Itsemurhan tehneiden läheiset

Laitetaanko kokemuksia ihan tänne nettiin suoraan, vaiko johonkin mailiosoitteeseen?

tulee tietääkseni tämän viikon lauantaina(4.1), mtv3:lta 22.30 Nimeni on-ohjelma, jossa käsitellään itsemurhaa.En ole 100%varma, mut varmaan katottavan arvoinen.

sain juuri tänään kuulla että ystäväni on ampunut itsensä viime yönä. veljelleni soitettiin ja hän kertoi minulle heti se jälkeen, myöhemmin rakkaani soitti ja kysyi tiedänkö jo mitä on tapahtunut?.. hän sanoi jutelleensa ystävämme kansa baarissa pitemmän aikaa viime yönä ja hän sanoi ett sillä meni paremmin, ettei sillä mennyt ollenakan huonosti.
on jotenkin turta olo, tajuan sen ja silti olen ikään kuin tajuumatta. näin hänet viimeksi pari viikoa sitten ja hän oli ihan normaali. hän olis iis iloinen ja hänellä näytti menevän jos paremmin kuin ennen. aikaisemmin hänellä oli suurai ongelmia itsensä ja ympärillä olevain tapahtumien kanssa. mutta nyt näytti ja kuulosti paremmalta. luulin jo pahimman ollee ohi. herää vain kysymys johon en löydä vastausta, näyttelikö hän, oliko hän suunnitellut tehdä sen jo pitemmän aikaa ja halusi näyttää toista ihmisille, etteivät he surisi häntä pahalla.
mutta miksi ihminen jolla menee hyvin tappaisi itsensä, julmasti ampuisi, ei viestiä ei mitään. hänen mumminsa oli löytänyt hänet kuolleena.
enustin itselleni tulevaisuutta pari viikoa sitten ja siinä oli että ystävä kuolee, heitän jäähyväiset. sotkin äkkiä kortit kun en meinannut uskoa, tuli tunne että hän tarkkoittaa anttia( siis juuri häntä) nyt on syyllinen olo, olisinko voinut jotenkin estää sen? olsiko pitänyt kuunnella ja olla ennemmän läsnä? miksi hän ei puhunut jos hällä oli vaikeaa. luulin että hän tiettä että hänestä välitetään.. tuhansia kysymykiä, joihin ei ole vastausta. kaveri sanoi että on heikkous tehdä itsari, on muitakin vaihtoehtoja, mutta itse tiedän ettei asia ole niin. ei se ole heikous, eikä rohkeus kaan. ei ole kyse siitä. itse olen yrittänyt, ja tiedän että ei todella yrittämisestä ole kaukana onnituminen. en voi ymmärtää hänen kuolemaansa enkä sitä miten kaverini voi sanoa noin. äitikin sanoi että se nyt oli jotenkin outo. ystävni on kuollut, enkä voi tehdä mitään. tää on niin sekavaa kun ei tiedä miksi!

Entinen poikaystäväni teki itsemurhan. Monet kaveriporukasta kielsi asian väittämällä sen olevan vahinko, mutta kukaan ei vahingossa tee kuten hän. Tapahtuma-ajankohtana emme enää seurustelleet. Aluksi en voinut tietenkään uskoa korviani, ja purskahdin nauruun. sen jälkeen olin vain ymmälläni. En todellakaan ihmetellyt hänen ratkaisuaan, oli sen verran pahasti elämä sekaisin. Ainut asia mikä siinä minua enää kalvaa on se, etten saanut niin sanotusti hyvästellä häntä. Meillä ei ollut läheiset välit enää siinä vaiheessa, mutta muutama kysymys jäi ilman vastausta. Toisekseen en päässyt mukaan muistotilaisuuteen, mutta kävin muutaman kerran haudalla, kunnes tajusin, ettei siellä ollut minulle enää mitään.

eivät todella kuulu tälläiseen paikkaan jos teet lopputyötä koulun takia etkä kysele uteliaisuuttasi laita ilmoitus selvemmin, itsemurhan tehneiden omaiset ovat jo valmiiksi särjettyjä ihmisiä kuten heidän läheisensäkkin oli tehdessään tuon peruutamattoman teon!

Kysymyksesi ovat sen laatuisia ettei mikään koulutusohjelma taida hyväksyä tuollaisia kysymyksiä?!