Mikä ero

Kai nuo on tapana määritellä aika monella tavalla, joidenkin mielestä kyseiset sanat tosiaan merkitsevät aivan samaa.

Minun näkemykseni asiasta siis: Väittely on keskustelua, jossa osapuolilla on selkeät, toisistaan poikkeavat mielipiteet. Näitä mielipiteitä puolustetaan mahdollisuuksien mukaan. Väittelyssä ei kuitenkaan ole kyse henkilötason vastakkainasettelusta, toisin kuin riitelyssä. Riitelyssä laitetaan vastakkain paitsi mielipiteet, myös omat egot. Sitten huudetaan, ei kuunnella toista ja lopulta yleensä loukataan ja loukkaannutaan. Väittely on mielestäni ok ja rakentavaa, riitely ei. Mutta väittely helposti lipsahtaa riitelyksi, jos toinen osapuoli vetää asiaankuulumattomia henkilökohtaisuuksia juttuun mukaan: joko pyrkii loukkaamaan toista tai loukkaantuu itse turhan takia. Eriävät käsitykset keskustelun, väittelyn ja riitelyn eroista aiheuttavat helposti noita loukkaantumisia, kun joku kertoo inhoavansa toisen rakastamaa saippuasarjaa sen pinnallisuuden takia ja toinen ottaa tämän itseensä, vaikka kommentti olisi vain tarkoitettu leppoisan väittelyn aloitukseksi.

Keskustelukyvyttömät, tai ainakin sillä saralla hyvin rajoittuneet ihmiset, ovat usein sellaisia, että heillä tavallinen keskustelu johtaa aina kärkkäyden vuoksi väittelyyn, jossa he ottavat tiukat vastakkaiset mielipiteet henkilökohtaisina loukkauksina ja täten itsekin lähtevät solvaamisen tielle, ja sitten onkin jo tiedossa mehevä riita, jos toinen osapuoli ei pysty tilannetta rauhoittamaan.

Juu, päläpälä. :-) Riitelykyvyttömyys (tai oikeastaan riitelyhaluttomuus) on mukava piirre ihmisessä. Lattea ja tunteeton ei tarvitse olla, mutta mielestäni mikään tilanne ei vaadi sitä, että tarvitsisi lakata kuuntelemasta ja yrittämästä ymmärtää toista.