yksin asuminen

Älä valita! Mäodotan ku kuuta nousevaa, että mätäytän 17 ja pääsen muuttamaan omaan rauhaan äitin helmoista.. Alkaa tulla koko ajan riitoja täällä päässä..ei tuu enää mitään..nauti vapaudestas, mee kavereitten luo, kutsu porukkaa kylään, käy kotona syömässä..tai jotain..

Vaikka yksin asumisessa on juuri noita mainitsemiasi huonoja puolia, koita nauttia yksin olemisesta vielä kun sen on mahdollista. Tulee vielä aika jolloin tulet kaipaamaan sinkkuelämääsi. Eli: Ota kaikki ilo irti siitä että voit tehdä mitä haluat ja milloin haluat! Nauti olostasi vielä kun voit!

Minusta sinkkuna olo on syvältä, en tykkää ollenkaan. Mutta yksin asuminen on parasta, mitä maailmassa voi olla. Ah, saa piereksiä silloin kun huvittaa ja tehdä omien outojen tapojensa mukaan asiat. Joku nainen vain pitäisi löytää tähän vierelle aina toviksi.

Toisinaan kyllä. Etenkin silloin on aika ankeeta kun palaa juhlimasta kotiin. On tässä toki niitä hyviäkin puolia, mutta ei niitä aina pysty ja osaa arvostaa. Itsekin olen tottunut, että ympärillä on aina ollut vilskettä. Mutta täytyy nyt vain yrittää nauttia tästä. :)

Eli kimppakämppää etsimään! Et kertonut missä asut, mutta ainakin suuremmissa kaupungeissa on paljon taloja tai tilavia asuntoja, joissa asuu ihmisiä yksin, mutta yhdessä. Itse asuin 8 vuoden ajan mahtavien tyyppien kanssa ja se oli todella antoisaa aikaa. Nyt vuoden verran jo olen asustellut miehen kanssa, mutta yhä pidän paljon yhteyttä kotikommuuniini. :)

Asun myös yksin ja teen sen lisäksi etätöitä kotoa, joten voin kyllä kertoa että tylsää on! 24 tuntia vuorokaudessa saman neljän seinän muuttaa ihmisen melko äkkiä mökkihöperöksi :D

Opiskeluaikoina tuli asuttua parin kämppiksen kanssa samassa tuvassa se oli asiallista aikaa se. Halpaa ja hauskaa, kuten opiskelijaelämän pitääkin olla :) Ja opiskelut juuri aloittaville voin sanoa että älkää vaan asuko opiskeluaikaanne yksiössä!