Hei!
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta, kun tuntuu että kaikki ystävät ja kaverit ovat vain kadonneet johonkin?! Ei ole oikein kaveria jonka kanssa jutella. Koulukaverit lähtivät kaikki toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kun minä jäin, opiskelupaikkaa vailla, viettämään välivuotta. On mulla yksi hyvä ystävä samassa kaupungissa jonka kanssa kyllä nähdään, mutta hänellä on uusi parisuhde ja siihen tuntuu menevän häneltä kaikki aika! Ja tämä mies on yleensä aina mukana kun tapaamme... Minulla ei ole miestä, mutta olen ajatellut että parisuhde ei sovi minun sekavaan elämäntilanteeseeni..? Toisaalta olisi mukava, kun olisi joku lähellä, jonka kanssa jakaa kaikki...! Uusiin ihmisiin on joskus todella vaikea tutustua, vai mitä?! Varsinkaan kun ei ole niitä kavereita, joiden kanssa lähteä ulos ja baanalle!
Onko kellään samalaisia kokemuksia? Olisi mukava kuulla miten olette pärjänneet esim. pakollisen välivuoden tai muun yllättävän asian osuessa kohdalle, ja tulevaisuuden ollessa vailla selviä suunnitelmia??!!
Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta, kun tuntuu että kaikki ystävät ja kaverit ovat vain kadonneet johonkin?! Ei ole oikein kaveria jonka kanssa jutella. Koulukaverit lähtivät kaikki toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, kun minä jäin, opiskelupaikkaa vailla, viettämään välivuotta. On mulla yksi hyvä ystävä samassa kaupungissa jonka kanssa kyllä nähdään, mutta hänellä on uusi parisuhde ja siihen tuntuu menevän häneltä kaikki aika! Ja tämä mies on yleensä aina mukana kun tapaamme... Minulla ei ole miestä, mutta olen ajatellut että parisuhde ei sovi minun sekavaan elämäntilanteeseeni..? Toisaalta olisi mukava, kun olisi joku lähellä, jonka kanssa jakaa kaikki...! Uusiin ihmisiin on joskus todella vaikea tutustua, vai mitä?! Varsinkaan kun ei ole niitä kavereita, joiden kanssa lähteä ulos ja baanalle!
Onko kellään samalaisia kokemuksia? Olisi mukava kuulla miten olette pärjänneet esim. pakollisen välivuoden tai muun yllättävän asian osuessa kohdalle, ja tulevaisuuden ollessa vailla selviä suunnitelmia??!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
ystävät kaikkosivat, kun lähdin au pairiksi ulkomaille (myös "välivuosi"). ei kukaan enää osannut kaivata, kun palasin. siinä välissä oli jo ehtinyt voieraantua niistä vanhoista kavereista ja oli jäänyt totaalisen ulkopuoliseksi kaikesta.
pitää vaan jaksaa yrittää hankkia uusia ystäviä. samalla tavalla :"rakkaus on ikuista, sen kohde vaan vaihtuu", niin myös ystävyys voi olla ainaista, mutta ne ystävät vaihtuvat moneen kertaan elämän aikana.
jos haluat juttukaverin laita postia : [email protected]
olen 20v naisen alku ja kaipaan ystäviä jotka ovat myös hävinneet kun muutin toiselle paikkakunnalle..
Vaihdoin opiskelun takia uudelle paikkakunnalle reilu vuosi sitten ja kaverit alkoivat vähentyä samalla. Ajattelin, että kyllähän ne hyvät hyvät kaverit pysyy kavereina, jos käy viikonloppuisin kotipaikkakunnalla, mutta ei. Tuntuu kuin kaverit olisivat alkaneet suorastaan vältellä minua! Aina on jotain muuta tekemistä, jos pyytää käymään. Toisesta kaupungista ei löydykään ihan tuosta vaan uusia kavereita. Koulussa kyllä on kavereita, mutta ei koulun ulkopuolella. Tuntuu todella oudolta, koska mulla aina ollut paljon hyviä kavereita ja nyt joutuu olemaan yksin.. Nyt vasta ymmärrän miten hankala on päästä johonkin porukkaan "sisään".
Lukion jälkeen vanhat kaverit haihtuivat kuka minnekin - opiskelukaupunkeihin ympäri suomen, armeijaan ja niin edelleen. Piti pitää yhteyttäkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Vaikka vanhoihin tuttuihinkin törmää, kun käyvät silloin tällöin kotona/poika- ja tyttöystäviensä luona, mutta se on vähän niin, että kun kutakuinkin kaikki muut seurustelevat, niin "parittoman" on hiukan hankala lähteä mukaan.
Yksi ystävä sentään jäi, mutta hänkin viettää elämäänsä enimmäkseen poika/miesystävänsä kavereiden kanssa. Sentään on noita opiskelukavereita,(itse siis opiskelen kotipaikkakunnalla) mutta lomilla taas he lähtevät mieluiten käymään kotona, kuka missäkin.
Enpä sitten tiedä, että miten tässä "vakiintuneiden kaveriporukoiden" maassa löytää uusia ihmisiä...
Valitettavan tuttu tilanne. Opiskelun ja työn perässä muuttamisen vuoksi menetin kaikki kaverini etäkavereiksi, aivan jokikisen! Minulla ei ole nykyisessä asuinkaupungissa yhtään kaveria. Onneksi olen naimisissa, joten vaimostani on seuraa. Hänellä on lähes sama tilanne, muttei aivan niin paha. Hän käy töissä naapurikaupungissa, jonne on muuttanut useita hänen kavereitaan. Hän voi halutessaan tavata kavereitaan päivittäin.
Harrastukseni kautta olen löytänyt tuttuja, muttei yhdestäkään heistä ole toistaiseksi ollut kaveriksi. Ovat sitäpaitsi yhtä lukuunottamatta naisia.
Mullekin on käynyt toi sama ikävä homma,ennen oli tiivis tyttö porukka,asuttiin lähekkäin,oltiin samassa koulussa,yhteiset tutut jne..
Itse aloin seurustella ja osa kamuista muutti pois kotoa,osa sai uusia kavereita esim.lukiosta jne.. siitäpä se erkkaantuminen lähti..Aluksi luulin,että se oli vain jotain väliaikaista,koska oletin että nuo kaverit pysyvät luonani aina,mutta ei..erkaantuminen jatkui ja nykyään nähdään vaan sattunaisesti ja yleensä minun ehdotuksestani.Tuntuu,että kaikilla on vaan niin omat kuviot,että ei entiseen ole enää paluuta.
Minullakin on uusia tuttuja,mutta lähinnä "hyvän päivän " sellaisia.Piirit taitaa olla niin vakiintuneet,että on vähän orpo olo kun se oma porukka hajosi..ei ole helppo päästä uusiin porukoihin.
Mul on ihan sama tilanne. Lukio loppu vuos sitte ja oon nyt vaan kotona ku en tiiä mitä teen. kavereit ei oo.