Hyvät lukijat!
Olen umpikujassa. Olen seurustellut mies-ystäväni kanssa 1,5 vuotta. Olen 23 v ja hän 30 v. Olemme kriisissä. Minusta tuntuu, että en rakasta häntä enää. Meillä on kuitenkin todella paljon hyviä muistoja ja välillä meillä on ollut todella hauskaa yhdessä. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä että en pysty antamaan hänelle vastarakkautta, en seksiä en edes suukkoa. Olen kuitenkin kiintynyt häneen, mikä minua vaivaa??? Olemme olleet onnellisia ja yht äkkiä tunteeni viilenevät täysin, onko kenellekkään käynyt samoin, miten tällaisesta tilanteesta pääsee eteenpäin, kannattaako suhdetta enää jatkaa? Olemme jahkailleet jo 4kk. Olemme välillä eronneet ja taas puhuneet asioista ja päättäneet kuitenkin yrittää. Ongelma tulee vastaan siinä kun en pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa vaikka haluaisinkin. Olen myös huomannut ajattelevani muita miehiä. ottakaa hyvät ihmiset kantaa!!!
Olen umpikujassa. Olen seurustellut mies-ystäväni kanssa 1,5 vuotta. Olen 23 v ja hän 30 v. Olemme kriisissä. Minusta tuntuu, että en rakasta häntä enää. Meillä on kuitenkin todella paljon hyviä muistoja ja välillä meillä on ollut todella hauskaa yhdessä. Nyt olen kuitenkin siinä pisteessä että en pysty antamaan hänelle vastarakkautta, en seksiä en edes suukkoa. Olen kuitenkin kiintynyt häneen, mikä minua vaivaa??? Olemme olleet onnellisia ja yht äkkiä tunteeni viilenevät täysin, onko kenellekkään käynyt samoin, miten tällaisesta tilanteesta pääsee eteenpäin, kannattaako suhdetta enää jatkaa? Olemme jahkailleet jo 4kk. Olemme välillä eronneet ja taas puhuneet asioista ja päättäneet kuitenkin yrittää. Ongelma tulee vastaan siinä kun en pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa vaikka haluaisinkin. Olen myös huomannut ajattelevani muita miehiä. ottakaa hyvät ihmiset kantaa!!!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Viestistäsi päätellen rakkaus on loppunut väliltänne. Lopeta suhde ja etsi uusi. Rakkaushan on ikuista, vain kohteet vaihtuvat.
Tiedän itsekin sen että minun pitäisi ehkä jättää hänet mutta toisaalta uskon että jokaisessa parisuhteessa tulee eteen tilanne jolloin ensihuuma hälvenee, haluaisinkin tietää miten muut pariskunnat ovat pystyneet jatkamaan, pystyykö seksielämän elvyttämään jne? Toisaalta minusta tuntuu että hän ei ole se oikea. Minusta on vain hyvä olla hänen kanssaan.
Omaa kokemusta ei ole mutta tuttavapariskunnille on käynyt kuvaamallasi tavalla. Ajan kanssa ja vähän ehkä omaa tilaa ottamalla kyseiset pariskunnat ovat rakastuneet toisiinsa uudestaan ja molemmilla on jo lapsia ja toiset jopa onnellisesti naimisissa. Pitkässä juokusussa myös kriisejä. Kuuntele itseäsi ja mieti mistä tunteesi johtuvat. Kiire ja nopeat ratkaisut ovat yleensä huonoja. Kärsivällisyyttä!
"Toisaalta minusta tuntuu että hän ei ole se oikea. Minusta on vain hyvä olla hänen kanssaan."
Siis mitähäh? Sinulla on hyvä olla mutta mies on silti väärä?
Elämä on aaltoliikettä, niin myös parisuhde. Se, onko tämä normaali notkahdus, näet vain ajan myötä. Kannattaa muistaa sekin, että yksikään suhde ei ole huoltovapaa: kummaltakin vaaditaan kunnostus- ja ylläpitotöiden tekemistä. :-)
mielestäni jos ne aidot rakkauden tunteet on alkaneet lopahtaa, niin ei niitä enään takaisin saa edes yrittämällä. Jos alkaa yrittämällä yrittää, niin se saattaa olla vain toiselle ja itselleen valehtelua ja pettymyksiä tulee. Jos haluaa toisen kanssa elää, niin on ihan oikeasti rakastettava jotta voi antaa toiselle hyvää. Muistoissa on huono elää, ei niitä hyviä muistoja takaisin saa, jos alkaa toinen mättää.
Ero vaan. Mitä siinä turhaan yhdessä pysymään, jos kaikki seksuaalinen jännite on kadonnut elämästä.
Alkuhuuma katoaa ja heti ollaan eroamassa.
Vittu mitä touhua
" Älä tunnusta rakkautasi sille joka tunnustaa rakkautensa sulle. Vaan tunnusta rakkautesi sille ketä todella rakastat. "
ei yksipuolista rakkautta kannata jatkaa.. siinä toista vaan satuttaa kun toinen rakastaa ja toinen ei pysty vastarakkautta antamaan....
mun neuvoni on lopeta onneton suhde.. se on ehkä vaikeeta... ehkäpä lopussa kiitos seisoo :)
voimia kevääseen!
T.Minna
Kiitos kamalasti mielipiteistänne, niistä oli apua. Olen tullut mieheni kanssa siihen tulokseen että toistaiseksi emme jatka suhdettamme koska satutan häntä jatkuvasti juuri tunteettomuudellani. Lisäksi haluttomuuteni voisi johtaa uskottomuuden teille mikä entisestään vaikeuttaisi suhdettamme.
Sinulle joka sanoit että heti kun alkuhuumaa häipyy niin ollaan eroamassa...voisin kertoa että minä ainakin koen sen todella vaikeana asiana että toisen tunteisiin ei pysty vastaamaan, en voi pakottaa itseäni. En voi myöskään tyytyä pelkkään kumppanuuteen kun haaveilen koko ajan muista miehistä, se ei ole oikein miesystävääni kohtaan joka siis nykyisin on ex. Hänkin on nyt hyväksynyt tilanteen ja sanonut että en pysty antamaan hänelle enää mitään, ja hän vain kärsii joten parempi luovuttaa.
Tsemppiä sinullekkin minna!