Mikä on ystävyyden ja kaveruuden ero? Olen miettinyt tätä vähän aikaa.
Olen tuntenut ystäväni koko elämäni, mutten ole varma onko hän ystävä vai kaveri. Emme ole jutelleet juuri koskaan mistään syvällisestä, mutta olemme luonteeltaamme aika samanlaisia. Mutta olen huomannut, että hän ei juurikaan tiedä minusta mitään.
Voiko ystävälle kertoa suurimmatkin salaisuudet? onko normaalia, että vaikka luottaa ystäväänsä, ei voi kertoa ihan kaikkea? pitäisikö ystävykset tuntea toisensa läpikotaisin?
Olen tuntenut ystäväni koko elämäni, mutten ole varma onko hän ystävä vai kaveri. Emme ole jutelleet juuri koskaan mistään syvällisestä, mutta olemme luonteeltaamme aika samanlaisia. Mutta olen huomannut, että hän ei juurikaan tiedä minusta mitään.
Voiko ystävälle kertoa suurimmatkin salaisuudet? onko normaalia, että vaikka luottaa ystäväänsä, ei voi kertoa ihan kaikkea? pitäisikö ystävykset tuntea toisensa läpikotaisin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei
Ystävä se on kyllä paljon enemmän kuin kaveri,
ystävän pitäisi olla luotettava ja jolle vois kertoa asioistaan, pelkäämäti että kertoo eteenpäin, Minä ainakin vaadin ystävältä niin paljon että harvassa on , työkaverit on kaikki kavereita ei ainuttakaan ystävää, minusta on hienoa jos voi olla jonkun ystävä.
ystävän kanssa jaetaan niin surut kuin murheetkin, salaisuudet jne.
kaveri on vain juttu kumppani, jonka kanssa on hauskaa ja tulee muutenkin juttuun. et kuitenkaan välttämättä niin luota häneen ja kerro kovin henkilökohtaisisa juttuja.
mutta ihan kaikkea ei ystävellekään kerrota, on joitakin otdella kipeitä asioita joita ei pysty kertomaan. eikä niitä aina tarvitsekaan kaikille puhua. yksikin ihminen riittä jonka kanssa jakaa ne kiperimmätkin asiat.
"mistä tunnet sä ystävän?, onko virelläs vielä hän? siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän. turhat tuttavat luotas pois, hävineet jo pian ois. "
eräässä laulussa kerrotaan ystävyydestä. ja itse tiedän että vaikka se onkin vain laulu niin sanat pitävät hyvin paikkansa.
Löysin elämäni ystävän yllättäen kulman takaa tietämättä, että edes kaipasin sellaista sillä hetkellä. Kaunein asia, mitä olen eläissäni kuullut tai sanonut ystävälle, on lause joka tuli esiin ensimmäisenä yhteisenä iltana. "Jos puhuisimme muille tällaisia asioita, ne pitäisivät meitä hulluina." Se kertoo kaiken oleellisen ystävyydestämme ja kannattelee meitä molempia, aina kun on tarpeen!
Ei kai niillä mitään eroa tarvi olla. Tuttavaksi voisi kutsua sellaista kun jossain yhteydessä tapaa jonkun, jonka tapaaminen ei sitten leviä mihinkään muuhun kuin siihen miten se sattui alkamaan. Ystäviä ja kavereita voi tarkoituksella tapailla muissakin merkeissä, tai näin se ystävyys ainakin syvenee, mutta kai se ystävyyttä voi muutenkin olla. Ei kai kaikkien ystävien kanssa tarvi naimisiin mennä, eihän mitenkään pystykään.
Kun tulee ongelmia elämässä ystävä jää ja kaveri häippäsee jonnekkii. Eiks ole yksinkertasta. Ystävä ymmärtää sun asiota aika paljo, kaveri ei kovin paljoo.