Onko vinkkejä kenelläkään miten miehen saa tekemään kotitöitä?
Tai edes joitakin pikkujuttuja? Vessan rengastakaan ei laske enää alas, jos oikein muistan niin nelisen vuotta sitten muuttaessamme yhteen teki edes sen.Mutta ei silloinkaan tiskannut,siivonnut, huoltanut vaatteita, pessyt vessaa tms.
Ottaa päähän jatkuvasti pestä toisen paskaraitoja vessan pöntöstä,kerätä vaatteita lattialta ja kantaa tavaroita paikoilleen(ja hetken kuluttua ne ovat aivan väärässä paikassa).
Mitään ei tapahdu ellen minä sitä tee, vaikka kauniisti olen monta kertaa pyytänyt niin ei. Kaksi kertaa on matot vienyt pihalle,mutta on tietenkin hermostunut ja eipä ole hyvin niitä edes pölyyttänytkään.
Lakanoitakaan ei voi vaihtaa.
Onko vika nyt sitten minussa , että eikö sillä ole väliä että miten minua kohtelee?Koska hänen hygieeniansa oli alussa paljon parempi,nykyään hyvä jos kerran viikossa käy suihkussa. Minua oksettaa rasvainen tukka ja tunkkainen haju, kyllä ihmisen sen verran täytyisi panostaa toisen takia ettei likainen ole. Koittaa siinä sitten nähdä jotain hyvää toisessa kun ei viitsi yhtään olla mieliksi. "minä rakastan sinua", sitä en ole kuullut aikoihin...eikä hän myöskään kerro minulle asioistaan emmekä tee mitään yhdessä. Kavereidensa naisystävien tekemiset ja sanomiset kyllä aina niin kiinnostaa että häntä rupeaa aina niin *ilostuttamaan* yms.Haukuilta en myöskään ole säästynyt.Joskus on jokunen lyöntikin tullut.Tämä on aivan tolkuton tilanne jossa en pysty näkemään mitään järkevää enää, senkin raja on hieman haalistunut että onko tämä oikein vai ei.
Tai edes joitakin pikkujuttuja? Vessan rengastakaan ei laske enää alas, jos oikein muistan niin nelisen vuotta sitten muuttaessamme yhteen teki edes sen.Mutta ei silloinkaan tiskannut,siivonnut, huoltanut vaatteita, pessyt vessaa tms.
Ottaa päähän jatkuvasti pestä toisen paskaraitoja vessan pöntöstä,kerätä vaatteita lattialta ja kantaa tavaroita paikoilleen(ja hetken kuluttua ne ovat aivan väärässä paikassa).
Mitään ei tapahdu ellen minä sitä tee, vaikka kauniisti olen monta kertaa pyytänyt niin ei. Kaksi kertaa on matot vienyt pihalle,mutta on tietenkin hermostunut ja eipä ole hyvin niitä edes pölyyttänytkään.
Lakanoitakaan ei voi vaihtaa.
Onko vika nyt sitten minussa , että eikö sillä ole väliä että miten minua kohtelee?Koska hänen hygieeniansa oli alussa paljon parempi,nykyään hyvä jos kerran viikossa käy suihkussa. Minua oksettaa rasvainen tukka ja tunkkainen haju, kyllä ihmisen sen verran täytyisi panostaa toisen takia ettei likainen ole. Koittaa siinä sitten nähdä jotain hyvää toisessa kun ei viitsi yhtään olla mieliksi. "minä rakastan sinua", sitä en ole kuullut aikoihin...eikä hän myöskään kerro minulle asioistaan emmekä tee mitään yhdessä. Kavereidensa naisystävien tekemiset ja sanomiset kyllä aina niin kiinnostaa että häntä rupeaa aina niin *ilostuttamaan* yms.Haukuilta en myöskään ole säästynyt.Joskus on jokunen lyöntikin tullut.Tämä on aivan tolkuton tilanne jossa en pysty näkemään mitään järkevää enää, senkin raja on hieman haalistunut että onko tämä oikein vai ei.
Vastaukset 22
Vanhimmat
millaiseksi kuvittelit ns. normaalin kotielämän? Kuin "kauniit ja rohkeat" vai?
ja sinustako normaali kotielämä on sitä, ettei enää välitä hittojakaan ulkonäöstään eikä siitä minkä tietää olevan toiselle tärkeää.
Tosin jos rakkaus loppuu, edessä saattaa olla aloittajan kuvailema tilanne.
Puhun parinkymmenen vuoden kokemuksella parisuhteesta, että tottakai välillä on aikoja jolloin alkaa pitää toista itsestäänselvänä ja tekisi mieli heittäytyä hunsvotiksi.
Mutta se asia pitää aina selvitellä itsensä kanssa ja yrittää asettua puolison asemaan..
Eli itse ainakin yritän edelleen pysyä siistinä ja haluttavana vaikka aina ei jaksaisikaan...olen muuten nainen.
Teen sen siksi, että edelleen rakastan miestäni, eri tavalla kuin alussa, mutta monella tavoin syvemmin.....
että MOLEMMILLA puolisoilla on samat oikeudet.
Ämmät lihoo ja paisuu muodottomaksi alle aikayksikön kunhan saavuttavat parisuhteen ah, niin auvoisan sataman. Miksi jos se kerran miehellekin on synti?
Kaverilla on muija, joka on lihonut kolmessa vuodessa lähes kaksinkertaiseksi seurusteluajan hahmostaan...
Sama muija ei yhtään välitä, miltä hiukset näyttää, ei käy kampaajalla edes lekkaamassa hiuksiaan ei manikyyrissäkään, eikä edes itse lakkaa ja viilaa kynsiään, vaan pureskelee ne nykyisin tekemisen puutteesta kuulemma!
pätee kyllä naisiinkin, mutta jos alkaa lihoa ja purra kynsiään, on se selvästi stressin merkki!
Erään tutkimuksen mukaan nainen lihoo jos mies on "tylsä".
Mässäilystä tulee elämän ainut ilo.
Naisilla on biologisestikin taipumusta syödä stressaantuneena, vastaavasti kuin mies biologisesti käyttää seksiä stressinpoistoon.
Kaikkihan tiedämme että stressaantunut nainen ei "anna" vaan mähkii suklaata ja lihoo.
Lihoaminen on kuitenkin pelkkä kosmeettinen haitta, toisin kuin miehen heittäytyminen pikkulapsen tasolle jolloin naisesta tulee miehelle äiti.
Ja mitkään selitykset eivät oikeuta miestä lyömään naista!
Ammoinen siippani joutui aikoinaan valinnan eteen: joko tekee osuutensa yhteisen huushollin eteen tai hommaa jonkun, joka tekee sen hänen puolestaan. Mies palkkasi siivoojan, välttyi itse inhoamaltaan hommalta ja piti muijan tyytyväisenä. :-) Eikä muuten ollut kauhean kallista lystiä.
kierrätykseen?
Mikä on kallista mikä ei, kas siinä pulma.
Ympäri vuorokauden työskentelevän yksityisyrittäjän puolisona tiedän, että jokainen sentti on lyhennystä pankkilainaan. Ei niitä kotityönteettämiseen tuhlata. Olenko marttyyri vai mikä?
Koska mielenrauhalle ei voi laskea kilohintaa, on aika vaikea suhteuttaa siivoojaan kuluvaa rahaa sen tuomaan hyötyyn. Jos itse säästyin jokapäiväiseltä vitutukselta, loppumattomalta toisen sotkujen siivoamiselta ja raivokohtauksilta (joista ei ollut mitään hyötyä), oli se kaiken maksetun rahan väärti. Reilusti ylikin.
Kuten sanoin, siivoojan palkkaaminen oli yllättävän halpaa. Jostain syystä siivoojia pidetään edelleen "svenska talande bättre folkin" etuoikeutena, tavallisen rahvaan palkalla ei muka moisiin luksuksiin ole varaa. Näin minäkin ensin luulin. Emmekä todellakaan kieriskelleet seteleissä, pienen kaksion asuntolainaa maksettiin keskinkertaisista tuloista ( muita lainoja) ja kaikesta muusta välttämättömästä pulitettiin pääkaupunkilisiä. Siivoojan sijasta olisivat rahat menneet johonkin muuhun vitutusta poistavaan toimintaan, kuten vaikka tupakkaan, kapakkaan tai pakomatkoihin mahdollisimman kauas ikipaskaisesta kodista. :-D
Kas kun sellaista SuperSiivoojaa ei olekaan, joka osaisi pestä pois parisuhteen kaikki tahrat. ;-D
Vielä halvemmalla selviää, jos palkkaa naapurin teinin tekemään viikkosiivouksen. Itsekin tuli nuorena tyttönä tienailtua taskurahoja tuttavaperheen kotia siivoamalla. :-)
meillä samoin, mut päinvastoin. tiski/pyykki vuorot on kokeiltu jne jne. Miten sais kihlattuni ymmärtämään että parisuhteessa molempien on kannettava kortensa kekoon.
onko se katsottava uudestaan peiliin ja mietittävä onko tämä sitä mitä haluan...
Sama ongelma täälläkin!!!!Joudun aina siivoamaan kaiken,kuljen perässä ja keräilen lautasta,sukkaa,paitaa,lasia,kenkiä ym.ym.ym.....
Kyllä muuten suoraan sanottuna vituttaa!!!!tykkään siitä että kotona olis siistiä ei tarvitse olla steriili siistiä,mutta että ne tavarat ois omilla paikoillaan eikä siellä sun täällä!Ja mikään ei auta,ei se että kauniisti pyytäisin eikä sekään vaikka pää punaisena huutaisin!!!ongelma ei alussa pahalta tuntunut,mutta 3 vuoden jälkeen KYLLÄ TUNTUU!
Niin ja muuten melkein sama juttu tuon ulkonäön kanssa....Kyllä se ukko suihkus käy,mutta lihominen ei häntä häiritse!!!Minua häiritsee,kuullostaa ehkä kovin pinnalliselta,mutta en kaipaa mitään adonista vaan sen entisen ihanan mieheni takaisin...
Yritä pärjäillä siellä ja muuta en osaa neuvoa kuin että puhu miehes kans asiasta,eri asia vaan että toimiiko se??!!!!
Mun avomieheni käy suihkussa/saunassa kerran, kaksi viikossa. Iho ei kestä jatkuvaa pesua eikä hän edes näytä/haise likaiselta. Alapääpesua kuitenkin harrastaa päivittäin ja tarpeen mukaan. Ei minua haittaa yhtään, komea mies on muutenkin vaikkei läträä veden kanssa kuten minä. Laittaa itsensä hyvännäköiseksi vaattein ja hyvinhoidetuin hiuksin (on muuten paremmassa kunnossa kuin että päivittäin pesisi) eikä ikinä haise pahalta. Kummatkin haluavat näyttää kivalta toisen silmissä, mutta osataan olla myös villasukissa ja kalsareissa.
Kerran hän on tiskannut, kun olin kipeä ja astiat loppuivat melkein kesken, mutta mitäs tuosta, meitähän on vain kaksi. Imuroi ei myöskään, vaan minä teen sen kerran viikossa, eikä haittaa sekään. Ei kultsi siivoa eikä pyykkää muutenkaan, mutta eipä myöskään koskaan kommentoi siisteydestä, sukkia on kaapissa lisää jos viisi paria on pesussa eikä ikinä ole murjottanut, jos olen lupaa kysymättä pessyt jonkun vaatteen, jonka hän olisi halunnut päälleen juuri sinä hetkenä. Ei ikinä valita siitä, ettei ole varaa ostaa hienoja kalusteita tai kalliita vaatteita, enkä minäkään. Keittiössä hän keittää vain kahvia tai käy jääkaapilla, eikä ikinä nalkuta ruoasta enkä minä siitä, ettei hän halua kokata. Osaisi kyllä, mutta minä en halua muita häsläämään keittiööni. Lakanat vaihdan minä, pesuaineet ostan sekä kaupassa käyn, eikä siitä ole koskaan tullut kiistaa. Kyllä mulla on aika riittänyt hyvin, vaikka vakityössä käynkin epäsäännöllisiin aikoihin. Ja jos tuntuu, että en jaksa tänään imuroida, niin so what, mennään miehen kanssa vaikka sen sijasta ajelulle tai sänkyyn:)
Tästä kotityöasiasta tehdään niin kauhean suuri ongelma, vaikka entisaikaan naiset hoitivat kaiken tuosta noin vain, vaikka oli muitakin töitä kuin tiskaaminen. Meillä saa syödä olkkarissa tai makuuhuoneessa, saa harrastaa seksiä missä vain, mies saa surffailla tai pelata koneella vaikka yön läpeensä jne. Ei siis tehdä toisen tekemisistä liian isoa numeroa, täähän on kahden ihmisen turvapaikka ja pyhättö. Silti, vaikka mies ei teekään mitään kotitöitä, on meillä aina siistiä, tavarat on paikoillaan (kyllä yhdet lehdet nyt äkkiä huitaisee järjestykseen jne.) ja kylppäri on puhdas, kun minä sen puhdistan säännöllisesti samalla kun käyn itsekin pesulla. Joten missä tässä on ongelma? Eikö suhteen pääperiaate ole rakkaus ja toiselle tilan antaminen ja toisen hyväksyminen? Ketään ei voi muuttaa, vaan kummankin on sopeuduttava. Minä ahkerampana teen enemmän, mutta mies taas pitää sitten huolen siitä, että myös rentoudun.
Meille on koti kauhean tärkeä siten, että täällä ei riehuta ja täällä pitää vallita rauha, kun molemmilla on melko vaativat työt. Viihdymme toistemme seurassa ja kotona juuri varmaan tästä syystä. Harrastukset ja kaverit jne. kuuluvat kodin ulkopuolelle, ja kaikki kiire ja stressi jätetään myös sinne. Kotiin on kummallakin mukava tulla.
hyvin pullat uunissa. Onnea!
Noinhan se sujuu monella parilla kunnes tulevat lapset ja naisen työtaakka kasvaa potenssiin sata. Sitten on myöhäistä rypistää ja alkaa vaatia mieheltäkin osallistumista. Mutta mikäs siinä jos se sulle sopii.
Jos ihminen lakkaa yhtäkkiä peseytymästä niin se on yleensä oire masennuksesta, tai muusta henkisestä jutusta. Samoin se, jos joku alkaa pestä itseään useita kertoja päivässä.
Ellu hyvä, emme me aio hankkia lapsia, kumpikaan ei niistä pidä monista eri syistä. Ja sitä on turha ruveta analysoimaan, miksemme niitä halua.
Toisekseen, mieheni ei käy hankaamassa itseään päivittäin suihkussa, koska hänen herkkä ihonsa reagoi siihen ja tulee näppyjä. Miksi rinnastat tämän tervejärkisen käyttäytymisen mielenterveydelliseen ongelmaan? Ja minun peseytymiseni tapahtuu myös normaalipuitteissa, kerran päivässä käyn kokovartalosuihkussa. Jos kummallakaan ei ole mt-ongelmia eikä lähimmäiset kärsi mieheni herkän ihon takia tapahtuvasta harvasta peseytymisestä, niin edelleenkin- mitä ongelmaa kehittelet? Nalkuttaako pitäs ilman syytä?
sorry, mielipiteeni miehen peseytymisestä oli keskustelun aloittajalle, jonka mies on lakannut peseytymästä.
Teidän kohdalla asia on selvä, sinä olet miehesi äiti, joka hoitaa kotihommat.Ok mun puolesta, mutta monella muulla parilla "työnjako" eli että nainen tekee kaiken alkaa ärsyttää naista sitten kun lapset tulevat lisäämään työtaakkaa ja nainen kyllästyy olemaan miehensä äiti.
Mikä äiti? Nyt kyllä taitaa olla kunnon femakko linjoilla. Miehelläni on olemassa jo äiti, minusta ei taas tule kenellekään äitiä. Oletko ymmärtänyt edelleen väärin.. minä teen kotityöt, koska pidän niistä enemmän ja mies huolehtii muista asioista, koska hän pitää niistä enemmän. Et kai vain painosta miestäsi semmoiseen mitä hän ei halua tehdä? Ja kuten sanoin, niin ellei minuakaan huvita siivota niin en siivoa. Ja kuten sanoin myös, mies ei koskaan nalkuta siisteydestä eikä ruoasta koska ne ovat minun tekemiäni. Jos saa jostain parempaa, syökööt siellä, en minä vedä moisesta stressiä. Antaisitte naiset miesten olla enemmän miehiä ettekä painostaisi ja uhkailisi erolla, elleivät he nuole lattiaa, tee teille ruokaa tai mankeloi lakanoita. Ei kotitöiden jakaminen suhteen laatua kuvaa. Minun mieheni viihtyy kanssani, koska en vaadi häneltä koko ajan jotakin. Eikä hän minulta. Kumpikin eletään ihanassa harmoniassa ja sovussa, meillä on samanlainen maku kodinsisustuksessa ja ruoassa, en suutu jos mies makaa sohvalla illan, vaan kömmin viereen ja se jos mikä on laatuaikaa: stressitöntä, hellää, juttelemme, näytämme tunteemme, emmekä ajattele tiskejä tai laskostettavia pyykkejä jne. Koti on meille paikka, jossa ei ole kiireen tai pakkotekemisen tuntua. Ei se mikään esittelylinna ole, eikä meidän tarvitse tuttaville esittää mitään turhantärkeää. Eikä tämä avovaimo yritä olla maskuliinisempi kuin miehensä, kuten eräistä voisi rivien välistä lukea. Onko niin vaikeaa ymmärtää, että meitä rentoja ja ei-nalkuttavia naisia on olemassa, emmekä ole mitenkään miehisiä tai onnettomia, vaan hyvässä parisuhteessa eläviä, onnellisia, rauhallisia nuoria työssäkäyviä ihmisiä.
Minusta näin vanhana akkana ja kahden pojan äitinä on hieman outoa, että joku nykyajan nuori nainen tosiaan passaa miestään.
Meillä on aina ollut miesten ja naisten työt, eikä niistä ole riidelty, kumpikin hoitaa omansa, omalla tyylillään, omalla aikataulullaan ja omalla vastuullaan. Naisen työt vain tuntuvat olevan tylsempiä, useammin toistuvia ja tiukemmin aikatauluihin sidottuja kuin miesten työt.Ihan noin rehellisesti sanottuna.
Kyllä sellainen nainen, joka kerää miehen likaiset vaatteet lattialta, kääntää ne oikein päin, pesee, silittää ja viikkaa kaappiin on ainakin jollain tasolla miehen "äiti". Omat poikani ovat oppineet jop pari vuotiaina viemään vaatteensa pyykkikoriin ja hakemaan silitetyt omaan kaappiinsa.
Turhapa sinun kanssasi on keskustella. Pääasia että me olemme mieheni kanssa onnellisia. Kai sinäkin olet iloinen siitä, että näin on? Jos minä tykkään tehdä kotitöitä, niin mitä pahaa siinä on? Ja hienoa, että olet kasvattanut poikasi tekemään hommia, sillä todennäköisesti 70% nykyajan nuorista naisista on uusavuttomia tai muuten vain saamattomia, joten kotityöt jäävät taatusti poikiesi harteille. Älkäämme enää jauhako asiasta, sillä en jaksa perustella kantaani, sillä olemmme ja tulemme olemaan lapsettomia ja ilman isompia kotieläimiä, joten kotitöiden määrä on minusta varsin kohtuullinen. Kaikki naiset eivät halua lapsia, eikä mieheni varmaan äitiänsä näin hyvin kohtelisi kuin minua. Miksi minun pitäisi hänelle delegoida raskaan yötyön päätteeksi pyykit ja tiskit, mitäs minä sitten tekisin, menisin vaikka vaihtamaan jarrupalat autosta vai? Katsos kun asioista ei tehdä kotona numeroa, niin ne hoituvat itsestään. Olen sen verran kotona koulutettu etteivät normaalit kotityöt tunnu missään. En valita miehelleni turhasta sotkusta, jos hän vaikka sukkansa jättää epähuomiossa lattialle (kyllä osaa viedä pyykit koriin), onko tosiaan joillakin niin pieni maailmankuva että tästä asiasta tehdään todellinen suhteen mittapuu ja kriisi? Jokainen taaplaa tyylillään; tärkeintä on se, että olemme tyytyväisiä ja rakastamme emmekä nalkutuksella tai pienten asioiden suurentamisella vie huomiota elämän todella isoista asioista. Hyvää vuodenalkua ja onnea pojillesi elämän tiellä.
Tuossa kyllä kuulosti olevan ongelma jos toinenkin, mutta en uskalla niitä alkaa kummemmin kommentoida. Keskustelulla selviää moni asia ja joskus ajan kanssa, toiset jutut eivät selviä millään. Itsehän se on punnittava, että milloin tulee radikaalin muutoksen aika, jos on tullakseen. Jos on onneton, jotain on epäilemättä asialle tehtävä, eikä ainakaan hammasta purren alistuttava kurjaan kohtaloonsa.
Tuossa kodin puhtaanapidossa on usein sellainen ongelma, että puoliskoilla on erilaiset käsitykset siitä, onko säännöllisestä siivoamisesta enemmän hyötyä vai haittaa. Yleistäen: toiset ajattelevat, että siivoaminen on pieni hinta siististä kodista, toiset taas ajattelevat, että sotkuinen koti on pieni hinta siitä, ettei tarvitse siivota! Useimmiten kai miehet edustavat jälkimmäistä, naiset ensimmäistä, vaikka poikkeuksia on toki pilvin pimein. Tämä näkyy etenkin yksin asuvilla ihmisillä: ainakin omat tuttuni ovat aina jakautuneet enimmäkseen niin, että yksin asuvien miesten asunnoissa vallitsee ainainen sekamelska, kun naisten asunnot taas ovat suht siistejä: pölypalloja saattaa vähän pyöriä lattialla ja pari lehteä on voinut jäädä jonnekin lojumaan, mutta enimmäkseen lattia on kävelemistä, ei tavaransäilytystä varten. On melko väistämätöntä, että pariskunnan muuttaessa yhteen toista alkaa nyppiä toisen toimettomuus ja toista vastaavasti ainainen siisteydestä hössöttäminen ja hommiin painostaminen. Perusajatus on mielestäni se, että se siivoaa, ketä likaisuus häiritsee. Parisuhteessa lienee kuitenkin aiheellista tehdä pieniä uhrauksia, ja siivota myös toisen mieliksi, vaikka itse viihtyisi kuinka haisevassa läävässä. Viime kädessä ketään ei voi mihinkään pakottaa, eikä ketään voi muuttaa, jos häiritsevä asia on perustavaa laatua, se kannattaa ottaa huomioon parinvalinnassa...
Miksi miesten muuten pitäisi laskea vessan rengas alas? Emmehän mekään nosta sitä heitä varten ylös? :-) Tätä kriisinaihetta en ole koskaan ymmärtänyt. Onko kyse esteettisestä häiriöstä, ei kai sentään hygieniasta? Eeen ymmärrä, en.
Ja jos asiaan ei löytyisi omassa suhteessani mitään helpotusta sanomalla jotakin tyyliin: "Olen onneton, koska minä siivoan meidän molempien jäljet, etkä sinä tee mitään. Minusta tuntuu, ettet välitä minusta ollenkaan. Onko näin?" Kyllä siihen pitäisi jonkinlainen vastaus kaiketi löytyä, että miksi toinen ei siivoa. Luultavasti siksi, että ei tunne tarvetta siihen, kämppä on muutenkin riittävän siisti. Mutta niin... ei muuta.