Rekoille ohituskielto

Yllättäen zurpo on itsekin ajanut kuorma-autoa jopa työkseen. Eli tietää kyllä mistä puhuu. Ja yhdistelmän ajo-ominaisuuksiin joutuu jokainen karavaanari tutustumaan pakostakin. SEnhän tietää kai jokainen, ettäkun vaunun kanssa ajelee reippaasti, niin kyllä rupeaa jossain vaiheessa heijaamaan aivan varmasti. Viimeistään kun sivutuuli pukkaa kylkeen metsästä peltoaukealle tullessa.

Nimimerkki henkilöautoilija väitti:
"Kuski ei pystynyt alamäkeen lisäämään kaasua rajoittimen takia, joka olisi ainoa keino oikaista veivaaminen. "

Olikohan syy tuohon veivaamiseen sittenkin liian suuri vauhti kuin rajoitin? Jos olisi ajanut hitaammin, niin olisi pystynyt sitten kiihdyttämään lisää tarvittaessa. Alhaisemmalla nopeudella yhdistelmä ei ehkä olisi alkanut heijaamaan lainkaan, joten nos rajoitinta ei peukaloitaisi niin voisi olla että pysyttäisiin heijaamisen kannalta turvallisemmalla nopeusalueella.

Tosiasia on ,että jos veivaaminen alkaa, niin luotettavin keino on antaa vauhdin laskea ja toivoa parasta. JArruttamiennkin saattaa huonontaa tilannetta. Millään vastaohjauksilla sitä ei saa kuriin, refleksit kun eivät riitä ja sitten ollaankin ojassa alta aikayksikön. Turvallisinta kaikkien osapuoltaen kannlat oliskin olla outumatta koko tilnateeseen pitämällä nopeus kurissa.

Syy rajoitukseen ei ole se,etteikö lujempaa pystyisi ajamaan, vaan nimenomaan se, että yhdistelmän vakavuus ei riitä enää suuremmissa nopeuksissa. Harva jos yksikään rekka on aerodynaamisesti stabiloitu niin ettei syntyisi ns. flutteri-ilmiötä. Kiihdyttämällä saadaan lisää voimaa vetoaisaan joka saattaa rauhoittaa yhdistelmän tilanteen hetkeksi, mutta toisaalta ilmiö saattaa toistua sen jälkeen edellistäkin tuhoisempana.

Toinen syy rajoitukseen on yhdistelmän massa. Suuri massa kun ei pysähdy tarvittaessa kovin nopeasti, etenkään suuresta nopeudesta. Jarrutapa tuollainen 65 tonnin yhdistelmä hätäjarrutuksella 95 km/h vauhdista niin että ABS tulee mukaan peliin, niin johan jarrut hohkaa punaisena, jolleivät jo katoa jarrutuksen lopulla lähes kokonaan. Kuorma-autoissa ja perävaunuissa kun on vielä rumpujarrut, joiden jäähtyminen ei ole kovinkaan tehokasta. Tällaisen jarrutuksen jälkeen haisee vain palaneet jarrukengät ja jarruissa napsahtelee kuin saunan kiukaassa. Eikä toista samanlaista jarrutusta enää voisi tehdä heti perään.

zurpo kirjoitti:

Yllättäen zurpo on itsekin ajanut kuorma-autoa jopa työkseen. Eli tietää kyllä mistä puhuu. Ja yhdistelmän ajo-ominaisuuksiin joutuu jokainen karavaanari tutustumaan pakostakin. SEnhän tietää kai jokainen, ettäkun vaunun kanssa ajelee reippaasti, niin kyllä rupeaa jossain vaiheessa heijaamaan aivan varmasti. Viimeistään kun sivutuuli pukkaa kylkeen metsästä peltoaukealle tullessa.

Nimimerkki henkilöautoilija väitti:
"Kuski ei pystynyt alamäkeen lisäämään kaasua rajoittimen takia, joka olisi ainoa keino oikaista veivaaminen. "

Olikohan syy tuohon veivaamiseen sittenkin liian suuri vauhti kuin rajoitin? Jos olisi ajanut hitaammin, niin olisi pystynyt sitten kiihdyttämään lisää tarvittaessa. Alhaisemmalla nopeudella yhdistelmä ei ehkä olisi alkanut heijaamaan lainkaan, joten nos rajoitinta ei peukaloitaisi niin voisi olla että pysyttäisiin heijaamisen kannalta turvallisemmalla nopeusalueella.

Tosiasia on ,että jos veivaaminen alkaa, niin luotettavin keino on antaa vauhdin laskea ja toivoa parasta. JArruttamiennkin saattaa huonontaa tilannetta. Millään vastaohjauksilla sitä ei saa kuriin, refleksit kun eivät riitä ja sitten ollaankin ojassa alta aikayksikön. Turvallisinta kaikkien osapuoltaen kannlat oliskin olla outumatta koko tilnateeseen pitämällä nopeus kurissa.

Syy rajoitukseen ei ole se,etteikö lujempaa pystyisi ajamaan, vaan nimenomaan se, että yhdistelmän vakavuus ei riitä enää suuremmissa nopeuksissa. Harva jos yksikään rekka on aerodynaamisesti stabiloitu niin ettei syntyisi ns. flutteri-ilmiötä. Kiihdyttämällä saadaan lisää voimaa vetoaisaan joka saattaa rauhoittaa yhdistelmän tilanteen hetkeksi, mutta toisaalta ilmiö saattaa toistua sen jälkeen edellistäkin tuhoisempana.

Toinen syy rajoitukseen on yhdistelmän massa. Suuri massa kun ei pysähdy tarvittaessa kovin nopeasti, etenkään suuresta nopeudesta. Jarrutapa tuollainen 65 tonnin yhdistelmä hätäjarrutuksella 95 km/h vauhdista niin että ABS tulee mukaan peliin, niin johan jarrut hohkaa punaisena, jolleivät jo katoa jarrutuksen lopulla lähes kokonaan. Kuorma-autoissa ja perävaunuissa kun on vielä rumpujarrut, joiden jäähtyminen ei ole kovinkaan tehokasta. Tällaisen jarrutuksen jälkeen haisee vain palaneet jarrukengät ja jarruissa napsahtelee kuin saunan kiukaassa. Eikä toista samanlaista jarrutusta enää voisi tehdä heti perään.

...karavaanari...

zurpo kirjoitti:

Yllättäen zurpo on itsekin ajanut kuorma-autoa jopa työkseen. Eli tietää kyllä mistä puhuu. Ja yhdistelmän ajo-ominaisuuksiin joutuu jokainen karavaanari tutustumaan pakostakin. SEnhän tietää kai jokainen, ettäkun vaunun kanssa ajelee reippaasti, niin kyllä rupeaa jossain vaiheessa heijaamaan aivan varmasti. Viimeistään kun sivutuuli pukkaa kylkeen metsästä peltoaukealle tullessa.

Nimimerkki henkilöautoilija väitti:
"Kuski ei pystynyt alamäkeen lisäämään kaasua rajoittimen takia, joka olisi ainoa keino oikaista veivaaminen. "

Olikohan syy tuohon veivaamiseen sittenkin liian suuri vauhti kuin rajoitin? Jos olisi ajanut hitaammin, niin olisi pystynyt sitten kiihdyttämään lisää tarvittaessa. Alhaisemmalla nopeudella yhdistelmä ei ehkä olisi alkanut heijaamaan lainkaan, joten nos rajoitinta ei peukaloitaisi niin voisi olla että pysyttäisiin heijaamisen kannalta turvallisemmalla nopeusalueella.

Tosiasia on ,että jos veivaaminen alkaa, niin luotettavin keino on antaa vauhdin laskea ja toivoa parasta. JArruttamiennkin saattaa huonontaa tilannetta. Millään vastaohjauksilla sitä ei saa kuriin, refleksit kun eivät riitä ja sitten ollaankin ojassa alta aikayksikön. Turvallisinta kaikkien osapuoltaen kannlat oliskin olla outumatta koko tilnateeseen pitämällä nopeus kurissa.

Syy rajoitukseen ei ole se,etteikö lujempaa pystyisi ajamaan, vaan nimenomaan se, että yhdistelmän vakavuus ei riitä enää suuremmissa nopeuksissa. Harva jos yksikään rekka on aerodynaamisesti stabiloitu niin ettei syntyisi ns. flutteri-ilmiötä. Kiihdyttämällä saadaan lisää voimaa vetoaisaan joka saattaa rauhoittaa yhdistelmän tilanteen hetkeksi, mutta toisaalta ilmiö saattaa toistua sen jälkeen edellistäkin tuhoisempana.

Toinen syy rajoitukseen on yhdistelmän massa. Suuri massa kun ei pysähdy tarvittaessa kovin nopeasti, etenkään suuresta nopeudesta. Jarrutapa tuollainen 65 tonnin yhdistelmä hätäjarrutuksella 95 km/h vauhdista niin että ABS tulee mukaan peliin, niin johan jarrut hohkaa punaisena, jolleivät jo katoa jarrutuksen lopulla lähes kokonaan. Kuorma-autoissa ja perävaunuissa kun on vielä rumpujarrut, joiden jäähtyminen ei ole kovinkaan tehokasta. Tällaisen jarrutuksen jälkeen haisee vain palaneet jarrukengät ja jarruissa napsahtelee kuin saunan kiukaassa. Eikä toista samanlaista jarrutusta enää voisi tehdä heti perään.

Siinähän sitä kokemusta yhdistelmällä ajosta olikin, oikein KARAVAANARI!!!!! Käyttäytymisessä hiukan eroa, keskiakselikärry se oikea heijalulla on, TPV aavistuksen vakaampi. Ennenkuin alat yhdistelmänkuljettajia neuvoa, kannattaisi edes kokeilla sellaisen ajamista, että tietäisi edes vähän mistä puhuu!
Ja niistä jarruista, omassa työajokissani kyllä on levyjarrut kaikilla kahdeksalla akselilla, tämä on nykykalustossa pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Tuokin voisi auttaa. Eipä pääsisi rekkakuskeillekaan kehittymään pahoja tapoja.

Eikä tietysti pidä yleistää, osa rekkakuskeista on gentlemanneja, mutta heitä on nykyisin aina vain harvemmassa. Ja voisiko olla niin, että ne umpiluupäisimmät ovat niitä vanhoja äijiä jotka tietävät liikenteestä kaiken, ovat parhaimpia kuskeja ja jotka koettavat "opettaa" muita teilläliikkujia useamman kymppitonnin painoedun turvin? Pelottavaa...