Onko muita??Pitkässä parisuhteessa olevia??
Lapsettomia miehen halusta???
Tiinuska
12982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itsekästä kumminkin päin. Eli : jos on noin iso eroavaisuus noin isossa asiassa elämässä, niin eihän teillä ole edes samoja päämääriä tai tarkoituksia tai haluja elämässä.
Lapsiasiasta kannattaisi keskustella jo suhteen alussa. Voihan se mielipide toki jommalla kummalla ajan myötä muuttuakin. Mutta noin periaatteessa, niin tuo on niin iso asia, että sillä ei voi eikä saa toista kumminkaan päin kahlita - eikä siihen alistua. Se jää kalvamaan kuitenkin. Periksi antaminen toisen tahdon mukaan noin isossa asiassa ei ole enää kompromissi. Kannattaa valita sellainen kumppani, jolla on samansuuntaiset ajatukset isoista asioista elämässä. ( säästyy sitten toivottavasti myöhemmiltä sydänsuruilta ? )
Tunnen läheisesti parin, joka on lapseton naisen halusta tai onko se haluttomuutta ottaa vastuuta. Tulee mieleen, ettei semmoinen ihminen tarvitsisi olla edes parisuhteessa, koska vastuu täytyy mielestäni tuntea myös kanssakulkijasta.
Mies on itsekäs, ei halua sitoa itseensä lasten kautta,tähän naiseen.On vapaa tulemaan ja menemään kun ei lapset sido. Tee heti selväksi haluaako mies lapsia,ettet turhaan jää siihen toive ajatteluun, että hänen kanssaan joskus olisi perhe...
Naisen joka ei halua lapsia, ei tulisi olla edes parisuhteessa??? Hieno asenne sinulla!
Olkoot kaikki jotka eivät halua lisääntyä ja täyttää ylikansoitettua maapalloamme enempää yksinäisiä ja onnettomia?
Olisiko aika ottaa siementä?
Älä tyydy tuhkamunaan
Onko miehesi joskus luvannut sinulle, että lapsia tulee? Onko aiheesta edes keskusteltu? Kenenkään ei pidä hankkia lapsia, jos ei niitä itse tahdo, mutta asia pitää tehdä selväksi heti kun aiheesta keskustellaan. Itse en halua lapsia ja olen sen miehelleni tehnyt selväksi alusta asti. Jos hän olisi halunnut lapsia, olisimme lopettaneet suhteemme heti alkuun.
Kauanko olette olleet yhdessä ja missä vaiheessa teit jo miehellesi selväksi ettet halua lapsia? Eikö miehesi ole sen jälkeen ottanut asiaa kertaankaan puheeksi?
Oletko avioliitossa? Jos olet, kerroitko ennen avioliittoon menemistä ettet halua lapsia?
joillekin voi olla noin vaikea käsittää, jos nainen ei halua lapsia. Ei kai niitä ole pakko tehdä pelkästään ympäristön painostuksesta. Kyllä lapsi vaistoaa, jos ei ole haluttu. Olen nähnyt aika läheltä. Ei mitään kaunista katsottavaa.
Itse en myöskään aio tehdä koskaan lapsia. Ja olen myös sanonut sen miehelleni suhteen alussa. Sen asian suhteen meillä ei ole ongelmia, sillä hänkään ei halua niitä tehdä.
Kas täällä olikin valmiina keskustelu mieltäni vaivanneesta aiheesta.
Olen seurustellut 5 kk ajan nuoren 22 v miehen kanssa ja rakastan häntä jo paljon. Hän on sanonut haluavansa joskus lapsia, minä taas en ole koskaan niitä halunnut. Tosin tavattuani hänet kuvittelin jonkin aikaa että mieleni saattaisi muuttua enkä sen vuoksi kertonut hänelle suoraan kantaani asiaan kun siitä kerran keskustelimme. Mutta nyt kun olen asiaa paljon ajatellut, luulen etteivät lapset ole minua varten, tuskin niitä koskaan haluan.
Asia painaa minua kun ei voi sunnitella tulevaisuutta, hankkia yhteistä asuntoa ym. koska ero tulee väistämättä ennen pitkää. En kuitenkaan pysty nyt suhdetta lopettamaan, rakastan häntä liikaa (tai ehkä en tarpeeksi?). Onhan mies kuitenkin nuori, emmekö voisi nauttia toisistamme muutaman vuoden?
Enhän minä voi riistää häneltä perhettä mutta en pysty jättämäänkään. Pitää kai vain odottaa että hänelle tulee "vauvakuumeen akuutti vaihe" ja hän jättää minut? Nyt joulun ja uudenvuoden aikaan olen pelännyt että hän ehdottaa kihloja, koska enhän minä voi suostua.
Olemme olleet yhdessä pian viisi vuotta joista olemme asuneet yhdessä melkein neljä. En nyt ihan tarkkaan muista, milloin lapsista tuli puhetta, mutta suurinpiirtein ensimmäisen 3 kuukauden aikana, koska mieheni sisko sai silloin vauvan.
Olemme toki puhuneet asiasta myöhemminkin, koska voihan sitä ihmisen mieli muuttua, mutta olemme edelleen molemmat sitä mieltä, että elämämme on täysipainoista ja onnellista ilman lapsia. Tämä tuntuu joillekin lapsia haluaville/lapsiperheille olevan suoranainen loukkaus. Itse en voi tuota ymmärtää, sillä en minäkään tuomitse heidän valintaansa.
Tiedätkö miksi lapsia haluavat/lapsiperheet kokevat sinun ajatuksesi miltei loukkaavana?
He itsekin haluaisit niin, ei vain ole uskallusta olla erilainen kuin mitä roolimalli kotona on opettanut! Ei ole kanttia vastustaa vallitsevaa käytäntöä. Siitä syntyy eräänlainen kadehtiminen sinun elämäntyyliäsi kohtaan.
Toinen yleinen syy on, että tässä lapsiperheessä jompi kumpi halusi/haluaa lapsia ja toinen ei. Ja se joka halusi pelkää, että haluton ottaa ja lähtee, kun näkee kuinka hyvin teillä menee ILMAN lapsia. Sillä luultavasti tämä lapsia halunnut osapuoli on joutunut melkoisesti vääntämään kättä saadakseen tahtonsa läpi, eikä se ikinä jätä hyvää makua loppuelämään.
Niin ei kuuluisi lapsista päättää.