Moi!
Minä ja mun poikaystävä ollaan oltu yhessä 8 vuotta, asunu yhdessä 5 vuotta.
Olen kuitenkin huomannut että meillä et taida olla yhteinen tulevaisuus esim. mun poikaystävä ei halua lapsia (hänellä on niitä jo) ja mä haluan. Muutenkin hänestä on tullu ihmeellinen, ihan kun hän ei välittäis musta enää...
Jotenkin haluaisin lopettaa tän suhteen, mutta miten. Kerran hän on lähteny, mutta tuli takas.
En millään voi kuvitella et asuisin yksin, en osaa enkä jaksa, ja jotenkin rakastan häntä vieläkin, ainakin silloin kun se lähti niin oli ikävä. Kummiskin tiedän että hän ei oo hyvä mulle.
Miten jaksan asua sitten yksin, miten jaksan ikävän kanssa, ja miten lopetan suhteen?????
8 vuotta on kuitenkin pitkä aika!
Auttakaa!!!
Minä ja mun poikaystävä ollaan oltu yhessä 8 vuotta, asunu yhdessä 5 vuotta.
Olen kuitenkin huomannut että meillä et taida olla yhteinen tulevaisuus esim. mun poikaystävä ei halua lapsia (hänellä on niitä jo) ja mä haluan. Muutenkin hänestä on tullu ihmeellinen, ihan kun hän ei välittäis musta enää...
Jotenkin haluaisin lopettaa tän suhteen, mutta miten. Kerran hän on lähteny, mutta tuli takas.
En millään voi kuvitella et asuisin yksin, en osaa enkä jaksa, ja jotenkin rakastan häntä vieläkin, ainakin silloin kun se lähti niin oli ikävä. Kummiskin tiedän että hän ei oo hyvä mulle.
Miten jaksan asua sitten yksin, miten jaksan ikävän kanssa, ja miten lopetan suhteen?????
8 vuotta on kuitenkin pitkä aika!
Auttakaa!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
niin et sinä ole yksin kuin hetken kun jo tapaat sen uuden. Rohkeasti vaan.
Älä ota sitä noin! Ota se seikkailuna.. tai jotain sinne päin. Ajattele positiivisiä asioita yksin asumisesta ja vapaudesta ja toteuttamattomista haaveista. Ota ne käyttöösi ja ala rakentaa itsellesi "uutta" kautta elämässäsi. Itse olen asunut yli kolme vuotta yksin. Välillä se on ahdistavaa ja kurjaa, mutta kyllä sitten se aurinko paistaa tännekin päin.
Toisaalta kannattaako erota, jos rakastat häntä. Todellista rakkautta on vaikea löytää. Itse en ole koskaan löytänyt rakkautta, mutta uskon senkin päivän vielä koittavan. Teille on tullut arki vastaan ja nyt siitä on selvittävä. Piristettävä sitä jollain uudella. Näin asian nään, vaikkei tilanne aivan tuttu ole. Noin pitkää suhdetta minulla ei ole ollut, mutta arki se vastaan minullakin on tullut. Olen itse eronnut silloin, koska rakkaus on puuttunut. Jos teillä on rakkautta toisianne kohtaan, niin taistelkaa!!!
Mulla oli sama tilanne, keväällä vihdoin erottiin. Oltiin yhdessä reilu seitsemän vuotta, asuttiin yhdessä melkein koko aika ja yksi lapsikin on. Lapsen takia me kai niin kauan oltiinki yhdessä. Ja osax six et mä pelkäsin, niin ku säkin, yksin asumista. Ajattelin etten halua alottaa kaikkea taas alusta jonkun toisen kanssa, etten osaa olla enää yksin, enkä jaksa lapsen kanssa yksin.
Nyt menee tosi hyvin, ja oon onnellisempi ku suhteessa pitkään aikaan. Huomasin myös, etten oo yksin. Onhan mulla ystäviä ja perhe, ja tietysti toi lapsi. Ja oikeastaan nykyään viihdyn yksin, enkä aio tähän edes ottaa äijää..en heti ainakaan.
Ennemmin kannattaa erota kuin elää epätyydyttävässä suhteessa. Loppupeleissä ero tulee joskus kumminkin jos suhde ei enää toimi, ja miehesikin jo kerran lähtenyt. Miksi odottaa? Ei se ainakaan helpotu odottamalla. Ja entäs ne lapset. Itse en ainakaan edes alottaisi suhdetta jos mies ei halua lapsia. Kumpi on tärkeempää sulle? Jossain on mies joka haluaa lapsia sun kanssa..toivottavasti..
Mietit mitä haluat elämältä ja teet sen mukaan.
Kyllä sä yksin pärjäät. Alku on tietenkin hankala, ja ikäväkin on, on vaikka rakkautta ei olisi. Mutta siinä ikävöi niitä "tapoja" mitä teillä on ollut. Yllättävän nopeasti siitä pääsee yli. Kehittää omat tavat ja käytännöt.
... älä kiduta itseäsi. Etsi sopivampi mies. Tee se nyt älä odota seuraavaa 8 vuotta.
Ei onnetonta suhdetta kannata pitää yksin pystyssä.. mutta sun täytyy kysyä poikaystävältäsi, rakastaako hän sua vai ei? tiedän että kielteinen vastaus tekee kipeää.. niin kuin veistä käännettäisiin sydämessä... siltä se tuntuu...
oman kokemuksen perusteella voi sulle kirjoittaa... poika ei rakastanut mua enää.. ja sitten päätimme yhdessä lopettaa suhteen, koska molemmat oltiin onnettomia...
Muista tälläinen sananlaskku ystäväni:
"Elä elämäsi hymyillen, hymyile läpi kyynelten."
Voimia kevääseen.
T.Minna