Miten saan kitkettyä itsestäni mustasukkaisuuden mieheni kavereista. Olemme seurustelleet kolme kuukautta. Miehelläni on mieskavereita tosi paljon. Tottakai hänellä on siksi myös paljon juttuja joita tehdään kavereitten kaa, lentopallo, salibandy, golf, lätkä ja illanistujaiset, saunaillat, kapakkareissut. Hänelle on nämä kavereitten kanssa reissaamiset tärkeitä, minkä ymmärrän hyvin. Asia, jota en ymmärrä, miksi hän ei halua minun kanssani kahdestaan viihteelle. Jätkäporukathan on minulta kiellettyä aluetta. Olen useasti pyytänyt, että mentäis jonnekin, joo joo kyl me mennään. Uutena Vuotena olin jo pari viikkoa puhunut, että mentäis kahdestaan juhlimaan, samalla viettämään minun synttäreitäni. Hän ilmoitti mulle textarina, että aatto on sitte sovittu hänen kaverin luo. Että raivosin. Mutta mentiin kaverin luo, ihan ok.
Tänään olemme menossa sukulaiseni 75 v-päiville. Kaikki piti olla sovittu, kellonajat ja kaikki ja hän on tiennyt asiasta jo pitkään. Eilen soitti, että kaveri pyysi lätkämatsiin ja ryyppäämään sen jälkeen, en tiedä olenko kunnossa lähtemään synttäreille. Tässä on meneillään hirvittävä riita. Huusin eilisen päivän ja illan puhelimeen ja koska siitähän tuli yötinen reissu, jatkoin tänään raivoamistani. Tällä hetkellä en tosiaan tiedä mis mennään, mutta raivoa olen täynnä.
Pitäisikö minun sulattaa tuollainen käytös? Sanoinkin puhelimessa, kun herätin hänet, että en missään tilanteessa halua jakaa miestäni, en edes kavereitten kanssa. Vihaan, että jo sovittua juttua ei toteuteta, ja mistä syystä.
Meillä menee muuten tosi hyvin ja hän on aivan ihana mies. Siksi haluaisinkin raivata paikkani hänen elämäänsä mutta millä keinoin se onnistuu? Ei varmaan raivoamisella, mutta pitäisikö minun vaan hyväksyä tuollainen ja antaa asioitten olla? Mennä yksin synttäreille ellei herraa kuulu?
Antakaa jotain viisaita neuvoja, miten miestä käsitellään. Olen vasta nelikymppinen, joten opittavaa vielä on, ainakin tuntuu siltä. Kiitos!
Tänään olemme menossa sukulaiseni 75 v-päiville. Kaikki piti olla sovittu, kellonajat ja kaikki ja hän on tiennyt asiasta jo pitkään. Eilen soitti, että kaveri pyysi lätkämatsiin ja ryyppäämään sen jälkeen, en tiedä olenko kunnossa lähtemään synttäreille. Tässä on meneillään hirvittävä riita. Huusin eilisen päivän ja illan puhelimeen ja koska siitähän tuli yötinen reissu, jatkoin tänään raivoamistani. Tällä hetkellä en tosiaan tiedä mis mennään, mutta raivoa olen täynnä.
Pitäisikö minun sulattaa tuollainen käytös? Sanoinkin puhelimessa, kun herätin hänet, että en missään tilanteessa halua jakaa miestäni, en edes kavereitten kanssa. Vihaan, että jo sovittua juttua ei toteuteta, ja mistä syystä.
Meillä menee muuten tosi hyvin ja hän on aivan ihana mies. Siksi haluaisinkin raivata paikkani hänen elämäänsä mutta millä keinoin se onnistuu? Ei varmaan raivoamisella, mutta pitäisikö minun vaan hyväksyä tuollainen ja antaa asioitten olla? Mennä yksin synttäreille ellei herraa kuulu?
Antakaa jotain viisaita neuvoja, miten miestä käsitellään. Olen vasta nelikymppinen, joten opittavaa vielä on, ainakin tuntuu siltä. Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kun ryhdyit asioitamme täällä selvittämään ja värittämään! Nyt tällä miehellä on taas aikaa vain ja ainoastaa kavereille!
...the bastard!
miehesi olla vielä pahasti koheltamisvaiheessa, jossa harrastukset ja kaveri ovat ykköstilalla ja sinä kuulut tavallaan termiin harrastukset, yhtenä monista harrastuksista. Parisuhde ei ole vielä hänen juttunsa, vaikka mieluusti sinua tapaileekin, silloin kun se hänelle sattuu sopimaan. Milloin hän sitten aikuistuu ja laittaa parisuhteen etusialle, niinkuin se toimivassa parisuhteessa kuuluukin, se on kovin yksilöllistä joillain tälläistä vaihetta ei ole ollenkaan ja toisilla se voi kestää koko elämän, suurin osa kuitenkin jää siihen välille.
Nähdäkseni et voi kun odottaa ja toivoa, että hän alkaa kyllästyä harrastuksiinsa ja siirtyä enemmän parisuhteen puolelle. Mikäli hän saa parisuhteen edut, silloin kun hänelle sopii, se voi kestää kauan, ehkä jopa liian kauan.
Seuraile kehitystä, jos ei mitään tapahdu sillä taholla vuoteen, kannattaa vakavasti miettiä kannattaako tuhlata elämäänsä turhaan odotteluun ja tehdä omat ratkaisusi tilanteessa.
Onks miehelläs alkoholiongelma? Mä rupeaisin miettiin sitä juttua. Jos meinaan semmonen on, niin se aine viepi mennessään, ja tuut aina oleen numero kaksi ja alkoholi numero yksi hänen elämässään.
et mitenkää!
Valittaen totean minäkin joukon jatkona, että kaikista ei ole parisuhteeseen, jotkut ihmiset pysyy iäti lapsina.