Mitä teen? Olen 30v, minulla on yksi lapsi, olen ollut 8v naimisissa, viimeiset 4v onneton. aviomieheni on kiltti tossukka. Mutta kipinä on puuttunut. Muutimme vajaa vuosi sitten erilleen. rakastuin sitten mieheen, joka oli romanttinen, hauska, hellä... tämä mies halusi muuttaa yhteen ja tehdä lapsia, en ollut valmis vielä, ja siitä tuli kinaa. Sitten huomasin olevani raskaana, pillereistä huolimatta! Kun kerroin tälle uudelle miehelle, hän sanoi ettei välitä minusta tarpeeksi, haluaakin olla vapaa, eikä missään nimessä valmis isäksi. Menin paniikkiin, mies oli tosi kylmä. Ystäväni soittelivat, että mies liikkui avoimesti muiden naisten kanssa! Pyysin hänen äidiltäänkin apua, mutta tämä sanoi, että oma vikani kun en pidä housuja jalassa, ja uhkasi poliiseilla jos soitan uudestaan. Masennuin, lamaannuin. En pystynyt aborttiin, koska minulla on ollut avioliiton aikana 2 keskenmenoa. Exäni haluaisi minut takaisin, raskaudesta huolimatta! Palaaminen ei kuitenkaan tunnu oikealta! Vai pidänkö lapsen yksin? Lapsen oikeaa isää en halua nähdä enää ikinä, enkä tarvitse elatusmaksuja- salaanko vauvan häneltä? Exäni haluaisi ottaa lapsen nimiinsä. Mikään ei tunnu oikealta! Ja rakkaus?!
Raskaaksi syrjähypystä
pettynyt, pettänyt
414236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
EHDOTTOMASTI, pidä vauva,se on sinun lihaa ja vertasi,osa sinua.Palaa exäsi luo, mutta vain jos itse sitä haluat.Muuta exäsi kanssa yhteen vaikka aluksi koeajalle,katso miltä se tuntuu sinusta.On kai exässäsi paljon enemmän hyviä kuin huonoja puolia,jos vertaat sitä tapaamaasi
"herrasmieshuijariin".Ja voit olla varma ,että jonkin ajan kuluttua tämä (kuukausien tai vuosien) "herrasmieshuijari" yrittää palata luoksesi,taas jollakin viattomalla tekosyyllä.Silloin mieti hyvin tarkkaan lankeatko pauloihin vai onko se edes sen arvoista.Sydämesi saat kyllä rikki sillä tavalla.
Minusta sinun kannattaisi vakavasti harkita palaamista exäsi kainaloon.Rakkaus on pitkämielinen.Ja siinä on tuki ja turva.Kaikella kunnioituksella Hyvää alkanutta Vuotta.Ja jaksamista.
...minkä takia tässä maassa sahataan poikki niin paljon ihan ehjiä ja kelpoisia haulikoita? Kuinkahan ihmisistä saataisiin kitkettyä hauruus ja huoruus...?
Kai se haureus loppuu samalla tavalla kuin ihmisten epätäydellisyys ja kaikki muukin paha tästä maailmasta. Että lataa piippuus tarpeeksi kuteja.
Iso kiitos! Autoit jaksamaan. Jatkamme exän kanssa pariterapiaa, katsotaan miten käy :) kummallekin ratkaisujen pitää tuntua oikeilta...
Kiitos vielä kerran sinulle. Pidin itseäni vahvana, mutta en tainnut sellainen olla.
PASKA....Paha saa aina palkkansa
Teinkö oikeastaan huorin, olimme asumuserossa ja sopineet exän kanssa jatkavamme elämiämme?
Mutta voin vielä saada kaiken. Rakastavan miehen, perheen, onnen! Mikä on tämän herrasmieshuijarin palkka, joka halusi minua muuttamaan luokseen, halusi minua raskaaksi... JA SITTEN HALUSI OLLA VAPAA????!!! No, tuskin hän ilolla suhtautuu siihen, ettei koskaan näe lastaan, jonka toinen mies ottaa nimiinsä, mutta mielestäni olisi tosi julmaa sanoa että se on hänelle oikein.
Turha syyllistää; Ken itse on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven! "Kunnon uskovaiset" ja usein myös sisältä heikot ihmiset vesittävät itsensä juuri asettumalla toisten yläpuolelle tuomitsemaan...
Minusta tuntuu siltä,jos lapsen isä haluaa tavata lapsensa ja lapsen isä ei ole tehnyt mitään sellaista, mikä olisi esteenä lapsen tapaamiselle,niin hän voi vaikka oikeuden kautta vaatia tapaamis oikeuksiaan.Sinä siinä tapauksessa joudut levittelemään muutakin kuin pimpukkasi.Itse olen täysin tyytyväinen elämääni sinkkuna,ja turhaan loppu kevennyksessä yritit syöttää syyn minun niskoilleni.En minä ole luultavasti työntänyt tiitiäni sinun törttsykkääsi.
Biologisella isällä ei ole mitään oikeuksia lapseensa, jos en halua isyyden vahvistamista, laki sallii näin. Olen tutkinut asemani tarkkaan. Ja koska exäni ja minä palasimme yhteen, lapsi syntyy avioliitossa, jolloin herrasmieshuijarin on erittäin nöyryyttävää asiaan puuttua. Olisi aikanaan kantanut vastuunsa! Tietysti jos jostain syystä joskus haluan elatusmaksuja herrasmieshuijarilta, voin vaatia hänet isyystestiin.
Oletko ylpeä itsestäsi? Lapsen oikealle isälle et suo minkäänlaisia oikeuksia, saati lapselle oikeutta biologiseen isäänsä (lukuunottamatta tietysti mainitsemaasi mahdollista maksajan roolia). "Ähäkutti"? Tuo naivi ilmaus kertoo asenteestasi paljon enemmän kuin haluaisin lukea. En yhtään ihmettele, miksei tuo vieras mies harkittuaan halunnutkaan lasta kanssasi. Säälin avomiestäsi, hän todellakin vaikuttaa kuvaamaltasi (surkealta) kiltiltä tossukalta. Hyvää elämää.
En ole ylpeä itsestäni. Itsehän leimasin itseni pettäjäksi, vaikka asuimme asumuserossa vuoden. Huijari halusi olla vapaa, siksi hänelle eivät mielestäni isän velvollisuudet oikeuksineen sovi. Exäni haluaa minut takaisin; tuskin ottaisin jos olisin täysin paska. Enkä tarkoita tossukalla että hän olisi surkea. Mutta hän tietää, ettei eromme ollut yksin minun vikani. Kaikki ovat onnellisempia, kun tapan itseni. Saatte pitää täydellisen maailmanne.
Tuskin nyt tässä itseä kannataa alkaa tappamaan. Mene juttelemaan vaikka mielenterveystoimistoon. Ne ymmärtää...
mieti kuka äiti haluaa antaa lapsen tavata "isää" joka ei tippaakaan ollut kiinnostunut siitä odotusvaiheessa. välinpitämättömät mulkut eliminoitava, siitäs saa opetuksen. mitäs meni sörkkimään heppiään siihen rakoon. sen siitä saa kun kuuntelee heppinsä ääntä.
Olet oikeassa kirjoittaessasi, että entinen miehesi on todellinen tossukka. Ottaa nyt vielä tuollainen perseen levittäjä ja perheen hajottaja takaisin, ja vielä jonkun äpäräpennun kanssa. Anna entisen miehesi osoite niin voin tulla silloin tällöin kusemaan sitä naamalle. Samalla voin tyhjentää kassini sinuun miehesi katsellessa vierestä. Sehän varmaan sopii sinulle kun sinulla on panopuuna olemisesta jo kokemustakin.
Ole kiltti äläkä pilkkaa miestäni tuolla tavoin. Hänellä on saman verran vastuuta suhteemme toimimattomuudesta kuin minullakin, eikä hän ansaitse ivallisuuttasi. Hän on lämmin ja hyvä mies, mutta kaikissa on puutteensa, niin hänessäkin. Vaikka en halua henkilökohtaisella tasolla tässä foorumissa paneutua hänen vikoihinsa, arvaat kyllä että syyt asumuseroomme olivat painavat, sellaiseen ei ajauduta hetken mielijohteesta, varsinkaan kun on yhteinen lapsi. Valitettavasti vain kaikki avioliitot eivät toimi, yritetty on. Olisiko ollut mielestäsi oikein, jos olisimme riuduttaneet toisemme näyttelemällä lopun elämäämme, että kaikki on hyvin, vaikkemme olisi rakastaneet toistamme? Mielestäni molemmat osapuolet ansaitsevat aitoa rakkautta elämäänsä. "Äpärän" (kiitos vain, minä rakastan lapsiani) ja yhteisen lapsemme takia yritämme taas, kunnioitan mieheni kykyä rakastaa ja antaa anteeksi. Sitä kai oikea rakkaus on. Minä en ole yhtä vahva ihminen, mutta koska mieheni sanoo, ettei voi elää ilman minua, haluan yrittää. Toivon, että kasvan yhtä vahvaksi kuin hän.
...kuulit vain totuuden itsestäsi ja miehestäsi!!! Olen pahoillani, että olen tätä mieltä vaikka olenkin nainen.
Niin makaat kuin petaat.
Niin, ja vielä yksi juttu: LUULETKO TOSIAAN PYSTYVÄSI PITÄÄ JATKOSSA SORMESI EROSSA MUISTA MIEHISTÄ?
Mistä tämä valtava aggressiivisuus jutun aloittajaa kohtaan? Etkö sinä Liisi ole tehnyt yhtään virhettä elämässäsi? Vai oletko niitä ns. Kyttääjäihmisiä, jotka käyttävät koko elämänsä virheiden etsimiseen muista ihmisistä, ja jotka ITSE jättävät elämättä? Tällaisia ihmisiä varten on sanonta, ja tietänet sen.
...kokemuksesta! Virheitähän riittää aina ja jokaisella.
Suurkiitos kommentistasi. Kaltaisiasi superälykköjä tarvitaan aina.
Voi Liisi-parkaa... eikö olekin niin helppo tuomita muut ihmiset? Saa itselleen hyvän olon, kun huomaa, että muilla on ongelmia. Sinunlaiset ihmiset kyllä tunnistaa, sympatiaa ei heru muiden erheille.. itsetuntosi kasvaa, kun huomaat, etteivät muut ole täydellisiä. Säälin sinua kylmä-Liisi, ja muitakin, jotka ovat heti valmiita tuomitsemaan...
Kumma että pitää erota vain sen takia jos joku "kipinä" on puuttunut. Jonkin sortin terapia olisi ollut hyödyllisempää. Tosi outoa vaan että aikuinen nainen voi käyttäytyä tavalla mitä olet tehnyt. Abortti olisi kyllä kaikkein paras ratkaisu tuon kaiken paskan jälkeen. En käsitä tuommoisia ihmisiä, enkä koskaan tule ymmärtämäänkään. Toivottavasti en myöskään koskaan tapaa kaltaisiasi.
Tuskin se on yksin naisen vika, jos kipinä puuttuu. Kävimme pariterapiassa puolisen vuotta. Suhdettamme rasittivat kuitenkin monet asiat (anoppi, miehen jatkuvat rahahuolet, työkiireet...), kipinättömyys ei tietenkään ollut ainut syy. Olimme myös yhteisesti sopineet jatkavamme erikseen, miehellänikin oli pari seurustelusuhdetta, mutta ne eivät ottaneet tuulta purjeisiinsa. Olisin sen kyllä hänelle suonut.
Kuten sanoin, aborttiin en pysty. Kun kerran olen tehnyt virheen, jonka takia minut (MUTTA EI VALEHTELEVAA HURMAAJAANI) tuomitaan helvettiin, niin kannan ainakin vastuuni lapsesta. Se on jännä juttu, että mies saa aina livistää vastuusta ja sankarina paikalta.
Siis miten naine tässä jutus toimi väärin? Asumuseroko on väärin? Vai oman elämän jatkamine, jos ed suhteelle pantu piste?
Kyllä miehen kuuluu maksaa elatusmaksut jos noin on sattunut käymään. Turha sitä vastuuta yksin on kantaa jos ei yksin ole syypää asioihin. Mutta hyvät ihmiset, käyttäkää enemmän järkeä kuin tunnetta ihmissuhteissa! Ettei käy niin kuin käy. Kyllä tunteetkin ovat tarpeellisia mutta ne eivät yleensä ole pysyviä vaan hetkittäisiä hurmostiloja ja kun tullaan taas normaaliin arkeen ajatusmaailma on toinen. Ja silloin varsinkin näkee miten suhteen oikea laita on.
Näinhän se menee, mutta tärkeää olisi, että lapsia tehtäisiin vain molempien vanhempien yhteisellä suostumuksella ja halulla.
Viikkoa ennen kuin tiesin raskaudesta, mies pyysi että tehtäisiin lapsi!!!!! Tulin raskaaksi PILLEREISTÄ HUOLIMATTA, EN OMASTA HALUSTA!
Siis miksi et voi olla yksin? Mitä miettimistä tuossa on? Vai pakko olla koko ajan joku mies? Jessus sentään näitä reppananaisia.
Minä olen samaa mieltä. Kyllä lapsen voi yksinkin kasvattaa, eikä mennä yhteen jonkun kanssa jota pitää tossukkana.
Pärjään loistavasti yksin, sekä rahallisesti että muuten. Mutta exäni haluaa minut takaisin, hinnalla millä hyvänsä. Se voisi olla molemmille hyvä vaihtoehto, koska lapsi tarvitsee isän.
... sinä mangut täällä, kun suhteessa ei ole kipinää ja mies on tohvelisankari... Niinpä niin
Jos "tossukka" (jo kertomis tapasi kertoo alentavan asenteen exääsi) kaikesta huolimatta haluaa sinut takaisin, iske kiinni! Juuri niin kaltaisesi "lokki-ihminen" toimii, kaikki irti ja lapsen tähden. EX-anoppi on oikeassa, alle vuodessa piti sitten tyriä kaikki! Missä omanarvon tunne, kunnioitus Exää kohtaan ja hyvät tavat. Kuulostaa julmalta mutta TARTTIS KAI TEHDÄ JOTAIN....JÄRKEVÄÄ PITKÄSTÄAIKAA! Jätä "tossukka" rauhaan!
Asuin asumuserossa ja rakastuin!!! Miksi haluatte minun pääni vadille, mutta lapsen siittäjää ette kritisoi? Huijarimies halusi lapsen, minä en. SÖIN PILLEREITÄ!!!! Anoppi ei kritisoinut, olet käsittänyt väärin. Hän nai jatkuvasti uusia naisia, minulla elämässäni on ollut vain kolme suhdetta, kaikki pitkäaikaisia.
Mielestäni yksin naista ei pidä syyllistää. Kyseessähän ei ollut edes varsinainen syrjähyppy.
Olette tosi raakoja, kun syyllistätte vain minut! Asuimme asumuserossa, en elänyt enää exän kanssa suhteessa; itse silti pidin rakastumista toiseen ennen eropaperien allekirjoittamista pettämisenä. Sellainen on minun moraalini. Lapseni käy seurakunnan kerhossa, ja olen tavallinen akateemisessa ammatissa työskentelevä ihminen. Miten olisin voinut tietää ettei huijarimies olekaan se mitä esittää???"!!! Kiitos että ajatte minut itsetuhoon kommenteillanne! En tullut raskaaksi tahallani, söin pillereitä!
Lopun saatte lukea lehdestä, ainakin paikallisista.
"tossukkaukkosi" jonain pnä "miehistyy" ja kieltäytyy kattelemasta sua vieraan kakaran kanssa kattonsa alla; pistää sut tielle... ylpeenä lähdet jatkamaan matkaa? Naisena ehkä häpeäisin niin etten menis tossukallekkaan exälle takas, vaik pyydettäis...jos ei joskus toiminu, niin miks kaikki olis paremmin vielä lisäkakaran kanssa...
Kyllä sinä siihen pystyt. Ihminen kuvittelee vain, ettei pysty, mutta pakon edessä pystyy mihin vain!
Hei, pettynyt& "pettänyt"!!
Luin kirjoituksesi ja sen valtavan moraalivyyhdin, minkä täydelliset ihmiset ovat saaneet aikaan. En ymmärrä mistä nämä ihmiset sinua arvostelevat?! Haukutaan levitteliäksi ja melkein suoraan huoraksi, älytöntä! Eikä näyttänyt menevän jakeluun monet toistelutkaan tilanteestasi.
Ennen kuin itse saan moraalisaarnan niskaani, toistan vielä kerran että olet ollut ASUMUSEROSSA melkein vuoden, rakastunut mieheen joka olikin loppupeleissä JOTAIN AIVAN MUUTA. Ja sitten tulit VAHINGOSSA raskaaksi,(tälle samaiselle miehelle joka oli kertonut haluavansa lapsen!!). Ja sitten jäänyt yksin miehen haluttuakin elää vapaana ilman vastuuta.
Paluu entisen miehesi nk. "tossukan" luokse kuulostaa aivan varmaan älyttömältä monista ihmisistä. Nämä kaikkitietävät ja täydelliset ihmiset eivä luultavasti ole jääneet yksin, RASKAANA. Se on pelottavaa, kokemusta on.
Kun odotin lasta ex-miehelläni oli toinen nainen. Hän etsi kadonnutta nuoruutta ja oli muuttamassa pois kotoa. Minuun iski mieletön paniikki. Taistelin mieheni takaisin, koska yksin jääminen sellaisessa tilanteessa tuntui täysin mahdottomalta ja erittäin pelottavalta. Missään muussa tilanteessa en olisi pettämistä antanut anteeksi ja myöhemmin nämä tapahtumat sitten johtivatkin eroon.
Joten sinä pettynyt, pettäjä ET OLE, jos sinusta tuntuu että paras vaihtoehto on palata nk "tossukan" luokse, niin tee se. Ehkä saatte suhteenne vielä toimimaan. Voimia sinulle ja jätä aivan omaan arvoon "täydellisten" ihmisten "täydelliset" elämänohjeet.
Hyvää uuttavuotta ja onnellista odotusta!
Mä luulen että tämän ketjun aikana esiintyneiden voimakkaiden sanavalintojen takana on vain säälintunne sitä "tossukkaa" kohtaan. Älytöntä tässä koko tilanteessa ei ole se että tämä sisko päättäisi palata tossukkansa luokse vaan se, että tossukka selkärangattomuudessa vielä ottaisi hänet takaisin. Kukaan ei ansaitse sellaista kohtelua.
Olen ollut itse hiukan vastaavanlaisessa tilanteessa vuosia sitten. Olin asumuserossa miehestäni ja tapasin ensirakkauteni. Tuntui siltä, että nyt ei voisi elämä enempää hymyillä!
Parin kuukauden aikana totesin, että rakkauteni kohde oli kivasta nuoresta miehestä kasvanut täysin tyhjäpäiseksi aikuiseksi, joka ei saanut mitään järkevää aikaiseksi. Ei edes kondomia osannut käyttää. Tulin raskaaksi..
Abortin tein, koska sillä hetkellä muuta vaihtoehtoa ollut ja palasin exäni luo, hän itse itki vuokseni, vaikka oli minut jättänyt.
Lopputuloksena muutaman vuoden päästä lopullinen avioero ja onni!!
Jos et ole aviomiehesi kanssa onnellinen, niin älä palaa liittoon ja petä itseäsi. Pärjäät kyllä yksinkin, vaikka vauvankin kanssa. Etsi itsellesi onni ja rakkaus rauhassa katsoen ja kuunnellen.
Luettuani aloitusviestisi p & p, tuli heti tunne, että ei missään herrannimessä enää yhteen entisen "tossukkamiehesi" kanssa. Se keitos ei lämmittämällä parane. Pysy alkuperäisessä päätöksessä erota. Lapsen tulolla ei tässä asiassa saa olla osaa eikä arpaa, sehän tapaus kävi jo tässä uudessa elämässäsi. Yhteenmenolla rikotte vain toisianne lisää, ja lapset vieressä katsomassa. Ei, ei, ei!
Itse tekisin niin, että muuttaisin (uudelleen) omilleni ja ottaisin kunnolla etäisyyttä exään. En edes millään "ollaan vain ystäviä" varjolla jatkaisi jo kuollutta suhdetta, eikö 4 vuotta kituutusta jo riittänyt. Itselläni on kokemusta suhteiden lämmittelyistä, ja kaikkein parasta kummallekin osapuolelle olisi ollut antaa suosiolla mennä menojaan, eikä valita se helpoimmalta näyttävä vaihtoehto, mukamas, tässä tapauksessa, lapsen varjolla . Kumpikin vain jatkaa pitkittynyttä kitumista.Ja lapset kärsivät, väistämättä. Kun asia pitkittyy, se mutkistuu.
Yhteisen lapsen tapaamiset hoitunevat asiallisella linjalla. Ja miehen takaisinmankumiset ovat todella vain Mankumisia.Hänelläkin on erokriisi vielä meneillään, eikä ole vielä työstänyt asiaa tahollaan valmiiksi. Hän löytää uuden, suo hänelle se, jos enää yhtään haluat hänelle hyvää. Suo se itsellesi myös, ja lapsillesi. Nosta itsesi omille jaloillesi ja keskity uuteen, itsenäiseen tulevaisuuteen. Kyllä sinä pystyt. Jos nyt menet siitä mistä aita on matalin, saatat romuttaa sillä teollasi omasi, exmiehesi, ja lasten elämänperustat pitkäksi aikaa.
Eihän se ollut syrjähyppy josta tulit raskaaksi vaan poikaystävä???
Luulen että pärjäät hyvin ilman eksääsikin, jos kipinä sammuu niin se sitten sammuu. Ei ilman tunteita kannata yrittää uudelleen, luulen. Ei tunteita voi ohjailla. Eksälläsikin on sitten mahdollisuus joskus löytää rakkaus, samoin sinulla.
Näitä viestiketjun höyrypäisiä ihmisiä hermostuttaa varmaan sekin mahdollisuus, että tunteet voivat todella loppua. He tajuavat että heille saattaa itselleen käydä samoin, puoliso huomaa tunteden hiipuneen ja sanoo adios. "Kyllä aikuinen ihminen jatkaa ilman tunteitakin." No, uskoo ken haluaa ja elää tavallaan.
Jaksamista, onnellista odotusaikaa ja voimia päätöksiisi
Siis olisit valmis palaamaan exän luo siksi, että lapsi tarvitsee isän? Vaikka olit jo vuosia kituuttanut liitossasi? Luuletko tosissasi, että lapselle on parasta varttua rakkaudettomassa kodissa? Voit varmaankin löytää miehen, jota rakastaa ja johon tiedät pystyväsi sitoutumaan.
En muuten tuomitse lainkaan tekoasi: olittehan jo asumuserossa. Vaimoni teki toisin: petti pitkän liiton loppuvaiheessa. Se sattui -ja tulee sattumaan pitkään- sairaasti. Sen sijaan eräät täällä kirjoittaneet tekopyhät tuomitsijapaskat voisi miettiä, onko heillä varaa heittää sitä ensimmäistä kiveä...