Alempana on hajanaista keskustelua autoverosta ja alvista. Omiin kommentteihini viitaten vedän vielä autoverotuksen perusasiat yhteen, koska täällä palstalla oleva keskustelu perustuu hyvin monen kohdalla luuloihin eikä osata nähdä kokonaisuutta.
Suomen autoveron historian voidaan katsoa alkavan vuodesta 1958, jolloin päätettiin tilapäisestä autoverosta. Autoverolla on vuosien varrella ollut monenlaista muotoa ja sitä on kannettu erilaisia osuuksia auton arvosta. Yksi olennainen piirre on ollut se sama periaate kuin liikevaihtoverossa ja alvissa, että kuluttaja maksaa veron määrän kauppiaalle auton hinnassa ja kauppias tilittää valtiolle.
Ihmisiä ei edes ole kiinnostanut koko autoveron määrä ja auton ovh:ta on pidetty auton arvona. Ja valtaosaa ei kiinnosta tänä päivänäkään. Ei tulla ajatelleeksi, että auton arvo oli joskus -80 luvulla alle 1/3 ovh:sta. Verojen osuus oli yli puolet ja loput kaupan kuluja ja katetta.
Elettiin onnellisesti siihen saakka kun liityttiin EU:iin 1995. Alvi oli jo silloin EU:ssa harmonisoitu (yhdenmukaistettu), joten Suomenkin Lvv-laki meni remonttiin (2 eri kertaa). Autoverotusta sensijaan ei ole harmonisoitu, eikä se ole näköpiirissäkään.
Autoveron kantojärjestelmän muutos johti elvi-pykälien säätämiseen autoverolakiin ja alv-lakiin. Varmasti silloin tiedettiin, että järjestelmä on jonkinverran "epämääräinen", mutta toinen menettely, jolla olisi päästy täsmälleen samaan lopputulokseen, olisi ollut siinä tilanteessa erittäin hankala toteuttaa.
Nimittäin verovelvollisuuden siirtäminen kuluttajalle. Se ei olisi onnistunut CIF-pohjaisessa verotuksessa (veromäärät salaisia), joten se olisi vaatinut vastaavia muutoksia (vero ovh-pohjainen)kuin nyt uuteen lakiin tehtiin.
Muutenkin autoverolakiin tehtiin 1995 vain pieniä Ey-säännösten vaatimia viilauksia. EU:lla ei ollut valtaa puuttua kansalliseen autoverotukseen, eikä syrjivyyskysymystä liiemmälti mietitty. Lisäksi VM:ssä oli laman kourissa ja EU:n tullessa paljon muutakin ajateltavaa.
Nyttemmin on törmätty rajusti autoverotuksessa EU:n 4:n vapauden periaatteeseen. Ja nimenomaan tavaroiden vapaan liikkumisen rajoittamiseen, eli syrjintään. EYT on julistanut Suomellekin iskulauseenomaiset maagiset sanansa käytettyjen vaunujen osalta: "ei veroa enempää kuin maassa olevassa vastaavassa tavarassa on jäljellä".
Suomen vuosikymmenten varrella muotoutunut järjestelmä nyt sitten vain sattui olemaan tunnetulla tavalla sellainen, johon tämä periaate ei ollut asianmukaisesti sovitettavissa. Tässäkin on syytä korostaa, ettei EU:lla eikä EYT:llä ole mitään valtaa puuttua Suomen autoveron yleiseen tasoon. Veroa voidaan korottaa, alentaa tai poistaa ihan vapaasti. Kysymys on vain siitä, että verotus pitäisi olla neutraali, eli lähtökohtaisesti kaikille samanlaisille autoille sama, riippumatta mistä ne EU-alueella ostetaan. Verotuksen ei pitäisi tehdä mitään hankintaa epäedullisemmksi toiseen nähden. Tätähän vapaan liikkuvuuden periaate merkitsee, eli ns. verotuksen neutraliteettia.
Lopputulos tiedetään. Autoverolaki on käytettyjen osalta EYT:n iskulauseen mukainen, mutta ei täytä sitä neutraliteettitavoitetta, joka on iskulauseen takana. Verotusjärjestelmä on 2002 ja vanhempien käytettyjen osalta syrjivä ja tilanne edelleen pahenee, mikäli 2003 ja uudempien verotasoa alennetaan. Siis EYT:n iskulause ei täyttänyt Suomen autoverojärjestelmän osalta tehtäväänsä.
Elvin osalta taas KHO:n tulkinta EYT:n tuomiosta johtaa tosiasiallisesti oikeaan, eli neutraliteettivaatimuksen täyttävään lopputulokseen, mutta Suomen ALV-laki on elvin osalta direktiivin vastainen. Mikäli taas laista poistetaan diektiivin vastainen alv-velvollisen vähennysoikeuspykälä, muuttuu verotusjärjestelmä EY:n perustamissopimuksen vastaiseksi, koska se rajoittaisi vapaata liikkuvuutta.
Suomen autoveron historian voidaan katsoa alkavan vuodesta 1958, jolloin päätettiin tilapäisestä autoverosta. Autoverolla on vuosien varrella ollut monenlaista muotoa ja sitä on kannettu erilaisia osuuksia auton arvosta. Yksi olennainen piirre on ollut se sama periaate kuin liikevaihtoverossa ja alvissa, että kuluttaja maksaa veron määrän kauppiaalle auton hinnassa ja kauppias tilittää valtiolle.
Ihmisiä ei edes ole kiinnostanut koko autoveron määrä ja auton ovh:ta on pidetty auton arvona. Ja valtaosaa ei kiinnosta tänä päivänäkään. Ei tulla ajatelleeksi, että auton arvo oli joskus -80 luvulla alle 1/3 ovh:sta. Verojen osuus oli yli puolet ja loput kaupan kuluja ja katetta.
Elettiin onnellisesti siihen saakka kun liityttiin EU:iin 1995. Alvi oli jo silloin EU:ssa harmonisoitu (yhdenmukaistettu), joten Suomenkin Lvv-laki meni remonttiin (2 eri kertaa). Autoverotusta sensijaan ei ole harmonisoitu, eikä se ole näköpiirissäkään.
Autoveron kantojärjestelmän muutos johti elvi-pykälien säätämiseen autoverolakiin ja alv-lakiin. Varmasti silloin tiedettiin, että järjestelmä on jonkinverran "epämääräinen", mutta toinen menettely, jolla olisi päästy täsmälleen samaan lopputulokseen, olisi ollut siinä tilanteessa erittäin hankala toteuttaa.
Nimittäin verovelvollisuuden siirtäminen kuluttajalle. Se ei olisi onnistunut CIF-pohjaisessa verotuksessa (veromäärät salaisia), joten se olisi vaatinut vastaavia muutoksia (vero ovh-pohjainen)kuin nyt uuteen lakiin tehtiin.
Muutenkin autoverolakiin tehtiin 1995 vain pieniä Ey-säännösten vaatimia viilauksia. EU:lla ei ollut valtaa puuttua kansalliseen autoverotukseen, eikä syrjivyyskysymystä liiemmälti mietitty. Lisäksi VM:ssä oli laman kourissa ja EU:n tullessa paljon muutakin ajateltavaa.
Nyttemmin on törmätty rajusti autoverotuksessa EU:n 4:n vapauden periaatteeseen. Ja nimenomaan tavaroiden vapaan liikkumisen rajoittamiseen, eli syrjintään. EYT on julistanut Suomellekin iskulauseenomaiset maagiset sanansa käytettyjen vaunujen osalta: "ei veroa enempää kuin maassa olevassa vastaavassa tavarassa on jäljellä".
Suomen vuosikymmenten varrella muotoutunut järjestelmä nyt sitten vain sattui olemaan tunnetulla tavalla sellainen, johon tämä periaate ei ollut asianmukaisesti sovitettavissa. Tässäkin on syytä korostaa, ettei EU:lla eikä EYT:llä ole mitään valtaa puuttua Suomen autoveron yleiseen tasoon. Veroa voidaan korottaa, alentaa tai poistaa ihan vapaasti. Kysymys on vain siitä, että verotus pitäisi olla neutraali, eli lähtökohtaisesti kaikille samanlaisille autoille sama, riippumatta mistä ne EU-alueella ostetaan. Verotuksen ei pitäisi tehdä mitään hankintaa epäedullisemmksi toiseen nähden. Tätähän vapaan liikkuvuuden periaate merkitsee, eli ns. verotuksen neutraliteettia.
Lopputulos tiedetään. Autoverolaki on käytettyjen osalta EYT:n iskulauseen mukainen, mutta ei täytä sitä neutraliteettitavoitetta, joka on iskulauseen takana. Verotusjärjestelmä on 2002 ja vanhempien käytettyjen osalta syrjivä ja tilanne edelleen pahenee, mikäli 2003 ja uudempien verotasoa alennetaan. Siis EYT:n iskulause ei täyttänyt Suomen autoverojärjestelmän osalta tehtäväänsä.
Elvin osalta taas KHO:n tulkinta EYT:n tuomiosta johtaa tosiasiallisesti oikeaan, eli neutraliteettivaatimuksen täyttävään lopputulokseen, mutta Suomen ALV-laki on elvin osalta direktiivin vastainen. Mikäli taas laista poistetaan diektiivin vastainen alv-velvollisen vähennysoikeuspykälä, muuttuu verotusjärjestelmä EY:n perustamissopimuksen vastaiseksi, koska se rajoittaisi vapaata liikkuvuutta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eipä tätä ole näin tullut ajatelleeksi, mutta vaikea väittää vastaankaan
Totesit;
>>Et kai lobbaa VM:n kantaa
Käytin tuossa kohtalaisen voimakasta ilmaisua "vainoharhaisuus". Selvennyksenä sinulle amatööri, etten tarkoittanut sinua, enkä ketään muutakaan tiettyä kirjoittajaa, vaan sitä yleistä henkeä, mikä tällä palstalla vallitsee.
Tavallaanhan se kuuluu tällaisen foorumin luonteeseen, mutta tässä autoveroasiassa näkökulma on erityisen subjektiivinen ja amatöörimäinen.
Miten on, jos kerran elv tuli lakiin vasta vuonna 1995, niin silloinhan ennen vuotta 1995 olevissa autoissa ei voi missään tapauksessa olla tuota elv-veroa. Kun tiedetään etttä eu on todennut ettei veroa saa kantaa enempää kuin sitä on suomiautossa jäljellä. Kysymys kuuluukin: miten on mahdollista että tuota elv veroa kerätään 1995 vanhemmista autoista?
Koslan teksitiä alla.
"Elettiin onnellisesti siihen saakka kun liityttiin EU:iin 1995. Alvi oli jo silloin EU:ssa harmonisoitu (yhdenmukaistettu), joten Suomenkin Lvv-laki meni remonttiin (2 eri kertaa). Autoverotusta sensijaan ei ole harmonisoitu, eikä se ole näköpiirissäkään.
Autoveron kantojärjestelmän muutos johti elvi-pykälien säätämiseen autoverolakiin ja alv-lakiin. Varmasti silloin tiedettiin, että järjestelmä on jonkinverran "epämääräinen", mutta toinen menettely, jolla olisi päästy täsmälleen samaan lopputulokseen, olisi ollut siinä tilanteessa erittäin hankala toteuttaa."
Koslan hyvään yhteenvetoon ja muutenkin tällä palstalla käytyyn alvi/elvi keskusteluun voi vielä lisätä sen, että EYT (ja vielä selvemmin julkisasiamies) katsoi siilinin jutussa, ettei sillä, mikä sattuu olemaan veron nimenä ole mitään merkitystä, vaan ainoastaan verotuksen lopputuloksella. Tässä esim. Rotherin väitöskirja ja siinä oleva laskentaesimerkki menee phasti metsään. Kyllä Suomessa ennen vuotta 1995 myydyissä autoissa on veroja sama määrä kuin sen jälkeenkin myydyissä. Eri asia on, kun mennään niihin aikoihin, jolloin alv-prosentti oli pienempi kuin nykyisin. Mutta tämä onkin otettu huomioon autoverolain elvi-prosenttipykälässä.
Muutoin täytyy kyllä vain ihmetellä, miten vaikeaa tuo arvonlisäverotus näyttää useimmille kirjoittajille olevan. Joku jankuttaa tällä palstalla jatkuvasti, ettei muka saisi kantaa veroa verolle (niin, alv itse ei saa kertaantua), vaikka asia on selitetty hänelle jo moneen kertaan. Jossain laulussahan sanotaan "... opi perusasiat ..." Mutta eipä taida onnistua.
>>Tässä esim. Rotherin väitöskirja ja siinä oleva laskentaesimerkki menee pahasti metsään.