En tiedä, haluanko vastauksia; ja /tai millaisia , kirjoitan vaan ikävissäni...
Nyt minäkin olen siinä tilanteessa, johon olin päättänyt olla joutumatta. Se kakkonen..
Olen 30-kymppinen ok-näköinen yhden lapsen yh-äiti.
Näinä yksin olon vuosina olen yrittänyt joitakin kertoja aloitella jotain suhteita, jotka eivät käytännössä ole edistyneet. Ehkä traumaattinen vanha suhde painaa taustalla? Tai lapsen jatkuva läsnäolo suhteen aloittamisvaiheessa estää mukaan heittäytymisen? Syystä tai toisesta myös mielenkiintoisten tyyppien löytäminen on ollut vaikeaa.
Tänä syksynä tapasin lopultakin miehen, joka vastasi kaikin tavoin vaatimuksiani. Alusta asti koimme toisemme poikkeuksellisen kiinnostaviksi ihmisiksi. Hänelle oli helppo puhua asioista, joista en yleensä puhunut, ja koin hänenkin juttelevan minulle hyvinkin yksityisistä asioistaan.
Hän osottautui jo alusta asti varatuksi!Olen sen verran elämää nähnyt, että tunnen itseni aika tyhmäksi kuunnellessani(ja uskoessani) klassista kertomusta; kuinka suhteesta puuttuu jotain...kuuulemani perusteella tyttöystävä on kuitenkin ilmeisen joustava ja mukava tyyppi. Seksikin sujuu.. Kaveripiiri on pitkälle yhteinen ja elämä mukavaa, lapsetonta hauskuttelua. Minkä vuoksi ihminen ei sitten ole tyytyväinen?
Asiasta huolimatta koimme jonkinlaista pakottavaa tarvetta tutustua paremmin, ja minäkin ajattelin todella järkevästi, että suhde, jossa ei olla jatkuvasti tekemisissä, sopisi erinomaisesti. Kuvittelin olevan helppoa pitää tunteet irrallaan ( läsnä vain tavatessamme tai ollessamme muilla tavoin yhteydessä ), ja antaa muulloin vain järjen vallita; ON/OFF. Elää onnellisena kohtuullisen hyvälaatuista elämää kuten aiemminkin ensisijaisesti lapsen kanssa kuten ennen tämän miehen tapaamistakin ja tapailla häntä molempien aikataulujen sopiessa.
Olenkin ollut ONNELLINEN; tuntuu, että tähän suhteeseeni liittyvät seksisignaalit säteilevät ajoittain ihan hallitsemattomana ympäristöönikin. Kuten myös muut suhteesta heränneet hyvän olon tunteet.
Valitettavasti tunteet tuntuvat heränneen liikaa..
Yllätyksekseni minusta tuntui kurjalta olla erossa jouluna, jolloin hän vietti aikaa tyttöystävänsä ja yhteisten ystäviensä kanssa. Samoin olisin ollut mielelläni hänen kanssaan uutena vuotena suutelemassa vuoden vaihtuessa.. Ja taas viikonloppuna. Ja loppiainenkin.
Elän aikamoisella tunteiden vuoristoradalla; hetkittäin olen kiukkuinen ja päätän lopettaa HETI tuloksettoman suhteen. ( Hassua, etten usko edes pelkän "vakipanosuhteen" tässä tapauksessa onnistuvan, koska haluan enemmän.?) Välillä olen kypsä aikuinen, jolla on kohtuullinen oma elämä ja pieni suhde tuo mukavaa virkeyttä arkeen. Roolini on siitä mielenkiintoinen, etten oikein tiedä, missä määrin voin olla muiden miesten kanssa. Voinhan toki olla, koska olen sinkku, mutta itse asettamani henkinen sitoumus rajoittaa jonkin verran. Ikävänä koen sen, että turhaan sanon toiselle ilkeästi jo suhteen tässä vaiheessa, koska tunnen mustasukkaisuutta.
Jos kyseessä olisi ystäväni vastaavassa tilanteessa; neuvoisin lopettamaan suhteen välittömästi, kun alkaa sattua! Siis HETI!
Olen kuitenkin niin tämän tunteen pauloissa, ettei minusta ole tätä vielä(?) lopettamaankaan, ja varmaan tuntuisi PAHALTA, mikäli hän sen tekisi..Onko toisen naisen tarinoille olemassa onnellista loppua? Ja miten toinen nainen kuluttaa aikaansa sillä aikaa kun miehen ensimmäinen (nainen elämä ) velvoittavat? ( Kun huomaa, ettei osaakaan keskittyä edes mihinkään hauskaan! : ) )
Nyt minäkin olen siinä tilanteessa, johon olin päättänyt olla joutumatta. Se kakkonen..
Olen 30-kymppinen ok-näköinen yhden lapsen yh-äiti.
Näinä yksin olon vuosina olen yrittänyt joitakin kertoja aloitella jotain suhteita, jotka eivät käytännössä ole edistyneet. Ehkä traumaattinen vanha suhde painaa taustalla? Tai lapsen jatkuva läsnäolo suhteen aloittamisvaiheessa estää mukaan heittäytymisen? Syystä tai toisesta myös mielenkiintoisten tyyppien löytäminen on ollut vaikeaa.
Tänä syksynä tapasin lopultakin miehen, joka vastasi kaikin tavoin vaatimuksiani. Alusta asti koimme toisemme poikkeuksellisen kiinnostaviksi ihmisiksi. Hänelle oli helppo puhua asioista, joista en yleensä puhunut, ja koin hänenkin juttelevan minulle hyvinkin yksityisistä asioistaan.
Hän osottautui jo alusta asti varatuksi!Olen sen verran elämää nähnyt, että tunnen itseni aika tyhmäksi kuunnellessani(ja uskoessani) klassista kertomusta; kuinka suhteesta puuttuu jotain...kuuulemani perusteella tyttöystävä on kuitenkin ilmeisen joustava ja mukava tyyppi. Seksikin sujuu.. Kaveripiiri on pitkälle yhteinen ja elämä mukavaa, lapsetonta hauskuttelua. Minkä vuoksi ihminen ei sitten ole tyytyväinen?
Asiasta huolimatta koimme jonkinlaista pakottavaa tarvetta tutustua paremmin, ja minäkin ajattelin todella järkevästi, että suhde, jossa ei olla jatkuvasti tekemisissä, sopisi erinomaisesti. Kuvittelin olevan helppoa pitää tunteet irrallaan ( läsnä vain tavatessamme tai ollessamme muilla tavoin yhteydessä ), ja antaa muulloin vain järjen vallita; ON/OFF. Elää onnellisena kohtuullisen hyvälaatuista elämää kuten aiemminkin ensisijaisesti lapsen kanssa kuten ennen tämän miehen tapaamistakin ja tapailla häntä molempien aikataulujen sopiessa.
Olenkin ollut ONNELLINEN; tuntuu, että tähän suhteeseeni liittyvät seksisignaalit säteilevät ajoittain ihan hallitsemattomana ympäristöönikin. Kuten myös muut suhteesta heränneet hyvän olon tunteet.
Valitettavasti tunteet tuntuvat heränneen liikaa..
Yllätyksekseni minusta tuntui kurjalta olla erossa jouluna, jolloin hän vietti aikaa tyttöystävänsä ja yhteisten ystäviensä kanssa. Samoin olisin ollut mielelläni hänen kanssaan uutena vuotena suutelemassa vuoden vaihtuessa.. Ja taas viikonloppuna. Ja loppiainenkin.
Elän aikamoisella tunteiden vuoristoradalla; hetkittäin olen kiukkuinen ja päätän lopettaa HETI tuloksettoman suhteen. ( Hassua, etten usko edes pelkän "vakipanosuhteen" tässä tapauksessa onnistuvan, koska haluan enemmän.?) Välillä olen kypsä aikuinen, jolla on kohtuullinen oma elämä ja pieni suhde tuo mukavaa virkeyttä arkeen. Roolini on siitä mielenkiintoinen, etten oikein tiedä, missä määrin voin olla muiden miesten kanssa. Voinhan toki olla, koska olen sinkku, mutta itse asettamani henkinen sitoumus rajoittaa jonkin verran. Ikävänä koen sen, että turhaan sanon toiselle ilkeästi jo suhteen tässä vaiheessa, koska tunnen mustasukkaisuutta.
Jos kyseessä olisi ystäväni vastaavassa tilanteessa; neuvoisin lopettamaan suhteen välittömästi, kun alkaa sattua! Siis HETI!
Olen kuitenkin niin tämän tunteen pauloissa, ettei minusta ole tätä vielä(?) lopettamaankaan, ja varmaan tuntuisi PAHALTA, mikäli hän sen tekisi..Onko toisen naisen tarinoille olemassa onnellista loppua? Ja miten toinen nainen kuluttaa aikaansa sillä aikaa kun miehen ensimmäinen (nainen elämä ) velvoittavat? ( Kun huomaa, ettei osaakaan keskittyä edes mihinkään hauskaan! : ) )
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinulla on todella huono itse tunto kun roikut varatussa miehessä. Hänellä on yksi etkä voi saada häntä omaksesi. Miksi et lähde hakemaan vapaata miestä. Tuossa leikissä satutetaan jota kuta kuitenkin. Itse jouduin katsomaan vierestä kun ystäväni käris. Suhde toimi miehen kanssa, mutta oli toinenkin nainen. Kaikki oli hyvin, mutta mies halusi kokeilla seikkailua eikä tiennyt että vaimo sai vahingossa tietämään asiasta. Valvotut yöt ja valheet, elämä hymyili välillä ja sitten taas mies lähti "töihin " tai muuten vaan ulkoilemaan. Tässä tapauksessa ei TODELLAKAAN ollut onnellista loppua! Kesällä ystäväni näki mitä ei olisi pitänyt nähdä ja sydän särkyi lopullisesti. Anita lähti ajamaan autoa sekavana ja kotia kovasti menossa. Ei kuitenkaan koskaan sinne päässyt vaan menetti auton hallinnan ja suoraan kalliota päin. Meni paras ystävä ja laspi jonka piti tulla minun kummilapsi. Mitä mieheen tulee ei olisi halunnut että menettää perheensä ja nainen jonka kanssa seikkailisai jäädä. Ei se kummikaam tuo takaisin ystävääni ja lasta jonka syytä tämä ei todellakaan ollut. Heikko itse tunto kun on roikkuu varatussa ja toivoo saavansa itsellen. Ei ole paljoa omantunnon tuskia vaikka vierasta lainaa? Mitäköhän lapsesi ajattelee kun joskus saa tietää millaista peliä äiti tykkää leikkiä. Mikäs minä olen tuomitsemaan jokainen elää tavallaan, mutta turha sitä on muita sormella sitten osittaa kun itse mokaa. Miehiä on maailmassa kylää mutta jos olet nrso vielä vaikeempi löytää.. Valitan Tarina on tosi ja siksi minun kantani snun suhteeseen on että unoha koko homma ja etsi vapaa, ennen kun jotakin ihmistä loukataan.
Ja mitäköhän tekemistä huonolla itsetunnolla on tämän(kin) asian kanssa? Tuntuu vähän muotiselitykseltä joillain ihmisillä joka tilanteeseen...
No mulla se ei ainakaan ole mikään muoti lause. Kannattaa mennä peiliin ja katsoa tarkkaa itseensä ennen kun alkaa vikisee. Paljonhan noita muoti lauseita saatika kaikke muutakin on trendikästä tällä hetkellä, et jos kaiken laittais meileihin niin se olisi tosi tylyy luettavaa. Jokainen todellakin tekee mitä haluaa, mutta annoinpahan oman kantani ja tarinani tänne. En tullut visertelemään muoti lausista ja muusta sellaisesta. Mieli piteitä kun on yhtä monta kun on sanojiakin... Sinulla taitaa olla aika tylsää itselläsi ja elämä nurin kun valittamaan tulit etkä ota asiaan kantaa.. Sääli vaikka sekin on vain sairautta = 0 }
No se nyt on vain sitä ärsyttävää teinien 'sillä on niin surkee itsetunto et pitää viedä muiden poikakaverit'-löpinää. Sitä vain tarkoitin. Ja tääll palstoilla vallitsevaa tuomitsevaa mielipideilma-alaa. Jos joku haksahtaa toiseksi naiseksi, ollaan heti lyömässä luuserin ja itsetunnottoman huoran leimaa otsaan, enkä edes kärjistä kuin pikkuisen. Tarkoitukseni ei edes ollut kommentoida itse asiaa, sillä olen siitä kirjoitellut jo sormenpääni puhki aikaisemmin näillä palstoilla. Varsinkin teinien kanssa on ihan turha keskustella. Niillä on, raukoilla, vielä niin ehdottomat mielipiteet ja käsitys omasta maailmankuvastaan sinä ainoana oikeana...
Mitä tästä opimme? Jokainen taklaa tyylillään ja ketään ei voi tuomita teoistaan... Niin kuitenkin kannattaa muistaa että kun omalle kohdalle asia sattuu ei tunnu hyvältä huomata ettäuhteessa on kaksi naista taikka miestä. Kummatkin osapuolet tekee samaa. Sen jälkeen vaan ei kannata itkeä muille kun mokaa.