Alin tunnettu vero % verovalituksessa?

Nyt kun jostain näkisi sen Siilinin tapauksen, vois vähän lueskella sitä.

Mömmö kirjoitti:

Nyt kun jostain näkisi sen Siilinin tapauksen, vois vähän lueskella sitä.

KHO:n päätös:
http://www.kho.fi/paatokset/17849.htm

tullin tiedote:
http://www.tulli.fi/tulli_tiedottaa/lehdistotiedotteet/2002/019_2002.html

nämä kirjoitti:

KHO:n päätös:
http://www.kho.fi/paatokset/17849.htm

tullin tiedote:
http://www.tulli.fi/tulli_tiedottaa/lehdistotiedotteet/2002/019_2002.html

Kiitos noista linkeistä, mutta en kyllä löytänyt vieläkään sitä perustetta sille että tulli olisi velvoitettu käyttämään alinta tunnettua veroprosenttia.


Löysin ainoastaan tekstiä siitä, että tullin soveltamat neutraalit vertailuprosentit, 29% ja 30%, jotka ovat laskettu painotettuina keskiarvoina, eivät ole päteviä, vaan Korkein hallinto-oikeus on todennut että verotuksen on perustuttava yksilöllisempään arviointiin.

Mömmö kirjoitti:

Kiitos noista linkeistä, mutta en kyllä löytänyt vieläkään sitä perustetta sille että tulli olisi velvoitettu käyttämään alinta tunnettua veroprosenttia.


Löysin ainoastaan tekstiä siitä, että tullin soveltamat neutraalit vertailuprosentit, 29% ja 30%, jotka ovat laskettu painotettuina keskiarvoina, eivät ole päteviä, vaan Korkein hallinto-oikeus on todennut että verotuksen on perustuttava yksilöllisempään arviointiin.

Tullilla ei ole mitään velvoitetta käyttää alinta tiedossa olevaa veroprosenttia, mikäli ei löydy oikeaa.

Tuohon siilinin päätökseen voit tukeutua valituksessasi. Eihän tulli voi käyttää eri käytäntöä muille kuin siilinille. Eli mikäli halutaan tasapuolista verotuskäytöntöä kaikille niin ei voida käyttöö tuota yleista 29/30 prosenttia.

velvoitetta kirjoitti:

Tullilla ei ole mitään velvoitetta käyttää alinta tiedossa olevaa veroprosenttia, mikäli ei löydy oikeaa.

Tuohon siilinin päätökseen voit tukeutua valituksessasi. Eihän tulli voi käyttää eri käytäntöä muille kuin siilinille. Eli mikäli halutaan tasapuolista verotuskäytöntöä kaikille niin ei voida käyttöö tuota yleista 29/30 prosenttia.

Tullilla on KHO:n päätöksen mukaan velvoite selvittää verrokkiautoon sisältynyt veron suhteellinen osuus (käytännössä prosenttiluku).
Tämä ilmenee yksiselitteisesti KHO:n päätöksestä ns. Siilinin jutussa. Alla suora lainaus KHO:n päätöksestä.

"Korkein hallinto-oikeus katsoo edelleen, että sen varmistamiseksi, ettei käytettynä maahan tuodusta ajoneuvosta kannettavan autoveron määrä ole suurempi kuin täällä jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä, on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Siis päätöksen sanamuoto on "on selvitettävä". Missään ei anneta tullille sellaista vapautta, että "jos ei pystytä selvittämään, voidaan veron osuutena käyttää esim. jotain keskiarvoa".

Tämän lisäksi ns. Siilin jutussa EY-tuomioistuimen antaman tuomion teksti on yksiselittelinen:

"53. Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta)."

Suomessa tapahtuva lain soveltaminen ei saa olla ristiriidassa edellä lainattujen KHO:n ja EYT:n päätösten kanssa. Nämä kaksi päätöstä pähkinänkuoressa ovat:

1) Todellinen veroprosentti on selvitettävä.

2) Veron määrä ei maahan tuotuun tuotteeseen saa olla yksittäistapaksessakaan suurempi kuin maassa jo olevalla tuotteella.

Eli jos tulli ei pysty tai halua täyttää kohtaa 1 on kohdan 2 toteutumisen varmistamiseksi KAIKISSA TAPAUKSISSA käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttilukua.

Kaikki ne, joiden tuontiauto on verotettu jonkin muun kuin todistettavasti selvitetyn prosenttiosuuden mukaan voittavat viimekädessä verovalitusjuttunsa vetoamalla edellä lainatun EYT:n päätöksen mukaisesti EU:n perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäiseen kohtaan.

Notari kirjoitti:

Tullilla on KHO:n päätöksen mukaan velvoite selvittää verrokkiautoon sisältynyt veron suhteellinen osuus (käytännössä prosenttiluku).
Tämä ilmenee yksiselitteisesti KHO:n päätöksestä ns. Siilinin jutussa. Alla suora lainaus KHO:n päätöksestä.

"Korkein hallinto-oikeus katsoo edelleen, että sen varmistamiseksi, ettei käytettynä maahan tuodusta ajoneuvosta kannettavan autoveron määrä ole suurempi kuin täällä jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä, on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Siis päätöksen sanamuoto on "on selvitettävä". Missään ei anneta tullille sellaista vapautta, että "jos ei pystytä selvittämään, voidaan veron osuutena käyttää esim. jotain keskiarvoa".

Tämän lisäksi ns. Siilin jutussa EY-tuomioistuimen antaman tuomion teksti on yksiselittelinen:

"53. Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta)."

Suomessa tapahtuva lain soveltaminen ei saa olla ristiriidassa edellä lainattujen KHO:n ja EYT:n päätösten kanssa. Nämä kaksi päätöstä pähkinänkuoressa ovat:

1) Todellinen veroprosentti on selvitettävä.

2) Veron määrä ei maahan tuotuun tuotteeseen saa olla yksittäistapaksessakaan suurempi kuin maassa jo olevalla tuotteella.

Eli jos tulli ei pysty tai halua täyttää kohtaa 1 on kohdan 2 toteutumisen varmistamiseksi KAIKISSA TAPAUKSISSA käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttilukua.

Kaikki ne, joiden tuontiauto on verotettu jonkin muun kuin todistettavasti selvitetyn prosenttiosuuden mukaan voittavat viimekädessä verovalitusjuttunsa vetoamalla edellä lainatun EYT:n päätöksen mukaisesti EU:n perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäiseen kohtaan.

Kertokaapas että miksi ei onnistu se että käy oikeuden kautta samanlaisen verotuskäsittelyn kuin Siilinillä. Ei luulisi olevan vaikea pala kun on jo identtisestä (pl. auton merkki/malli) tapauksesta KHO:n päätös.

Notari kirjoitti:

Tullilla on KHO:n päätöksen mukaan velvoite selvittää verrokkiautoon sisältynyt veron suhteellinen osuus (käytännössä prosenttiluku).
Tämä ilmenee yksiselitteisesti KHO:n päätöksestä ns. Siilinin jutussa. Alla suora lainaus KHO:n päätöksestä.

"Korkein hallinto-oikeus katsoo edelleen, että sen varmistamiseksi, ettei käytettynä maahan tuodusta ajoneuvosta kannettavan autoveron määrä ole suurempi kuin täällä jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä, on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Siis päätöksen sanamuoto on "on selvitettävä". Missään ei anneta tullille sellaista vapautta, että "jos ei pystytä selvittämään, voidaan veron osuutena käyttää esim. jotain keskiarvoa".

Tämän lisäksi ns. Siilin jutussa EY-tuomioistuimen antaman tuomion teksti on yksiselittelinen:

"53. Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta)."

Suomessa tapahtuva lain soveltaminen ei saa olla ristiriidassa edellä lainattujen KHO:n ja EYT:n päätösten kanssa. Nämä kaksi päätöstä pähkinänkuoressa ovat:

1) Todellinen veroprosentti on selvitettävä.

2) Veron määrä ei maahan tuotuun tuotteeseen saa olla yksittäistapaksessakaan suurempi kuin maassa jo olevalla tuotteella.

Eli jos tulli ei pysty tai halua täyttää kohtaa 1 on kohdan 2 toteutumisen varmistamiseksi KAIKISSA TAPAUKSISSA käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttilukua.

Kaikki ne, joiden tuontiauto on verotettu jonkin muun kuin todistettavasti selvitetyn prosenttiosuuden mukaan voittavat viimekädessä verovalitusjuttunsa vetoamalla edellä lainatun EYT:n päätöksen mukaisesti EU:n perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäiseen kohtaan.

on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Huom! tuotaessa maanhan:tämä jo riitää verovalituksen tekemiseen.

Notari kirjoitti:

Tullilla on KHO:n päätöksen mukaan velvoite selvittää verrokkiautoon sisältynyt veron suhteellinen osuus (käytännössä prosenttiluku).
Tämä ilmenee yksiselitteisesti KHO:n päätöksestä ns. Siilinin jutussa. Alla suora lainaus KHO:n päätöksestä.

"Korkein hallinto-oikeus katsoo edelleen, että sen varmistamiseksi, ettei käytettynä maahan tuodusta ajoneuvosta kannettavan autoveron määrä ole suurempi kuin täällä jo rekisteröidyn samanlaisen käytetyn ajoneuvon arvoon sisältyvä verosta jäljellä oleva määrä, on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Siis päätöksen sanamuoto on "on selvitettävä". Missään ei anneta tullille sellaista vapautta, että "jos ei pystytä selvittämään, voidaan veron osuutena käyttää esim. jotain keskiarvoa".

Tämän lisäksi ns. Siilin jutussa EY-tuomioistuimen antaman tuomion teksti on yksiselittelinen:

"53. Erittäin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäistä kohtaa rikotaan, jos maahan tuodusta tuotteesta kannettava vero ja samanlaisesta kotimaisesta tuotteesta kannettava vero lasketaan eri tavalla ja erilaisten yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti niin, että maahan tuotuun tuotteeseen, vaikka vain joissakin tapauksissa, kohdistuu suurempi vero (ks. em. asia komissio v. Kreikka, tuomion 20 ja 29 kohta; asia C-213/96, Outokumpu, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1777, 34 kohta ja asia C-393/98, Gomes Valente, tuomio 22.2.2001, Kok. 2001, s. I-1327, 21 kohta)."

Suomessa tapahtuva lain soveltaminen ei saa olla ristiriidassa edellä lainattujen KHO:n ja EYT:n päätösten kanssa. Nämä kaksi päätöstä pähkinänkuoressa ovat:

1) Todellinen veroprosentti on selvitettävä.

2) Veron määrä ei maahan tuotuun tuotteeseen saa olla yksittäistapaksessakaan suurempi kuin maassa jo olevalla tuotteella.

Eli jos tulli ei pysty tai halua täyttää kohtaa 1 on kohdan 2 toteutumisen varmistamiseksi KAIKISSA TAPAUKSISSA käytettävä alinta tiedossa olevaa prosenttilukua.

Kaikki ne, joiden tuontiauto on verotettu jonkin muun kuin todistettavasti selvitetyn prosenttiosuuden mukaan voittavat viimekädessä verovalitusjuttunsa vetoamalla edellä lainatun EYT:n päätöksen mukaisesti EU:n perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäiseen kohtaan.

Tähän viitaten sellainen auto, jonka tiettyä mallia ei ole tuotu suomeen, on siis vahvoilla.
Esim. Audi avant 2.5 tdi -92 ei ole tuotu tuolla koneella kuin vasta -94. Samoin audi 80 abt -koneella (92) ei liene tuotu. Lienee sitten loppukädessä tulkintakysymys miten malleja voidaan rinnastaa.

tuomolleclk kirjoitti:

on selvitettävä, mikä on ollut autoveron suhteellinen osuus samanlaisen ajoneuvon arvosta tuotaessa se aikanaan uutena maahan."

Huom! tuotaessa maanhan:tämä jo riitää verovalituksen tekemiseen.

Lainaukseni on suoraan KHO:n päätöksen tekstiä.