin vielä kynttilät kakkuun. Täksi jouluksi ostin pienen, hyvin henkilökohtaisen lahjan, panostin sen tekemiseen kovin, sekä pakkamiseen että korttiin. Annoin sen sitten seuraavana pv:nä kun oltiin yhdessä.
Minulle tuottaa äärimmäisen kipua että toinen nainen on välissämme. Jättäminen ei ole helppoa. Odotin sen naisen kanssa samaan aikaan lastaan, jonka onneksi menetin onnettomuudeni takia raskauden alkuvaiheilla. En silloin tiennyt siitä toisesta tulevasta lapsesta. Mieheni sanoi silloin ettei väliä siitä naisesta. Sen vaimo ei tietä mitään musta ja luulee että miehensä on hänelle uskollinen.
sä olet toinen nainen ei täl miehellä ole tarkoitustakaan jättää lapsiaan eikä vaimoaan. Hanki sinäkin elämäsi äläkä sotke toisten avioliittoja. Aina tulet olemaan sijalla kaksi vai luuletko tosiaan olevasi haluttava. Kyl se sinä olet se välikappale niinpä sanon et jätä mies ja elä omaa eläämääsi. Minulla ei ole itsellä kokemusta toisena naisena olosta, mutta tiedän että kyllä aviovaimo osaa vaistota ja haistaa "huoran" olemassa olon. Itse olen vapaa täl hetkellä eikä tulisi mieleenkään alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa. Miksi et hae vapaita miehiä voisit saada lahjoja häneltä.
En kaipaa lahjoja. Mutta kuka on se "huor" tai "toinen". Kun odottimme yhteistä lasta, mieheni väitti ettei hänelle ole tulossa mitään lasta eikä aikokaan hankkia ja älä huolehti siitä naisesta, suko ja luota minuun!
Kun sain keskenmenon, tuli yhtäkkiä karmea totuus: kotona oleva vaimo odottaa myös lasta.
Kun mies pettää, onko jollakin naisella oikeus "lapsen perusteella" saada se oikeutettu etusijaa? Miheni on pyytänyt jatkuvasti anteeksi siitä ja sanoo aina etteikö siitä voi ikinä saada anteeksi.
Meille silti oli tulossa myös oma lapsi ja täytyykö toisen takia kaikki hylätä?
ihmisellä on vain yksi elämä elettävänä, eikä sitä saa tuhlata. Vuodet kuluvat ja yhtäkkiä huomaat, että koko sun elämäsi meni odotellessa...
On vähän kyseenalaista neuvoa sinua mitenkään, mutta ko. mies ei tee sinun hyväksesi mitään jos ei joudu niinsanotusti selkä seinää vasten. Ja semmoisessa tilanteessa vaimo aina "voittaa". Mikäli huolii moisen miehen vielä vierelleen...
Vaikka tuossa edellä joku asian aika rumasti ilmaisikin, niin olet valitettavasti toinen nainen. Tiedän kyllä hyvin tilanteesi ja tiedän, että helppoa se ei ole ja sattuu kamalasti.
Ei ole helppoa lakata rakastamasta miestä, vaikka hän olisikin toisen naisen. Se mieshän siinä tekee väärin, pettää teitä molempia. Suosittelisinkin, että jos teille on tulossa yhteinen lapsi, niin soita poikaystäväsi vaimolle, ja kerro tilanne hänelle. Vaimolta kuulet, mitä poikaystäväsi on hänelle satuillut. Varaudu olemaan vahva ja jäämään lapsesi kanssa yksin.
Minä yritän kerätä voimia jatkaa yksin. Tämä minua rakastamaton mies oli kuitenkin minulle SE OIKEA. En osaa silti lakata rakastamasta.
meidän "firmassa" taitaa olla samaa vikaa.. Itse näin vaivaa ja pulitin rahaakin (ei sinänsä itseisarvo) rakkaalle kihlatulleni osoitetussa lahjassa. Ex vaimo mailasi pitkän listan mitä heidän lapset tarvitsee.. Ja kaikki piti hommata, kauppoja mies kierteli päivätolkulla..aikaa ja rahaa säästämättä. Olipa siinä sivussa meikäläinenkin käynyt mielessä, kun kodinkoneliikkeestä oli tarttunut mukaan pieni näppärä kodinkone(=lähinnä yhteiseen käyttöön)
Tämä mies sanoo rakastavansa minua ja pieniä merkkejä moisesta olenkin huomaavani joskus. Aattona minulta saamiaan lahjoja avatessa punasteli hän kovin ja tajusi ettei hänen yleiskone-yllätys liiemmin sytyttänyt minua, kun taas itse oli pikkupoikamaisen iloinen omista henkilökohtaisista lahjoistaan!!
Nyt luettuani sun joulusta alkaa oma hopeasija hiukan selkiintymään, vaikka olenkin "tottumassa" hopeasijaani, joka joskus kun exvaimo vinkaisee jotain, on pronssinen.. En halua ruikuttaa, mutta mietin tässä jos itsekkin alkaisi tökeröksi tjtn.. Hopeasija-tunteesta on keskusteltu paljonkin, ja miehen mielestä olen tuittu, lapsellinen ja hän odottaisi minun jo aikuistuvan...
Jotenkin vaan turhauttaa, kun itse antaa/tekee kaikkensa toisen puolesta ja vastaavasti saa hopeaa/pronssia..
(lisään tähän vielä, että minullakin on lapsi, joka näki vaivaa ostaakseen vähillä rahoilla miehelleni lahjan josta mies varmasti piti..ja tämä mies ei vaivautunut huomioimaan minun lastani mitenkään...arvasin sen ja lapsen joulumielen turvaamiseksi hommasin mieheni puolesta lahjan lapselleni..)
Että näin meillä :)
Parempaa uutta vuotta 2004!!
ne miehet kannattaisi jättää! turhaa on tuottaa niille minkäläistä seksuaallista hyvää ja nautintoa ja olla niille aina hymyilemässä! Yksin pärjää parhaiten. Tuntuuko hyvältä mennä sellaisen kainaloon ja muistaa ettei se välittänyt susta millä lailla enemmän pelk. omista lapsista ja niiden äidistä!
MIETTIKÄÄ!
Jätin aviomieheni sen takia ja minulla on uusi!
minulla on aivan sama paljon lahjani maksaa tai mistä se on ,ajatus on kuitenkin tärkein.ja tärkeintä ei ole lahjat vaan se että on hyvää ruokaa ja saa olla perheen kanssa ja nauttia siitä mitä on.ja tärkeintä on että lapset saa mieluisensa lahjansa.
...ihan kaikkea ei lastenkaan tarvitse saada..Jonkinlainen raja tarvitsee olla niidenkin toivomuksilla (mun ja mieheni mielipide). Silti lapsemme ihan täysipainoisilta vaikuttavat vaikkeivat aina ihan kaikkea saakkaan, muutkin arvot elämässä tärkeitä..eikö?!
Eli kyse on siinä että mies muistaa pelkästään omia lapsiaan ja niiden äitiä!
Mihin sitten jää nainen jonka kanssa asuu?
Tuntuuko se susta hyvältä että lastensa äitille viedään kukkia, muistetaan aina tärkeinä päivinä ja sä joudut katsomaan vieressä?
Sä olet se nainen joka tarjoaa rakastelua, lämpöä, hoitaa kodin, olet miehensä kanssa.
..exäänsä ei ns.materialahjoilla muista, muttei uskalla sanallakaan vastaankaan sanoa missään asiassa; kaiken on käytävä mitä exä keksii ehdottaa,..pelkää kai että lapset muuten myrkytetään isää vastaan? omia lapsia muistetaan kyllä, mutta mun lapsi olis jääny huomiotta, jossen olis hommannu lahjaa hänen puolesta, mun lapsi kuitenkin nimenomaan halusi muistaa miestä lahjalla..aika kornia?
Yrittäisitkö jättää sen miehen?
Siitä elämästä ei tule ikinä mitään, pelkästään karvaisia muistoja ja sä masennut yhä enemmän.
Yritä päästä hänestä irti! On sellaisiakin miehiä joilla ei ole aikaisemmista liitoista lapsia. ja varmasti sellaisia jotka osaavat tarjoaa huomiota ja rakkautta.
Näytä tämä keskstelu miehellesi. Lukekaa nyt sitten vaikka yhdessä läpi. Mistä miehesi voi sinut tuntea ja tietää jos et hänen kanssaan keskustele asiasta vaan tunget ajatuksesi internettiin luettavaksi?
Olkootkin vaikka kuinka lapsellinen asia keskusteltavaksi, mutta sittempähän saatte nauraa yhdessä päälle!! Miehesi todennäköisesti ihmettelee para-aikaa miksi mullistelet ja mitä hän on mokannut.
Olen nyt kertonut ihan suoraan miehelleni että minua se loukkaa ja mitä lahjan antaminen ja ylipäätänsä tarkoittaa. Ei hänkään ole tyhmää ja lahjoja tehdään vaimolleen kun se on itse asiassa rakas pentujen takia ja sitä halutaan säilyttää. Minua syytetään "materiaalisuudesta". Mutta vaimolle on aina annettava materiaalisuus.
lyhyesti: se mies on ihan paskaa ja pysyisikö muijansa ja pentuineen kotona ja vetäisi käteen!
Eipä oo sullakaan isot murheet. Enkä yhtään ihmettele vaikka et voi miehesi kanssa asiasta jutella. Onneksi meillä ollaan onnellisia ilman joululahjoja.