Myönnettäköön- olen juuri todistanut käytökselläni, että kaikki kliseiset viittaukset "naisen logiikasta" pitävät paikkansa. Toisinsanoen logiikasta ei voida puhua.
Menin ja ihastuin mieheen: Tapailtiin, soiteltiin, suukoteltiin, päädyimme harrastamaan seksiä. Kaikki oli luontevaa ja tuntui hyvälle ja oikealle.
Jotenkin minulla on ollut pidemmän aikaa olo, että mies tykkää huomattavasti enemmän meidän välisestämme fyysisestä kemiasta kuin henkisestä. No, eipä siinä mitään;) Asiahan vain on niin, että pidemmän päälle se mitä pääkopan sisällä pyörii- painaa kupissa enemmän -kuin se mitä vällyjen välissä tapahtuu.
Joten päätin ottaa härkää sarvista ja kertoa miehelle, mitä tunnen. Ja että tunteeni pelottavat minua..koska jos tässä "teerenpelissä" on kysymys vain ja ainoastaan loistavasta seksistä- eikä kahden ihmisen kunnioituksesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan- niin hyvää seksiä saapi varmaan jostain muualtakin:) Ilman, että jossain vaiheessa jompaa kumpaa (minua?) sattuu.
JO tässä vaiheessa lukijat varmaan alkaa naurattaa. Tyypillinen klassinen kuvio. Miksi pilata hyvää seksisuhdetta lässytyksellä ja tunteiden käsittelyllä? Mitä minä oikein olen vailla?
Kerrottakoon, että en tahdo lupauksia, en sitoumuksia, en vannomisia ja vakuutteluja. En elättäjää, en miestä asuntooni. Olisin vain ja ainoastaan jossain vaiheessa tahtonut kerrankin kuulla miehen suusta edes jotakin ..kuten" minä pidän sinusta, on ollut ikävä, sun seurassasi on mukavaa, sä oot hyvä tyyppi, hauska nähdä, kiva kun soitit"
En tiedä...kun vaan itse tykkää tästä miehestä kuin hullu puurosta..niin tuntuukin pahalta, jos ja kun on toiselle vain pelkkä hyvä pano. Tässä tapuksessa kysymys taitaakin olla omasta ITSEKUNNIOITUKSESTANI. Josta olen päättänytkin pelastaa viimeiset rippeet ja lopettaa koko touhun.
Tunnen itseni todelliseksi idiootiksi, joka nyt ruikuttaa jossain helvetin keskustelupalstalla, että voi voi- mies ei arvostakaan älyäni??? No ei varmasti niin!!!!;)
Päinvastoin- hänen sanoin: Olen idiootti, pölhö, hölmö ja tyhmä.
Joten sinä "elämäni mies"- etsipä itsellesi uusi perse.
En ole katkera miehelle- vaan v*ttuuntunut itselleni.
Menin ja ihastuin mieheen: Tapailtiin, soiteltiin, suukoteltiin, päädyimme harrastamaan seksiä. Kaikki oli luontevaa ja tuntui hyvälle ja oikealle.
Jotenkin minulla on ollut pidemmän aikaa olo, että mies tykkää huomattavasti enemmän meidän välisestämme fyysisestä kemiasta kuin henkisestä. No, eipä siinä mitään;) Asiahan vain on niin, että pidemmän päälle se mitä pääkopan sisällä pyörii- painaa kupissa enemmän -kuin se mitä vällyjen välissä tapahtuu.
Joten päätin ottaa härkää sarvista ja kertoa miehelle, mitä tunnen. Ja että tunteeni pelottavat minua..koska jos tässä "teerenpelissä" on kysymys vain ja ainoastaan loistavasta seksistä- eikä kahden ihmisen kunnioituksesta ja arvostuksesta toisiaan kohtaan- niin hyvää seksiä saapi varmaan jostain muualtakin:) Ilman, että jossain vaiheessa jompaa kumpaa (minua?) sattuu.
JO tässä vaiheessa lukijat varmaan alkaa naurattaa. Tyypillinen klassinen kuvio. Miksi pilata hyvää seksisuhdetta lässytyksellä ja tunteiden käsittelyllä? Mitä minä oikein olen vailla?
Kerrottakoon, että en tahdo lupauksia, en sitoumuksia, en vannomisia ja vakuutteluja. En elättäjää, en miestä asuntooni. Olisin vain ja ainoastaan jossain vaiheessa tahtonut kerrankin kuulla miehen suusta edes jotakin ..kuten" minä pidän sinusta, on ollut ikävä, sun seurassasi on mukavaa, sä oot hyvä tyyppi, hauska nähdä, kiva kun soitit"
En tiedä...kun vaan itse tykkää tästä miehestä kuin hullu puurosta..niin tuntuukin pahalta, jos ja kun on toiselle vain pelkkä hyvä pano. Tässä tapuksessa kysymys taitaakin olla omasta ITSEKUNNIOITUKSESTANI. Josta olen päättänytkin pelastaa viimeiset rippeet ja lopettaa koko touhun.
Tunnen itseni todelliseksi idiootiksi, joka nyt ruikuttaa jossain helvetin keskustelupalstalla, että voi voi- mies ei arvostakaan älyäni??? No ei varmasti niin!!!!;)
Päinvastoin- hänen sanoin: Olen idiootti, pölhö, hölmö ja tyhmä.
Joten sinä "elämäni mies"- etsipä itsellesi uusi perse.
En ole katkera miehelle- vaan v*ttuuntunut itselleni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luulenpa, että eräälle naispuoliselle tutulle on käynyt vähän samalla tavalla. Hän vakuuttelee esim. minulle, ettei halua seurustella yms. erään miehen kanssa, mutta kuitenkin roikkuu tässä kuin takiainen. Mies ei näytä ollenkaan innostuneelle, vaan näyttää näin miehen silmillä katsottuna juuri sille, ettei jaa tämän naisen kanssa aivan samoja intressejä.
He kuitenkin hengailevat yhdessä, mutta esim. baarissa tämä mies saattaa jättää em. naisen kuin nallin kalliolle ja vaihtaa baaria sanomatta mitään. Tämä nainen sitten soittelee perään ja juoksee miehen kintereillä paikasta toiseen.
Hihassa roikkuminen on ollut pari kertaa niin säälittävää, että on ollut pakko siirtyä sivumalle. On hävettänyt niin paljon tämän naisen puolesta.
...Joo. Ymmärrän sua äärettömän hyvin. Poikkeus tässä casessa on se, että olen just ton tyyppinen mies. Seksiä ja mitä parempaa, sitä vähemmän mitään henkistä horinaa. Mutta... Asia menee meidän miesten kanssa suurinpiirtein näin: Tunteita ei hirveesti näytekä, koska tunteilu on "homoa". Tämän varmasti jo tiedätkin. Pienistä asioista kiintymisen huomaa. Pelkästään et pelkkää fysiikkaa ole, koska juttunne ei vaikuttanut miltään "Nähdään ja naidaan" -sessiolta. "Hoitosi" ei ole valmis sitoutumaan, tai on muuten kykenemätön suhteeseen. Tosin et kertonut, mitä miehesi siihen reagoi. Joten täyttä "totuutta" en pysty kertomaan. Tee siis seuraavaanlaisesti, tai ainakin harkitse tätä: Tee joku naisellinen pitkän kaavan ansa. Ei mitään mustasukkaisuusjuttua, tyyliin halaillaan tai suudellaan jotain toista kollia. Mulle tuonlainen juttu ei mene läpi. Tosin voin olla poikkeuskin. Ehdottaisin seuraavaa: Mikäli näet kamusi baarissa, voit reagoida normaalilla tavalla. Eli siis samalla tavalla kuin aiemminkin. Voit pyytää häntä vaikka kotiisi nukkumaan. Ei siis mitään seksiä. Pysy lujana. Ei seksiä. Huomaat varmasti kaverisi reaktioista, hänen tunteensa sua kohtaan. Mikäli hän hyväksyy, ettei tapahdu muuta fyysistä kuin vierekkäin koisailu, voit olla varma hänen tunteistaan sua kohtaan. Venttiilin pettäessä, hän ei halua kuin loistavan panon. Ole kuitenkin varma, ettei hän pysty loukkaamaan sinua fyysisesti. Näissä asioissa ei valitettavasti ole helppoa tietä ulos. Heitä kaveri ulos kodistasi tai lähde lätkimään, jos tapahtumat eivät mene kuin haluat. Käytä naisen tahtoasi. Kova kovaa vastaan. Tässä keississä olet voittaja ilman muuta, kunhan teet kuten neuvoin. En väitä ideani olevan sulle paras mahdollinen. Mutta idean tiedät jo varmasti.
PS. Ei toi sun tarinas vaikuta mitenkään "säälittävältä". Päinvastoin. Harva haluaa ottaa kuitenkaan itsestään selvää, minkä sinä teet. Stoorini pätkii paljon, pahoitteluni. Use your force!
niin..itseironiani on kutakuinkin vielä tallella. Kun siis kerroin tälle miehelle "tunteistani", hän oli ihan hiljaa. Ei siis sanonut mitään, nada. Ja kun pyysin häntä kertomaan ajatuksistaan, hän sanoi: "mitäköhän tohon nyt pitäisi sanoa?"
Okei, eivät tapaamisemme aina pidä sisällään seksiä, joten voisin ajatella, että hän nauttii seurastani muutenkin. Mutta mutta..suoraansanottuna mulla on koko ajan olo, että mua "vedätetään". Eli mä olen yksin se antava osapuoli ja toinen ottaa itsekkäästi irti kaiken minkä saa.
Joo, may the force be with me;) Ei tipu piparia ei.
Olet tehnyt aivan oikean johtopäätöksen, ei sillä miehellä ole tunteita sinua kohtaan. Vaikka miehet vaikuttaisivat kuinka tyhmiltä, niin kyllä me se tajutaan että naisia nähdessä ei aina kannata kinuta seksiä, sillä tavalla saa pitemmän päälle huomattavasti enemmän.
...Just. Oletko tosissasi miettinyt itsesi intressejä. Tarkoitan lähinnä sun omia mielikuvia hänestä. Onko hän oikesti noin herkkumutteri kuin annat ymmärtää, vai oletko miettinyt paketin päässäsi? Kaveri vaikuttaa aika eksyneeltä, mikäli oli hiljaa. Voihan sälli olla muutenkin "suppea" tunnemaailmaltaan. Toisaalta hyvin monet miehet ottavat kaiken antamatta mitään. Naiset vaan hyväksyvät ton käyttäytymisen, joten pelkästään se ei ole ukkojen "vika". Olen joskus käyttäytynyt samalla lailla. Ohjeistus vaan sulle. Heitä äijä seinälle ja ota parempi versio tosta nykyisestä. Ellei hän ota itseään niskasta kiinni, niin sitten ei ota. Muutosprosessi vaatii aika paljon ja todella harvat pystyvät muuttamaan jotain toista ihmistä. Tällöin tarvitaan joku selkeä idea. Rakkaus on aika hyvä sellainen. Opit varmasti tosta jutustas hyvinkin paljon. Älä siis pelkää. Sykettä...
Mielestäni toimit aivan oikein. Jos haluat jotain muuta kuin seksiä niin elä suostu siihen pelkkään seksiin. Satutat vain itsesi pahasti, koska sinulla on kuitenkin tunteet pelissä.
Minun yksi kaveri oli jokin aika sitten vastaavassa tilanteessa. Hän tapaili miestä joka aivan selvästi ei halunnut mitään muuta kuin seksiä. Hän oli aivan koukussa siihen, vaikka tajusi ettei miehellä ollut mitään tunteita häntä kohtaan. Huomion osoituksia ei tullut muuten kuin seksin muodossa.
Itseasiassa silloin minä vasta heräsin siihen miten heikkoja naiset voivat olla. Itse en voisi ajatella tilannetta missä minä olisin pelkkä leikkikalu ja minulla vain leikittäisiin. Ja minua sattui katsoa sitä vierestä, varsinkin kun hän kertoi miten paljon kärsii siitä. Onneksi hän laittoi välit poikki siihen mieheen, osittain minun neuvomana ja tukemana.
Siis tyyliin lääkäri kirjat, sanoa jotta tykkään susta ja häipyä kuin pieru saharaan.
Mitäköhän sinä mahdat tarkoittaa?
Joo, ei se oikein auennut... Mikä muuten jutussasi sai sinut tuntemaan itsesi hölmöksi? Kaikillehan niitä sattuu, että törmätään ihmisiin, jotka hakevat eri asioita. Ei sitä voi kysyä tai huomatakaan ennenkuin on tarpeeksi tutustuttu. Or maybe, if the Force is with you. :)
Ja on paha olla, vai? Vaikka halusit vain varmistaa että sinuun ei sattuisi? Ja koko lopun elämääsi harmittelet asiaa aina kun ko. miehen näet?
Ajan myötä tilanne olisi itsestään muuttunut johonkin suuntaan, joko niin että olisit ollut onnesi kukkuloilla tai siten että olisitte kasvaneet eroon ja koko suhde olisi painunut muistoihin ilman kipuja?
Kaikki olisi hyvin jos olisit pysynyt hiljaa ja kuunnellut vähemmän pientä ääntä sisälläsi joka halua selittää ja analysoida ja eritellä ja repiä joka asian ytimiään myöten paljaaksi...
Jep, naisen logiikkaa.
Loistava esimerkki miksi miehet ovat niin hiljaisia "pölkkyjä" - hötkyilemällä asiat ei parane ja kuitenkin jossain vaiheessa nainen avaa "keskustelun" johon on pakko vastata ja kaikki romahtaa kasaan. Eli miksi siis vaivautua aukomaan suutaan.
...Oiskohan se sisäinen ääni oikeassa. Järkihän selittää kaiken, vai mitä? Mistä tiedät ettei sun oma elämä ole palapeliä tai pleikkaria tai muuta saissea?
No niin. Ei mua sattunut, eikä satu. Siitähän tässä on kysymys. Minulla on arvoni, jonka tunnen. Kuten edellä kirjoitin, seksiä saa kuka vaan mistä vaan- kunnioitus ja välittäminen ovatkin joskus kiven takana.
Joten en viitsi / tahdo/ halua jäädä roikkumaan kiinni miehessä, joka ei näytä välittävän minusta. Joo-o. Aina ei saa mitä tilaa. Joten silloin onkin parempi siirtyä eteenpäin.
Hölmöksi tunnen itseni siksi- että aikalailla varmaa oli alusta alkaen, että tältä mieheltä on turha odottaa muuta kuin "munaa". Mutta tässä astuikin kuvaan se kuuluisa naisen logiikka: eli sydän vie ja järki vikisee. Ja odotukset kasvavat ja kasvavat. Eikä silloin kannata syytellä tätä "herkkumutteri" miestä vaan katsoa peiliin:)
Itseasiassa minua naurattaa/harmittaa enemmänkin se..että kuvittelin todellakin hetken, että voisin harrastaa seksiä ilman tunteita. No tulipahan tämäkin todistettua- ei irtosuhteita minulle!
fiksu nainen, ansaitset parempaa!
Kiva, että joku ymmärsi mistä on kysymys:)
Joskus on vaan opittava kantapään kautta ymmärtämään itseään.
Johan se tärkein tulikin.
mistäs tiedät etten ole aivan SUSIRUMA?????
Tapasin oikein mukavan miehen ja ihastuminen oli (kiistatta) molemmin puolista. Hän ehdotteli tapaamisia, kertoi kuinka kivaa kanssani on ja tietysti kerroin samat hänelle, koska tunne oli sama. Varoin visusti osoittamatta mitään muuta, etten vaan ahdistelisi. Kaikki toimi tosi hyvin ja oli varsin auvoista ja nautinnollista olla yhdessä. Ehdin itse ehdottaa 3 krt jotakin, ei mitään kovin kummoista, mutta kuitenkin niin, että ehdotus seuraavasta tapaamisesta tuli minun puoleltani. Siihen 3 krt:n (leffa) se sitten tyssäsi. Monen päivän täydellinen hiljaisuus, vaikka itse sanoi lähtiessään, että nähdään huomenna. Aika ällikällä olin lyöty. Aika herkkää on ja omaehtoista, jos hän ehdotti n. 30 krt erilaisia tapaamisia ja sellaista ja itselleni se ei ollut sallittua, koska ahdistuminen ilm. tapahtui heti. Ja ihan nätisti kysyin, että lähtisitkö leffaan vk-loppuna, jossei sulla ole kummempaa. Ja olin tosi varovainen muutenkin, koska sen olen oppinut, että miehillä jyllää aina paljon "vakavammat" tunteet (esim. ent. suhteet, kuvitelmat tulevaisuudesta, kuvitelmat toisten haluista, pelot sitoutumisesta jne) ja yritin olla todella painostamaton ja varovainen. Ei auttanut. Mutta en silti seuraavassakaan suhteessa meinaa alkaa elämään miesten pillin ja tunteiden ja tuulien mukaan. MInulla on omakin elämäni ja oma sydämeni.
Niin tuossa sinun tapauksessasi on ihan kohtuullista, että saat kysyä, että missä tässä mennään ja mikä on homman nimi. Eihän se tarkoita sitä, että jos hän on ei-vakavalla mielellä mukana, että sinun siihen pitää tyytyä. Jokaisella meillä on oikeus pyrkiä siihen tulevaisuuteen, jossa itse myös olisimme tyytyväisiä.
Voihan se olla niin, että hän on ottanut takkiinsa joskus, eikä osaa toipua siitä (monet tapaamani miehet jäävät vuosivuosi kausiksi kiinni eron pyörteisiin, eivätkä pääse niistä irti, mikä on kurjinta tietysti miehen itsensä kannalta). Tai sitten hän on vaan niin herkkä tai pelokas, ettei osaa puhua tunteistaan. Itse olen aina mieltänyt miehet huomavattavasti herkemmiksi kuin naiset. Naiset vaan kertakaikkiaan ei satuta itseään niin helposti. Siitä herkkyydestä sitten saattaa johtua vaikka minkälaisia ongelmia. Esim. edelliset suhteet, joista ei osata toipua.
Ja sitä jaksan ihmetellä, että nämä suhteet pitäisi toimia joidenkin mielestä tyyliin; naisen pitäisi pitää suunsa kiinni ja ilm. jalat levällään kuitenkin. Eiköhän meillä ole ihan samanlainen oikeus omaan elämäämme ja tunteisiimme kuin miehilläkin. Ja ihan yhdenvertainen oikeus myös puhua. Se, että miehet ahdistuu jostakin niin käsittämättömän helposti ei minusta kyllä johdu siitä kysyjästä, vaan siitä miehestä, ehkä hänen aiemmista kokemuksista, kypsymättömyydestä, pelokkuudesta, huonosta itsetunnosta. Enpä kuitenkaan voi tietää. MUtta pidän miehiä kyllä melkoisina arvoituksina.
Äläkä nyt hyvä nainen käännä ongelmaa itseesi, sitähän ne naiset on aina tehneet. Miesten lienee olisi aika myös ottaa vastuu omista tunteistaan ja tekemisistään. Ja joskus vaan on valitettavasti parempi oman tulevaisuutensa kannalta nostaa sitä kytkintä.