Olisin tiedustellut, onko jollakin kokemusta suhteesta italialaisen mieheen? Melkoisia flirttailijoita he ovat, se on tullut jo esille, mutta voiko heihin tai heidän sanaansa luottaa ollenkaan.
Olen tuntenut yhden noin puolivuotta ja olemme vaihtaneet sähköposteja. Hän tuntuu erittäin mukavalta, mutta taidan olla vain yksi heistä, jonka kanssa hän kirjoittelee.
Olisi kiva lukea muiden kokemuksia.
Olen tuntenut yhden noin puolivuotta ja olemme vaihtaneet sähköposteja. Hän tuntuu erittäin mukavalta, mutta taidan olla vain yksi heistä, jonka kanssa hän kirjoittelee.
Olisi kiva lukea muiden kokemuksia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei.
Sen minä olen huomannut, että kulttuuri erot aiheuttavat hyvin paljon väärinkäsityksiä ja ongelmia. Toinen katsoo avoimen flirttailun hyväksi ja sallittavaksi asiaksi kun taas toinen ei voi hyväksyä sellaista.
Ja yleensä kynnys pettää on pienempi ulkomaalaisilla miehillä kuin suomalaisilla. Ei voi tietenkään yleistää, mutta esim. juuri italialaisilla sitä sattuu usein...??
Kannattaa ainakin tavata ensin ja tutustua ERITTÄIN hyvin ensin. Pistää saavuttamaan luottamus. Äläkä tipu siihen lankaan että annat seksiä ja sitten se häipyy kun haluamansa saa.
Kaikkea hyvää. Ollaan vahvoja!
Eiköhän se melkolailla näin mene. Italiassa on hyvin yleinen tapa että nuoret miehet käyvät harjoittelemassa huorien kanssa että osaisivat naisten kanssa enemmän. Siis ihan oikeitten maksullisten naisten kanssa, ei mitään kevytkenkäisiä naisia. Ja he muuttavat kotoa pois keskimäärin yli 30-vuotiaana, joten siinäkin on suuri ero meihin suomalaisiin.
Tunnen neljä suomalaista naista, jotka ovat seurustelleet italialaisen miehen kanssa. Kaikki ovat pettäneet. Mutta kai niitä hyviäkin on jossain..
Juu. Itse en ainakaan osaisi luottaa yhtään varsinkaan italialaiseen mieheen. Itselläni oli säpinää mustan miehen kanssa jonka tapasin punttisalilla ja samaan aikaan seurustelin. Tietenkin minua houkutti tuo aivan upean näköinen musta mies. MUSTA! Ei minusta koskaan ole mustat miehet olleet kiinnostuneita. Juttu eteni suutelu tasolle, mutta siinä vaiheessa pistin jarrut päälle. Sekä itseni, että silloisen suhteeni takia. Epäilyt alkoivat herätä kun kysyin tekisikö hän minulle niin että jos seurustelisimme. Ettei sillä olisi väliä jos kukaan ei sa tietää, kuten hän asian ilmaisi. Vastausta en koskaan saanut. Emme ole enää missään yhteydessä.
Myöhemmin luin lehdestä että hän oli saanut pojan. Kysyin asiasta ja hän kielsi asian.
Hei!
Tätini on naimisissa italialaisen miehen kanssa. En voi kuin kauhistella millaista heidän elämä on. Tasa-arvosta siinä ei todellakaan ole kysymys. Tätiäni vahditaan jatkuvasti, hän tuskin pääsee edes lähikauppaan yksin. Edes isänsä hautajaisiin tänne Suomeen ei täti päässyt. Kaikki kirjeet luetaan, samoin tekstiviestit. Yksityisyyttä ei ole. Kun perheen pojat kasvoivat tarpeeksi, hekin alkoivat suorittaa tätä vakoilua isänsä puolesta.
Kuitenkin mies saa mennä italialaisessa kulttuurissa, miten haluaa. Muita naisia on ollut useita. Avioerosta ei edes puhuta, se ei tule kysymykseenkään. Mies on aikuisenakin kiinni äidissään, ja anoppi kuuluu kiinteänä osana perheeseen.
Ja mikä pahinta, aviovaimon pahoinpitely ei ole Italiassa mikään suuri rikos, jos nyt rikos ollenkaan. Viranomaiset saattavat tuhahtaa, että "rakastavaisten riitoja" ja jättää asian sikseen.
Kannattaa oikeasti tutustua hyvin mieheen ja italialaiseen kulttuuriin. Italiassa nainen on yhä palvelija, surullisen usein kirjaimellisesti nyrkin ja hellan välissä. Olen vieraillut usein heidän kotonaan ja nähnyt tämän kaiken läheltä.
Kerro mailiosoitteesi, jos haluat kirjoitella. Tässä vain murto-osa kaikesta.
Tuo muuten pitää paikkaansa että Italiassa vanhemmat sekaantuvat lapsiensa elämään aivan eri tavalla kuin Suomessa. Eräs italialainen vaihto-oppilas oli olevinaan niin kovaa jätkää kuin vain mahdollista, oikea machojen macho. No, tämä macho kuitenkin joutui soittamaan joka ilta isoäidillensä ja kertomaan mitä on päivän aikana tehnyt. Näin suomalaisen näkökulmasta aika naurettavaa ja voisi suoraan leimata mammanpojaksi se italiaano.
Olet siis supisuomalainen nainen, jota seurustelusuhteesi aikana vokotteli upea musta (siis MUSTA!!!) mies ja vieläpä punttisalilta tavattuna. Etkä suostunut suutelua pidemälle???
Käsitinkö oikein???
Miten moinen voi olla mahdollista???
Mielestäni täysin käsittämätöntä...
Älä ota juttua liian vakasti.. Italialaiset miehet ovat maineensa veroisia ainakin rakastajina. Muutenkin luonteeltaan rennompia kuin suomalaiset miehet:))
Italian makarooni lupaa vaikka kuun taivaalta tai tippurin pippelistään saadakseen pillua! Saapasmaa on täynnä toinen toistaan komeampia, niljakkaampia ja kornimpia pillunvonkaajia, eikä niiden mulkutkaan täytä edes EUn minimidirektiivejä! Että siitä vaan, jos podet itsetunto-ongelmia, lisää on luvassa, kun Luigi jättää!
Taas on tummat viemässä suomipojasta 1-0 voiton! Mikä pahinta vaikka pahat aavistukset jo mieltä "hiertää" tulee peppiino kaiken anteeksi saamaan nappisilmä katseellaan, on ne niin ihania! Älä tule sitten katuen takaisin, selityksiä mieli täynnä......
...Janina Frostellin kokemuksista Alberto Tomban kanssa. Tomba piti Janinaa pilkkanaan. Mentaliteetti on niin erilainen.
...ja nämä yleistykset pätee 100%sesti-Italiassa ei ole hyviä miehiä lainkaan...enpä usko,suomipoikakin osaa loikkia vieraissa ja tehdä vaik napuriin tenavia.
Jos kuitenkin italot haukutaan,mikä meininki miehillä on thai naisten lähellä....
Ei tässä ole kyse mistään väristä vaan kulttuurista. Jos kulttuurissa hyväksytään erilaiset tavat toimia kuin meillä, tai sitä pidetään aivan normaalinakin, niin eiköhän niitä tapoja noudateta hieman yleisemmin? Kummasti teikäläisille kelpaa erilaiset tavat haukkua suomalaisia, mutta ei niitä etelä-euroopalaisia nappisilmiä saa haukkua.
Kylmä tosiasiahan on että italiaanoista voi löytyä sellainen luotettava ja hellä helmi, mutta jos todennäköisyyksillä pelataan niin voi olla parasta kun keskitytte suomalaisiin. Ehkä hieman tutumpi ulkonäkö, mutta kulttuuri on sopivampi.
entinen tyttöystäväni joka on norjalainen (eli kaukosudetta oli 3 vuotta alla) seurustelee nykyään italialaisen miehen kanssa ja itsekkin olen puoliksi italialainen.. kyllää heihinkin voi luottaa, älä vain missään tapauksessa ole liian sinisilmäinen. minut luetaan usein pettäjien joukkoon koska näytän italialaiselta, mutta en ole koskaan pettänyt ketään.. jokainen henkilö on yksilö, sama mistä tulee. joten anna palaa, mutta muista se että jopa itse saatat jonain päivänä pettää. kyse on vain luottamuksesta. jos kyse on rakkaudesta niin anna palaa täydellä teholla! TSEMIÄ!!!
Mul on suvussa kaksikin tätiä Italialaisen kaa naimisissa mut asuvat täällä.Miehet ovat aivan samatapaisia kuin suomalaiset. Yksilöeroja on joka kulttuurissa. Ja itte oon mustan miehen kanssa naimisissa.Ns. kulttuurieroissa mättää meillä ettei saisi kysellä miehen tekemisistä yms.Paitsi oon oppinu lukee täs 15v aikana sen ajatuksetkin. Pettää se ei ehdi ku unissaan koska tekee ympäripyöreitä päiviä töitä ja vapaa-ajan viettää lasten ja mun sekä suvun kanssa. Sinisilmäinen ei pidä olla mut älä usko myöskään yleistyksiin.