Olen tällainen "liian vanha" äidinhelmoissa asujaksi, mutta niin kuitenkin tällä hetkellä tekevä.
Miten löytäisin (edes) sen verran rohkeutta, että saisin muutetuksi asumaan eri katon alle, -kuin äitini.
Tunnen MONIA jotka ovat muuttaneet minua paljon nuorempina pois vanhempiensa luota.
Saattasisiko kohdallani asiaan vaikuttaa, kun olen aikoinani (epilepsian takia) joutunut koulukiusatuksi?
Ja itsestäänselvää varmaankin on, että nimenomaan epilepsiani takia äitini on niin vaikea "päästää" minua asumaan yksin.
Lisäksi em.sta syystä ns. "itseluottamukseni/-,kunniotukseni on ollut pakkasenpuolella jo vuosikausia..joka edelleen johtaa siihen, että pelkään vielä (vähän extraa) enemmän kaikkia turvattomuden tunteeseen liittyviä juttuja
: -mitä jos saan ambulanssin kutsumista vaativan"tasoisen" kohtauksen kotona?
(vaikkakin edellisestä niin isosta on 11½ vuotta.)
Ja sitten tulee tuo (lähes) kaikkien yksinasuvien nuorten?...iänikuinen ongelma :rahapula.
Jos on (asiallisia) mielipiteitä tarjolla...?
Hyvää uuttavuotta kaikille.
Miten löytäisin (edes) sen verran rohkeutta, että saisin muutetuksi asumaan eri katon alle, -kuin äitini.
Tunnen MONIA jotka ovat muuttaneet minua paljon nuorempina pois vanhempiensa luota.
Saattasisiko kohdallani asiaan vaikuttaa, kun olen aikoinani (epilepsian takia) joutunut koulukiusatuksi?
Ja itsestäänselvää varmaankin on, että nimenomaan epilepsiani takia äitini on niin vaikea "päästää" minua asumaan yksin.
Lisäksi em.sta syystä ns. "itseluottamukseni/-,kunniotukseni on ollut pakkasenpuolella jo vuosikausia..joka edelleen johtaa siihen, että pelkään vielä (vähän extraa) enemmän kaikkia turvattomuden tunteeseen liittyviä juttuja
: -mitä jos saan ambulanssin kutsumista vaativan"tasoisen" kohtauksen kotona?
(vaikkakin edellisestä niin isosta on 11½ vuotta.)
Ja sitten tulee tuo (lähes) kaikkien yksinasuvien nuorten?...iänikuinen ongelma :rahapula.
Jos on (asiallisia) mielipiteitä tarjolla...?
Hyvää uuttavuotta kaikille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi !
Rohkeutta tehdä jokin isompi ratkaisu elämässä - se on vaikea juttu, jos et ole riskinottokykyinen. Ihan tosissaan, sinulla on todennäköisesti geeneissäsi "varovaisuustekijä" ja vuosien mittaa samaa rataa menevät käyttäytymismallit ovat vahvistaneet perittyjä ominaisuuksia.
MUTTA, se on sinun omasta tahdostasi kiinni, mitä teet elämällesi. Olet täysi-ikäinen ja täysivaltainen tämän yhteiskunnan jäsen.
Jos haluat, voit muuttaa veke äidin luota. Mutta se on sinusta kiinni, mitä haluat. Jos haluat ottaa oman elämäsi käsiisi, se on hirveän vaativaa, mutta varmaan myös palkitsevaa.
Ei myöskään ole mitenkään hävettävää olla suojeltuna Äidin luona, ei ole mitään pahaa siinäkään, jos niin haluat itse jatkaa.
Muista, että raha on vain väline, ei itsetarkoitus, se mikä riittää toiselle, on toiselle liian vähän, jne...
Ja menneisyys on mennyttä, sitä ei voi surra. Ja kaikki paha mitä sinulle on tehty on pahantekijöiden oma häpeä. Mahtavatko saada yönsä nukutuksi rauhassa ?
Mutta joka tapauksessa, pääasia on se mitä itse tahdot.
Iloista Uutta Vuotta ja kaikkea parasta sinulle, mitä ikinä sitten päätätkin.
Tahdon kiittää vastauksestasi ´:)
On mukavaa, kun saa vastauksia näihin "elämänsä suuriin kysymyksiin":)
Suuri ongelmahan tässä on, että niin kauan, kuin asun "äidin helmoissa" minun on turha aloittaa mitään vakavammaksi mahdollisesti menevää seurustelusuhdetta, kun on noloa tuoda tyttöä "kotiinsa", jos ei kuitenkaan ole mahdollista olla hänen kanssaan koskaan kahdestaan täällä.
Tai vaihtoehtoisesti joutuu "häätämään" äidin tämä omasta kodista!
Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa???
Kiitos kiitos
Mutta ethän sentään ajattele niin, että jos saat vakavan suhteen elämääsi, niin voit sitten muuttaa tuon tytön kanssa asumaan.
Jos lykästää, voi niinkin käydä :o) Mutta voi olla, että joudut siinä pettymään. Eikä kestävän suhteen perusta voi olla yksi ainokainen asia, vaan se koostuu monista jutuista ja tarpeista.
Mutta eniveis elämän suuret kysymykset on vaikeita, vaikka voihan ratkaisu löytyä yht'äkkiäkin ja kaikki voi loksahtaa paikoilleen saumattomasti.
t. tsemppiä !
No enhän minä nyt ihan sitä tarkoita, että heti ensitreffeillä kysyisin "haluatko muuttaa kanssani yhteen".
Se ehkä olisi "hieman" liian nopeaa edistymistä-sikäli, jos vastapuoli ylipäätään olisi vielä minusta kiinnostunut tapaamisenkin jälkeen...?
Sitähän, kun ei koskaan voi etukäteen tietää, mitä mistäkin seuraa?
Sitähän, ettei tiedä mitä tulevaisuus minäkin päivänä tuo tullessaan voi jokainen oman mielensä mukaan pitää joko hyvänä TAI huonona asiana.
Eipä sillä...yhden kanssa pääsin ensitreffeihin asti (kävelylle), jonka jälkeen yhteydenpito loppui.
Jotkut ovat valinneet sitten mailailumme edetessä jonkun toisen ja lopettaneet yhteydenpidon.
Yhden kanssa aloite lopetuksesta tuli minulta koska olimme liian monesta asiasta eri mieltä ja hänen "hyökkäävän sävyiset mailinsa" pahoittivat aina mieleni niin lopulta en viitsinyt niitä lukea enään laisinkaan siinä pelossa, että päiväni menisi siksi pilalle (kun olen melko herkkäluonteinen).
Jotkut ovat lopettaneet mailailun sen kummempia selittämättä ja jotkut ovat pitäneet sitten puolestaan minua ehkä liian omistushaluisena,koska pelästyn herkästi, että olen tahtomattani suututtanut/loukannut häntä, kun on mennyt pari päivää, ettei hän ole ,mailannut laisinkaan jalopulta hän on kyllästynyt (mikä on loppujenlopuksi ihan ymmärrettävää), sillä jokainenhan?- ,meistä haluaa vähän omaakin elämää, eikä kokoajan kaikkien keskipisteenä oloa, mutta toki sellaisia(kin) löytyy, jotka haluavat olla keskipisteenä.
Itsekin tunnen muutaman sellaisen ja pidän heitä omahyväisinä "minä olen maailmannapa"-tyyppeinä, joiden puheiden kuuloetäisyydellä olo ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ehkä olen liian kiltti luonne vai mikä lienee vikana, mutta täytynee (yrittää) lohduttautua sillä sanonnalla "kukaan ei ole täydellinen" (edes ne jotka luulevat olevansa).
Ihmettelen, jos joku jaksoi (viitsi) lukea tämän loppuun asti...mutta kiitos niille jotka viitsivät:)