Tilanne: iltapalapöydässä neljä lasta ja vanhemmat. Äiti kuumeessa ja väsynyt ja kipeä alkavan flunssan takia. Äiti sanoo, että hänen olisi pakko mennä sänkyyn kun on huono olo.Koko päivän ollut pystyssä, toki hieman yrittänyt levätäkin, mutta hoitanut lapset ja tehnyt ruuat, pessyt pyykkiä jne. Perheen isän mielestä äidin ei sovi mennä nukkumaan, vaan hänen olisi autettava iltapalapöydän siivoamisessa ja lasten nukkumaanlaitossa. ( vain yksi vaippaikäinen)
Kun äiti kysyy onko todella niin, ja suutahtaa, kommentoi kyllä aika kärkkäästikin, isä päättää mennä sänkyyn ja nukkumaan. Äiti ottaa buranan ja hoitaa perheen nukkumaan.
Mitä tämä kertoo parisuhteesta ? Mielestäni kyse on henkisestä väkivallasta, olenko aivan väärässä?
Kun äiti kysyy onko todella niin, ja suutahtaa, kommentoi kyllä aika kärkkäästikin, isä päättää mennä sänkyyn ja nukkumaan. Äiti ottaa buranan ja hoitaa perheen nukkumaan.
Mitä tämä kertoo parisuhteesta ? Mielestäni kyse on henkisestä väkivallasta, olenko aivan väärässä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
oot !!!! pihalle tollanen aviomies!!
osasi valinnut ja mukulas tehnyt...olisit miettiny hiukan ensin...ai niin, se ei olekaan se naisten vahva laji!
Naiset tekee sen niin, että suinpäin paksuksi (kova vauvakuume) ja sitten seuraava ja sitten taas seuraava kunnes äijä panee asialle topin.
Sitten kun mies ei enää tee niin kuin ämmä tahtoo, lentää ukkeli ulos.
Asiahan on niin, että sitä ei mitenkään olisi voinut muulla tavoin tehdä. Eihän??? Sano nyt sinäkin se...
"Sitten kun mies ei enää tee niin kuin ämmä tahtoo, lentää ukkeli ulos."
ja naisenko pitäis tehdä niinkuin mies sanoo? Eikö tän miehen käytös ollut mielestäsi lapsellista?! Vai näinkö miehen kuuluu tehdä?
suurin syntinihän on se että olen alunperinkään rakastunut, mennnyt naimisiin,luottanut mieheen, rakkauteen ja suhteen kestävyyteen niin paljon, että olen harkitusti yhdessä hänen kanssaan tehnyt neljä lasta. Myönnän tehneeni PAHAN virheen, mutta en usko jälkeenpäin katumiseen, ja olen kiitollinen jokaisesta lapsestani ja kuluneista onnellisista vuosista. Vaikka suhteessa olisikin ongelmia tulisi toista ihmistä kuitenkin kunnioittaa. Kun valitsin avioliiton ja suurperheen äitiyden en ymmärtänyt luopuvani myös oikeudestani lepoon, sairastamiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Se taitaa olla sitä naisen tyhmyyttä...
Onneksi maailmassa on sentään kaltaisiasi ihmisiä, jotka ovat varmasti(?) huolehtineet omista eduistaan ja elävät onnellista tasapainoista elämää...
sitte ollut yksin? Vittuako haalit sen sakin ympärilles!
Ei tarttis marttyyripuheita siinä nyt kirjotella!
ei jumalauta mitä kusipäitä täällä on liikkeellä..toinen kysyy neuvoa kun selvästi ahdistaa ja paha olla ni tietämättömät katkeroituneet immeiset vaan haukkuvat
..HÄPEÄ KEPPANA!!!
Ensiksi kertoo siitä että kummallakaan ei ole paras päivä. Sinulla kuumeilu ja miehellä joku muu, jos kysymyksessä ei ole päivittäinen tapahtuma.
Toiseksi:saamasi vastaukset kertovat vastanneiden henkilöiden olevan väärällä osastolla, joko tahallisesti kieroutuneen, tai yleisen puuttellisen asioiden ymmärtämisen vuoksi.
Kyllä rakentava keskustelu perusteluineen olisi tärkeä saada käyntiin miehesi ja sinun välille, myös vastaisen varalle.
Ellei keskusteluyhteyttä synny, niin kirjoita kirje hänelle. Se voi herättää, eikä siinä näy tahaton provosointi, jota paha olo teettää kaikille.
Se että lapsia syntyy, kuuluu avioliittoon. Maailmassa syntyneiden lasten määrästä päätellen ei monikaan ota huomioon ajoittain kärttyiseksi muuttuvia miehiä tai naisia.
Jos ongelmanne on vain likaisissa astioissa, olette tosi onnekkaita.
Ilmeisesti kuitenkin ei pelkästään, viimeisestä kysymyksestäsi päätellen.
Hommatkaa lastenkatsoja välillä ja käykää kahdestaan miehesi kanssa jossain, jossa on mukava olla, ja keskustelkaa ja tutustukaa uudelleen toisiinne.
Hoida se flunssa ensiksi pois.
Nyt sitten vaan miettimään.. ansaitsetko sä moista kohtelua?
yksinhuoltajana ei ole helppoa mutta jos vähänkin toivoa paremmasta niin mäkeen vaan :)
ei mutta oikeasti, toi on tosi yleistä. Kokeiles tehdä niin että jos äijä ei siivoa iltapalapöytää, jääköön siihen. ei se sitä sotkua montaa päivää jaksa. Sitten tapahtuu ainaki jotain.
Tä..?Siis yleistä.Mimmosia ääliötä miehet oikein on.Tää on juur niin saatanan tätä.
Mulle ei tulis mieleenkään tehdä noin omalle sairastavalle vaimolle vaikka työpäivä vituttais itseäni kuinka paljon,ei sitä omaa huonoa päivää vaimolle kosteta saakeli!
Mut eipä tätä mun mielipidettä kannata kenenkään sen enempää ihmetellä,mä en ole koskaan kelvannut niille naisille joista olen tykännyt.Te haluatte vain noita "tosimiehiä" jotka varmaan jättää paskatkin pönttöön.
toi on ihan perseestä mutta tollasia ne miehet joskus on..ettei niistä ota pirukaan selvää..kyllähän niissä niitä hyviäkin puolia löytyy..uskon että toi suututtaa mut ei syy vielä eroon..ja jos suhteenne muuten kunnossa niin uskon että vain väliaikainen ongelma ja taas huomenna kaikki hyvin..niin meillä menee..
Olet, hoida perheesi äläkä vikise. Miehes pitäis antaa selkään sulle jos vielä alat laminlyödä lapsiasi,mutta sehän on tänäpäivänä kiellettyä.
Vähän vaikeaa tähän on vastata, kun ei tiedä ovatko tällaiset tilanteet suhteessanne sääntö vai poikkeus.
Huonoja päiviä sattuu jokaiselle, ja kun oikein ketuttaa ja väsyttää, on vaikeaa ajatella muuta kuin omaa kurjaa oloaan. Tällaisessa tilassa punnitaan empatiakyvyt ja itsehillintä: jaksanko ymmärtää vielä toisenkin pahaa oloa, vai puranko omat huonot fiilikseni perheenjäseniin? Kykenenkö ajattelemaan toisen hyvää ennen omaani, ja siirtämään hetken tuonnemmaksi omaa lepohetkeäni?
Lapsellinen kiukuttelu on normaalia aina silloin tällöin, mutta jos miehesi käyttäytyy useamminkin näin, ei hyvältä kuulosta.