Minä olen verrattain sievä, hieman kolmenkympin paremmalla puolella oleva, monien mielestä ihan ok ihminen... suurin ongelmani on se, että en kykene solminaan pidempiaikaisia ihmissuhteita.
Vuosi tai kaksi saattaa vielä mennä verrattain hyvin niin sängyn sisä- ja ulkopuolellakin. Sitten se iskee...en siedä minkäänlaisia hellyydenosoituksia. En siedä halausta tai edes viatonta hipaisua mieheni taholta petihommista puhumattakaan! Vaikka omalla tavallani rakastankin ihmistä, en kykene sitä enää näyttämään, enkä vastaanottamaan. Ja pahinta tässä on se, että tämä toistuu kerta toisensa jälkeen, suhteesta toiseen.
Minua on pienenä käytetty seksuaalisesti hyväksi, tiedän sen itse, muistankin tuolta ajalta joitakin hetkiä ja tunnelmia. Mutta jokainen niistä on välähdyksen omainen muistikuva, ei kokonainen palapeli. Oikeastaan olin jo yli 20v. kun itse tajusin tilanteen ja myönsin sen. Kenellekään en ole koskaan asiasta puhunut, enkä todellakaan tiedä mitä asian kanssa tekisin.
En ole tavannut hyväksikäyttäjääni vuosiin. Siltikin hän "kummittelee" mielessäni silloin tällöin. Jos jollakulla on samanlaisia ongelmia tai muuten vain mielipidettä asiaan, luen kaiken kiitoksella!
Vuosi tai kaksi saattaa vielä mennä verrattain hyvin niin sängyn sisä- ja ulkopuolellakin. Sitten se iskee...en siedä minkäänlaisia hellyydenosoituksia. En siedä halausta tai edes viatonta hipaisua mieheni taholta petihommista puhumattakaan! Vaikka omalla tavallani rakastankin ihmistä, en kykene sitä enää näyttämään, enkä vastaanottamaan. Ja pahinta tässä on se, että tämä toistuu kerta toisensa jälkeen, suhteesta toiseen.
Minua on pienenä käytetty seksuaalisesti hyväksi, tiedän sen itse, muistankin tuolta ajalta joitakin hetkiä ja tunnelmia. Mutta jokainen niistä on välähdyksen omainen muistikuva, ei kokonainen palapeli. Oikeastaan olin jo yli 20v. kun itse tajusin tilanteen ja myönsin sen. Kenellekään en ole koskaan asiasta puhunut, enkä todellakaan tiedä mitä asian kanssa tekisin.
En ole tavannut hyväksikäyttäjääni vuosiin. Siltikin hän "kummittelee" mielessäni silloin tällöin. Jos jollakulla on samanlaisia ongelmia tai muuten vain mielipidettä asiaan, luen kaiken kiitoksella!
Vastaukset 17
Vanhimmat
minulle valaistui noin 8vuotiaana kauhea kuva menneisyydestäni,että olin koskenut isäni pippeliin..itkin asiaa kauan koska tajusin että se oli totta..mutta äitini ei halunut hyväksyä asiaa..kerroin asiasta psykologilleni,mutta hän ei pitänyt sitä hyväksi käyttönä koska isäni ei koskenut minuun..mutta nämä ovat todella arkoja asioita,mutta ei sinun vikasi,uskalla puhua ja hakea apua,se auttaa!!
Olen pahoillani puolestasi. Kenenkään ei pitäisi joutua elämään tuollaisen historian kanssa.
Tiedätkö, mistä se parin vuoden suhderaja mahtaa johtua? Saattaako siinä vaiheessa tulla sellainen olo, että olisi aika avautua toiselle itseään painavasta asiasta? Mikäli mielesi tuolloin risteilee epätietoisuudessa, epävarmuudessa, ahdistuksessa ja pelossa, on luonnollista, että alat suojella itseäsi. Sillähän 'pärjäsit' ennenkin.
Uskon, että jossain vaiheessa eteesi tulee ihminen, jolle uskallat kertoa insestistäkin. Kertomisen hetki on sinulle varmasti valtavan raskas, mutta uskon, että itsestäsi ja elämästä löytyy sen jälkeen aivan uusia vapauttavia ulottuvuuksia.
Käytkö/oletko käynyt puhumassa asiasta ammatti-ihmiselle? Mikäli et, suosittelen lämpimästi. Käyn itse kolmatta vuotta terapiassa; eri syystä kuin sinä, mutta myös minun ongelmani on ollut äärimmäinen salailu erinäisiä asioita kohtaan. Ensimmäinen vuoteni meni jaaritellessa ja asioita edelleen salatessa, mutta taisi siitäkin olla hyötyä, koska toisena vuotenani edistyin mielestäni valtavasti. En vieläkään osaa/uskalla puhua ongelmistani läheisilleni samalla tavalla kuin terapeutilleni, mutta yhdestä ihmisestähän kaikki alkaa. Uskon, että muut seuraavat tarvittaessa perässä. :)
Kiitos viestistäsi! En osaa selittää tuota kahden vuoden rajapyykkiä mitenkään. Mutta tunnistin kuitenkin itsessäni tuon kuoren alla elämisen, se on suojellut tähänkin asti.
Ehkäpä sitä on vaan niin hölmö, että ajattelee siten, että jos asiasta puhuu ääneen jollekin niin minua tullaan pitämään "vain" insestin uhrina, jota pitäisi sitä kautta ymmärtää. Äh, vaikea selittää.
Kiitos kuitenkin kannustuksesta! Ehkäpä jonakin päivänä uskallan mennä terapiaan...joka vielä tällä hetkellä tuntuu turhalta, koska tapahtumista on kulunut jo 20 vuotta.
Toisaalta olen miettinyt, mitä tapahtuisi, jos tapaisin tuon henkilön jossain, vaikka ohimennen...en todellakaan osaa kuvitella, kuinka siihen reagoisin.
Tuntuu myös siltä, että tässä yhteiskunnassa ei asiaan suhtauduta sen vakavuuden vaatimalla tavalla.... oikeusasteita myöten pedofiileille annetaan hiljainen lupa jatkaa toimintaansa. Siitä syystä myös ammattilaiset eivät saa minulta varauksetonta vastaanottoa.
Keskustelufoorumi lapsuudenaikaisesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä kärsineille:
http://www.kelaa.com/puhu/rappana/
T. Kissa.
linkin antamisesta. Tulenpa käymään siellä ja katsomaan "totuutta" silmiin yhdessä muiden kanssa, tai heidän tekstiensä kautta. Kuka tai mikä taho tällaista räppänää ylläpitää?
Räppänän ylläpito taitaa olla yksityinen, minä en niistä tarkemmin tiedä. Räppänän takana ei ole mitään järjestöä, eikä se ole uskonnollisesti tai poliittisesti sitoutunut mihinkään. Räppänä perustettiin vuonna 1999(?) pieneksi, väliaikaiseksi keskustelupaikaksi, jossa oli tarkoitus pohtia erästä pedofiliadokumenttia. Kun porukkaa tuli lisää, ei räppänää hennottu sulkea.
Moderaattoreita räppänässä on 4 ja deletesormi on herkässä, häiriköt poistetaan välittömästi. Minä olen yksi moderaattoreista. Jäseniä on n. 100.
Muita aihepiirejä on esim. perheväkivalta ja mielenterveys.
Räppänä on juuri muuttanut. Siksi siellä on näitä vanhoja keskusteluita hirvittävän pitkinä viestipötköinä - älä ihmettele sitä. Rekisteröityminen ei ole pakollista (mutta suotavaa, tietenkin), eli voi kirjoittaa "vieraanakin", mikäli niin tahtoo.
Tervetuloa :)
kissa
kun olin pikku tyttö,tykkäsin mennä iltasin vanhempien sänkyyn.isä oli siinä vaiheessa jo nukkumassa.äiti katsoi tv:tä.sänky oli jotenkin niin turvallinen paikka,äidin tuoksu. sitten jossain vaiheessa isä alkoi hyväilemään mun rintoja..rinnat oli alkanu kasvaa,vaikka olivat kyl pienet.tätä toistui useampana kertana,kunnes ymmärsin enemmän mitä tapahtui ja mitä annoin tapahtua.en enää koskaan menny isän viereen. se sattui niin hirveesti,et miten joku voi tehä niin.kerroin nykyselle poikaystävälleni asiasta,mutta ei tää ymmärtäny,ei tukenu ei mitään.kellekään muulle en ole kertonu enkä kerro.se on mulle vaikee asia. en muista enää tapahtumia,olen miettiny monestikki et oliko se edes totta,mut ei sellanen voi olla mielikuvitusta.
rakastan vanhempiani,isäänikin,vaikka tällainen on tapahtunu.mut syytän vain itteeni kun annoin sen tapahtua.kukaan ei ymmärrä,eikä kukaan osaa auttaa.aina vaan pienipelko...traumoja siitä on..asia johtuu mieleen aina sillon tällön ja nyt kun luin sun tekstin...
haluisitko jakaa kokemuksia mun kans?!voisin kuunnella sun tarinan jos haluut kertoa mulle!
satutti, kun sitä luin. Itselläni ei ole samoja kokemuksia, mutta älä ihmeessä syytä itseäsi tapahtuneesta: se ei ollut sinun vikasi, vaan isäsi käyttäytyi täysin ala-arvoisesti. Hait turvaa ja saitkin aivan muuta! Uskon, että tuollainen todella tapahtui eikä se ole mielikuvistustasi. Olisi hyvä, jos voisit käydä jonkun ammattiauttajan luona puhumassa tapahtuneesta ja saisit sen painamasta tuntoasi. Helppoa siitä puhuminen ei ole, mutta se vapauttaisi sinut menneisyyden painolastista. Voimia sinulle.
Hui, sait heti myötätuntoni puolellesi. En osaa edes kuvitella kuinka vaikea tilanne mahtaa sinulle olla, ja kuinka paljon olet kärsinyt tuon hyväksikäytön takia, mutta siitä olen aivan varma että jos saat haettua ulkopuolista apua ja puhuttua jollekulle avoimesti, niin siitä on sinulle hyötyä. Se on ihmeellista kuinka tuntuu kuin taakka häviäisi harteilta (aluksi vain hetkeksi, mutta sitten vähitellen vähän pysyvämmin) kun pystyy luottamaan johonkuhun ja todella puhumaan avoimesti mieltä painavasta asiasta. Vaikka tapahtumista olisi 50 vuotta, mielestäni kannattaa ehdottomasti hakeutua terapiaan! Jos ensimmäinen terapeutti ei tunnu oikealta, ts. tuntuu että et voisi häneen luottaa tuossa asiassa, niin jatka etsimistä kunnes saat oikeanlaista myötätuntoa osakseis ja sitten vähitellen uskallat avautua.
Sinullekin on edessä loistava, ihana tulevaisuus jonkun rakkaan rinnalla, kun vain alat vähitellen selvittämään tuota hirveää menneisyyttä. Usko pois, siitä on mahdollista päästä yli. Voimia ja tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinulle!
Hei Tiitu, hae ihmeessä ammattiapua Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta puh 0800 97899.
Puhelinnumero on ilmainen ja Tukinaisen kaikki työntekijät ovat ammattitaitoisia naisia, voit soittaa nimettömänä. Voimia !!!
Olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu tänään lähes 10 vuotta myöhemmin.
Toivottavasti kaikki on kääntynyt parempaan suuntaan tavalla tai toisella. Toivoisin että nämä pedofiilit ymmärtäisivät tekonsa kauaskantoiset seuraukset. Voimia sinulle sekä kaikille kohtalotovereillesi!
Mulle alkoi selvitä vasta tyttäreni tultua teiniksi, ( kuulemma aika normaali ajankohta) että olen tullut hyväksikäytetyksi. Mun vanhemmat vielä sen sallivat kun eräskin aikuinen mies mua koti pihasta haki. Seksi omasta , nyt n. 7vuotta kestäneestä suhteesta on loppunut lähes kokonaan ja tiedän että mieheni tulee kohta hulluksi halusta. Seksi tässä suhteessa ei ole koskaan ollut mitään mullistavaa ja asiaa ei helpota että olen itse bi ja mieheni ei sitä hyväksy. Mutta se vastenmielisyys seksiä kohtaan ja itseinho ovat tukahduttaneet ne vähäisetkin halut. Mieheni tietää näistä lapsuuteni tapahtumista mutta edes niistä kertominen ei auttanut. Olen (kai) ihan kaunis, haluttava jne jne mutta keksin itsestäni vain virheitä mitkä estävät mua vapautumasta estoista ja inhosta. mielikuvat tapahtuneista asioista teettävät häpeällisen tunteen. oudolla lailla myös tunnen ansainneeni että mieheni pettäisi minua jonkun nuoren naisen kanssa tms. ( kuuluuko "taudinkuvaan"?) Olisi kiva jutella ihmisten kanssa ketkä ovat tällaisia kokeneet ja niistä mahdollisesti edes jotenkin selvinneet!?
Olipa alkuperäisen kirjoittajan teksti koskettava ja melkein lohdutonta luettavaa. Miten tässä maailmassa voi elää ilman kosketusta? Miten väärältä tuntuu että jo pienestä pitäen on turmeltu oikeus kykyyn tuntea kosketus ja rakkaus.
"Miten väärältä tuntuu että jo pienestä pitäen on turmeltu oikeus kykyyn tuntea kosketus ja rakkaus"
Niin, tämän perusasian tajuavat kaikki, jopa muutkin rikolliset. Linnassa pedofiilit ovat alinta kastia ja hakataan heti jos kalteriovi jää muutamaksi hetkesi ilman lukitusta.
Vaikka en sinänsä kannata väkivaltaa niin tämä on se ainoa tapaus jossa hyväksyn sen, aikuinen joka on tahallaan lapsen rikkonut ei ole ansainnut muuta kuin suuresti pataan. Parempi olisi viedä saunan taakse ja lopettaa kuin elukka koska elukkahan silloin on kyseessä, ei ihminen.
Aloitus oli liki 10 vuoden takaa joten emme taida koskaan saada selville miten ap:n elämä jatkui.. toivotamme kaikkea hyvää kuitenkin, että olis mennyt kuitenkin hyvin.
On aivan selvää, että sinun parisuhde ongelmat johtuvat hyväksikäytöstä. Kun suhde alkaa lähentyä henkisesti, niin tunnetraumat nousevat pintaan ja katkaiset suhteen, koska et kykene kohtaamaan asioita. Vapaudut ainoastaan läpikäymällä nuo tunteet. Puhuminen ei riitä, vaan sinun tulee ELÄÄ TUNTEET LÄPI, koska nuo tunteet ovat sinun kehossasi.
Aikuisen silmin hyväksikäyttö voi olla pieni asia, mutta täytyy muistaa, että nuo asiat ovat tapahtuneet LAPSELLE! Lapsi on herkkä ja haavoittuva. Lapsi kokee asiat lapsen ikäkehityksen mukaisesti. Hyväksikäytöstä jää lapselle häpeää ja likaisuuden ja pelon tunteita, ahdistusta, pelkoja ja jne.
MInua on myös "lievästi" hyväksikäytetty. Tosi kauan vähättelin ja järkeistin asiaa.. mutta sitten lopulta jouduin käymään ne läpi. KUn ne tunteet purkautuivat valtoimenaa, lapsi sisälläni itki, ei se sille lapselle ollutkana pieni juttu. Tunteiden läpi eläminen on aioa tie vapauteen!
Otan osaa!
Olen itse myös hyväksi käytetty neljä vuotiaasta noin yhdeksään. Äitini velipuoli.
En halua asiasta kummemmin kirjoittaa, sanoisin näin, että vaikka täällä ihmiset kehottaa puhumaan, niin ehdottomasti vaan ja ainoastaan ammattiauttajalle!
Tein kymmenisen vuotta sen virheen, että kerroin silloiselle miesystävälle tästä ja kun ero tuli hän nakkasi tekstiviestin "Insesti huora", Loukkasi ja pahasti.