Israel|Palestiina. Kahden kansan luvattu maa. Hannu Reime, Rauhanpuolustajat ja Like 2003
Yleisradion toimittaja Hannu Reime on seurannut Lähi-idän tapahtumia vuoden 1967 sodasta asti. Näin hänelle on kertynyt tietoa ja kokemusta Israel|Palestiinan, kuten hän alueen nimen kirjoittaa, taustoista ja historiasta. Tuo konflikti on jatkuvasti uutisissa ja otsikoissa, mutta silti sen hahmottamiseen tarvittava pohjatieto puuttuu useimmilta meistä tavallisilta uutistuotannon kuluttajilta. Konfliktin kokonaisuus hämärtyy usein yksittäisten väkivallantekojen taakse, ja nyt juuri ajankohtaisena oleva Irakin sota, länsiliittoutuman hyökkäys Irakiin keväällä 2003, on painanut Israel|Palestiinan tapahtumat ja kysymykset uutisvirran taka-alalle, pois painavimmista otsikoista. Silti siellä on edelleen käynnissä repressio ja kansanmurha, jonka Israelin hallitus kohdistaa palestiinalaisiin.
"Lähi-idästä on vallalla monia vääriä käsityksiä," sanoo Hannu Reime. Yleisimpiä niistä on uskomus, että konflikti olisi vuosisatoja ellei vuosituhansia vanha. Toinen tavallinen väärinkäsitys on se, että Lähi-idässä käytäisiin uskonsotaa, juutalaisuuden ja islamin välistä taistelua. Myös juutalaisten vaiheet, heidän kärsimyksensä sekä vähemmistöryhmänä että yksilöinä kytketään usein Lähi-idästä käytävään väittelyyn, jossa näillä hirvittävillä kärsimyksillä sitten harjoitetaan eräänlaista moraalista kiristystä: joka arvostelee Israelia, on antisemiitti, unohtaa holokaustin tai ainakin vähättelee sitä jne.
Se, mitä Lähi-idässä tapahtuu, koskee sekä israelilaisia että palestiinalaisia. Ne, joita kohtaan muun maailman tulisi osoittaa suurinta solidaarisuutta ja joiden puolesta tulisi toimia juuri nyt, tällä hetkellä, ovat Palestiinan arabit. Israel valloitti vuoden 1967 sodassa Länsirannan, Gazan alueen sekä Golanin. Samalla se sai hallintaansa alueiden varsin merkittävät ja tärkeät vesivarat. Myöhemmin se ryhtyi siirtokuntia perustamalla asuttamaan näitä palestiinalaisten alueita.
Palestiinalaiset ovat nyt kotimaassaan vailla kansalaisoikeuksia. "Rauhanprosessi", jolta odotettiin paljon, ei vienyt rauhaan, vaan muutti miehitetyt palestiinalaisalueet suureksi vankilaksi, jonka asukkeja kohdellaan täysin mielivaltaisesti. Palestiinalaiset ovat kuin häkkiin suljettuja eläimiä, kirjoittaa Reime. Aidattu Gaza on palestiinalaisilleen jättiläiskokoinen keskitysleiri. Länsirannan saarretut ja eristetyt kaupungit ovat pienempiä vankiloita.
Tragedian toinen puoli, israelilaiset, sekä ehkä laajemmassa mielessä juutalaiset yleensä siinä määrin kuin he samaistuvat Israeliin. Gazalainen psykiatri, tohtori Eyad el-Sarraj sanoo Reimen kirjan mukaan, että sionismin projekti on epäonnistunut: sen sijaan että Palestiinasta olisi tullut turvapaikka juutalaisille, Israelista on tullut uusi getto ja teurastamo niin juutalaisille kuin muillekin.
Tuossa getossa juutalaisten nimissä perustettu Israelin valtio kohtelee naapurigeton asukkaita barbarialla. Se mitä Israel tekee palestiinalaisille, vetää täysin vertoja sille, mitä ei-juutalaiset niin usein ovat tehneet juutalaisille Euroopan historiassa. "En kuitenkaan ole koskaan pitänyt oikeana sitä, että jonkin ihmisryhmän kärsimyksiin viitaten vähätellään jonkin toisen ryhmän kärsimyksiä ja sanotaan, että ne ovat "vain suhteellisen pieniä", sanoo Hannu Reime.
Rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustavaa kirjallisuutta on varmaankin runsaasti saatavillamme. Ne menettävät kertakäyttökulttuurissamme nopeasti ajankohtaisuutensa, tai sitten ne on vaikeaselkoisesti kirjoitettuja. Reimen kirja on selkeästi ja johdonmukaisesti kirjoitettu. Hän sanoo kirjan alkusanoissa, että tämä kirja on ennen kaikkea henkilökohtainen mielipide kiisteltyyn kysymykseen siitä, mistä Israelin ja palestiinalaisten välisessä selkkauksessa pohjimmiltaan on kysymys. "Historiallisten tapahtumien lukemattomista käänteistä, sodista, tulitauoista, toteutuneista ja toteutumatta jääneistä sopimuksista, diplomatiasta, terrorismista ja vastaterrorismista, kaikista niistä vaiheista, jotka ovat hallinneet Lähi-idän uutisia sadan vuoden ajan, olen tarttunut vain niihin, joilla on merkitystä kirjan perussanomalle", Reime kirjoittaa.
Tällaisia taustoja valaisevia teoksia me tarvitsemme, jotta eksytyksemme ei nykyisessä, tiedonvälityksen merkitystä korostavassa ajassamme, ei olisi kovin suuri. USA:n johtama sotaliittoutuma perusteli Irakiin tapahtunutta hyökkäystään halullaan tuhota Saddam Husseinin joukkotuhoaseet ja viedäkseen Irakiin demokratian. Tätä meille toistettiin toistamasta päästyäkin, ja monet saattoivat uskoakin että demokratianpa hyvinkin ja terrorismin vastaisella asialla tässä supervallan päämiehet ovat.
Mutta missä on pihvi? Joukkotuhoaseita Irakista ei ole löytynyt, ja Bushin ajama demokraattinen vaihtoehto Irakin johtoon on Ahmed Chalabi, mies jonka talousrikolliset jäljet alkavat vasta paljastua.
Yleisradion toimittaja Hannu Reime on seurannut Lähi-idän tapahtumia vuoden 1967 sodasta asti. Näin hänelle on kertynyt tietoa ja kokemusta Israel|Palestiinan, kuten hän alueen nimen kirjoittaa, taustoista ja historiasta. Tuo konflikti on jatkuvasti uutisissa ja otsikoissa, mutta silti sen hahmottamiseen tarvittava pohjatieto puuttuu useimmilta meistä tavallisilta uutistuotannon kuluttajilta. Konfliktin kokonaisuus hämärtyy usein yksittäisten väkivallantekojen taakse, ja nyt juuri ajankohtaisena oleva Irakin sota, länsiliittoutuman hyökkäys Irakiin keväällä 2003, on painanut Israel|Palestiinan tapahtumat ja kysymykset uutisvirran taka-alalle, pois painavimmista otsikoista. Silti siellä on edelleen käynnissä repressio ja kansanmurha, jonka Israelin hallitus kohdistaa palestiinalaisiin.
"Lähi-idästä on vallalla monia vääriä käsityksiä," sanoo Hannu Reime. Yleisimpiä niistä on uskomus, että konflikti olisi vuosisatoja ellei vuosituhansia vanha. Toinen tavallinen väärinkäsitys on se, että Lähi-idässä käytäisiin uskonsotaa, juutalaisuuden ja islamin välistä taistelua. Myös juutalaisten vaiheet, heidän kärsimyksensä sekä vähemmistöryhmänä että yksilöinä kytketään usein Lähi-idästä käytävään väittelyyn, jossa näillä hirvittävillä kärsimyksillä sitten harjoitetaan eräänlaista moraalista kiristystä: joka arvostelee Israelia, on antisemiitti, unohtaa holokaustin tai ainakin vähättelee sitä jne.
Se, mitä Lähi-idässä tapahtuu, koskee sekä israelilaisia että palestiinalaisia. Ne, joita kohtaan muun maailman tulisi osoittaa suurinta solidaarisuutta ja joiden puolesta tulisi toimia juuri nyt, tällä hetkellä, ovat Palestiinan arabit. Israel valloitti vuoden 1967 sodassa Länsirannan, Gazan alueen sekä Golanin. Samalla se sai hallintaansa alueiden varsin merkittävät ja tärkeät vesivarat. Myöhemmin se ryhtyi siirtokuntia perustamalla asuttamaan näitä palestiinalaisten alueita.
Palestiinalaiset ovat nyt kotimaassaan vailla kansalaisoikeuksia. "Rauhanprosessi", jolta odotettiin paljon, ei vienyt rauhaan, vaan muutti miehitetyt palestiinalaisalueet suureksi vankilaksi, jonka asukkeja kohdellaan täysin mielivaltaisesti. Palestiinalaiset ovat kuin häkkiin suljettuja eläimiä, kirjoittaa Reime. Aidattu Gaza on palestiinalaisilleen jättiläiskokoinen keskitysleiri. Länsirannan saarretut ja eristetyt kaupungit ovat pienempiä vankiloita.
Tragedian toinen puoli, israelilaiset, sekä ehkä laajemmassa mielessä juutalaiset yleensä siinä määrin kuin he samaistuvat Israeliin. Gazalainen psykiatri, tohtori Eyad el-Sarraj sanoo Reimen kirjan mukaan, että sionismin projekti on epäonnistunut: sen sijaan että Palestiinasta olisi tullut turvapaikka juutalaisille, Israelista on tullut uusi getto ja teurastamo niin juutalaisille kuin muillekin.
Tuossa getossa juutalaisten nimissä perustettu Israelin valtio kohtelee naapurigeton asukkaita barbarialla. Se mitä Israel tekee palestiinalaisille, vetää täysin vertoja sille, mitä ei-juutalaiset niin usein ovat tehneet juutalaisille Euroopan historiassa. "En kuitenkaan ole koskaan pitänyt oikeana sitä, että jonkin ihmisryhmän kärsimyksiin viitaten vähätellään jonkin toisen ryhmän kärsimyksiä ja sanotaan, että ne ovat "vain suhteellisen pieniä", sanoo Hannu Reime.
Rauhaa ja ihmisoikeuksia puolustavaa kirjallisuutta on varmaankin runsaasti saatavillamme. Ne menettävät kertakäyttökulttuurissamme nopeasti ajankohtaisuutensa, tai sitten ne on vaikeaselkoisesti kirjoitettuja. Reimen kirja on selkeästi ja johdonmukaisesti kirjoitettu. Hän sanoo kirjan alkusanoissa, että tämä kirja on ennen kaikkea henkilökohtainen mielipide kiisteltyyn kysymykseen siitä, mistä Israelin ja palestiinalaisten välisessä selkkauksessa pohjimmiltaan on kysymys. "Historiallisten tapahtumien lukemattomista käänteistä, sodista, tulitauoista, toteutuneista ja toteutumatta jääneistä sopimuksista, diplomatiasta, terrorismista ja vastaterrorismista, kaikista niistä vaiheista, jotka ovat hallinneet Lähi-idän uutisia sadan vuoden ajan, olen tarttunut vain niihin, joilla on merkitystä kirjan perussanomalle", Reime kirjoittaa.
Tällaisia taustoja valaisevia teoksia me tarvitsemme, jotta eksytyksemme ei nykyisessä, tiedonvälityksen merkitystä korostavassa ajassamme, ei olisi kovin suuri. USA:n johtama sotaliittoutuma perusteli Irakiin tapahtunutta hyökkäystään halullaan tuhota Saddam Husseinin joukkotuhoaseet ja viedäkseen Irakiin demokratian. Tätä meille toistettiin toistamasta päästyäkin, ja monet saattoivat uskoakin että demokratianpa hyvinkin ja terrorismin vastaisella asialla tässä supervallan päämiehet ovat.
Mutta missä on pihvi? Joukkotuhoaseita Irakista ei ole löytynyt, ja Bushin ajama demokraattinen vaihtoehto Irakin johtoon on Ahmed Chalabi, mies jonka talousrikolliset jäljet alkavat vasta paljastua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kehottaisin kyllä sinua lukemaan mieluummin Pyhää Raamattuam kuin tällaista roska kirjallisuutta...
Koko ajan luen ja löysin sieltä tälläisenkin kohdan joka taitaa olla Paavalin eli SINUN kirjoittamasi:
"tekin olette kärsineet omilta kansalaisiltanne
samaa kuin he juutalaisilta, jotka tappoivat
Herran Jeesuksenkin ja profeetat ja ovat
vainonneet meitä, eivätkä ole Jumalalle
otollisia, vaan ovat kaikkien ihmisten
vihollisia" (1Tes.2:14-15)
sisäistäisit lukemasi! (Se en muuten ole minä, joka sen on kirjoittanut, vaan kaimani, jonka mukaan JEESUKSEEN uskovat vanhempani minut nimesivät : )
Ja minä kun luulin että olet jo 2000 vuoden ikäinen....
Hyvän nimen valitsivat vanhempasi sinulle. Yritä kuitenkin olla sen nimen veroinen ja olla mahdollisimman tasapainoinen, tasapuolinen ja ymmärtäväinen kaikkia ihmisiä kohtaan kuten apostoli Paavali oli:
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa." (Gal. 3:28)